Jos se vaappuu kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka...

… se voi vaikka olla ankka.

Sarkozy ja Merkel ovat puuhaamassa euron ja Euroopan talouden pelastamiseksi jonkunnäköistä vahvempaa talousliittoa. Näen tässä yhden, ehkä jo viimeiseksi jäävän epäonnistumisen, mutta myös pienen valopilkun. Sen saman, joka on tuikkinut viimeisen kuukauden aikana himmeästi muutamaan kertaan ja joka tuikkii tänäänkin.

Käsitellään ensin valopilkku. Valopilkku on se, että kun tarpeeksi vakavasti otettavat tahot pitävät asiaa tärkeänä ja lupaavat tehdä jotakin, osakemarkkinat palkitsevat uutisen kurssinousulla. Todellisuudessa mahdollisuus ratkaista mitään ensi maanantaina on täysin olematon, mutta silti kovin monet haluavat uskoa niin. Tällaisia markkinareaktioita on nähty vastaaviin uutisiin useita syksyn ja alkutalven aikana.

Tämä kertoo meille siitä, että ihmisissä on edelleen tulevaisuuden uskoa jäljellä. Mitä hyvänsä ennusmerkkejä luetaan ja yritetään nähdä niistä, että lama viimein loppuisi. Sitä, milloin se loppuu, emme tiedä, mutta tiedämme, että sen lopettaminen vaatii tulevaisuuteen uskovia ihmisiä. Näinkin hatariin ennusmerkkeihin takertuminen

kertoo puolestaan siitä, että nämä tulevaisuudenuskoiset alkavat olla kovin kärsimättömiä ja niissä tunnelmissa, että laman alla nyyhkiminen saa jo riittää.

Tällaiset merkit toivottavasti luovat uskoa hieman niihinkin, joilta se on jo mennyt.

Sarkozyn ja Merkelin yritys on kuitenkin täysin toivoton monellakin tapaa. En tarkkaan tiedä, mikä tämän yrityksen kaataa, mutta joku seuraavista se on. Käsitelläänpä tässä ongelmat. Nyt siis ollaan luomassa jonkunlaista “vahvempaa talousliittoa”, jolla mukamas saataisiin aikaiseksi jotakin merkittäviä parannuksia.

1. Ylikansallisen talousliiton luominen ei ole onnistunut edes hulluimmilta diktaattoreilta muutamassa päivässä. Ajatus siitä, että sellainen saataisiin nyt kahden hyvin eripuraisen valtion kesken rakennettua, on absurdi.
2. Sarkozy on sanonut, että tarvitaan ylikansallinen talousliitto euron pelastamiseksi, mutta hän ei siitä huolimatta aio uhrata Ranskan itsemääräämisoikeutta. Merkel on sanonut, että tarvitaan ylikansallinen talousliitto, mutta hän ei siitä huolimatta aio uhrata Saksan itsemääräämisoikeutta. Tosiasiassa meille on siis kerrottu, että tarvitaan joku uusi ylikansallinen liitto, jolla ei ole mitään valtaa sen perustajiin.
3. Saksa ja Ranska ovat taloudeltaan oleellisesti eri asemassa. Ranskan talous on kuralla, Saksan talous vahva. Talousyhteistyöstä siis keskustelevat täysin väärät maat. EU oli yhdenlainen poliittinen konstruktio, jolla yritettiin vähentää Saksan ja Ranskan välisiä historiallisia sodan aiheita. Nyt edelleen yritetään ratkaista Euroopan ongelmia näiden kahden maan välisillä keskusteluilla tasa-arvoisina kumppaneina, vaikka tosiasiassa Ranska on kerjäläinen ja Saksa antaa almuja jos on antaakseen. Teeskentelemällä tasa-arvoisuutta syntyy asetelma, josta ei synny toimivaa lopputulosta.
4. Ylikansallisen päätöksenteon ydin olisi Merkelin mukaan Brysselin ylivalta kansallisiin budjetteihin. Mutta kenellä on valta Brysselissä? Ranskanpullilla ja Alppien eteläpuolisella Afrikalla. Kaikista tähänastisistakin taloussopimuksista on livetty kun ranskalaiset ovat olleet rakentamassa “sosiaalista Eurooppaa” tai mitä milloinkin. Saksalaisetkin ovat livenneet taloussopimuksista, mutteivät ole naamioineet sitä mitenkään. Mitä hyötyä on alistaa budjetteja sellaiseen paikkaan, joka on käytännössä alisteinen niille, joiden budjetteja se syynää? Lisäksi tämä keino ei mitenkään voi auttaa ajoissa, sillä ensi vuoden budjetit on jo tehty ja uusi komento tulisi voimaan aikaisintaan 2013. Kun aikaa ei todennäköisesti ole edes viikkoja saati vuotta, mitä ihmettä tämä auttaisi?
5. Vaikka ylikansallinen Brysselin budjettivirasto saataisiin toteutettua, miten se saataisiin jalkautettua käytäntöön? Mitä tapahtuu kun yksi jäsenmaa ilmoittaa, ettei se aio noudattaa budjettikuria, sillä kotimaassa tarvitaan runsaasti tukiaisia? Virastolla ei ole asevoimaa, joten se ei voi käydä pakottamassa ketään. Tuloksena olisi todennäköisesti EU-tyyliin loputtomia neuvotteluja, joissa tehdään hyvin vesitetty kompromissi, ja sen jälkeen kaikki hymyilevät eurolipun alla, että taas saimme aikaan merkittäviä tuloksia.
6. Ranskalla on perustavaa laatua oleva ongelma. Ongelma on se, että siellä pidetään erinäköisiä julkisen sektorin panostuksia sinne tänne lopulta kuitenkin tärkeämpänä asiana kuin budjettikuria. Budjettikurissa on jotain järkeä vain, jos se on ylin ohje eikä tule listassa viidentenä sosiaalitukiaisten, yritystukiaisten, maataloustukiaisten ja lahjusten jälkeen. EU:ssa on jo kokeiltu budjettikuria, joka on teoriassa velvoittava, mutta ei se velvoittanut lopulta ketään. Miksi joku uusi talouskomento toimisi yhtään sen paremmin kun kerran tahtoa sen toteuttamiseen ei ole?
7. Saksalla on perustavaa laatua oleva ongelma. Ongelma on se, että siellä vastustetaan henkeen ja vereen eurobondeja ja sitä, että EKP ryhtyy lainoittamaan persaukisia valtioita suoraan eikä pankkien läpi. Niin kauan kuin eurobondeja ei ole, heikoimmat euromaat eivät saa rahoitusta järkevään hintaan. Toisaalta näyttäisi siltä, että setelipainoa tarvitaan monien asioiden, kuten vaikkapa eläkkeiden, inflatoimiseksi, jos haluamme jotenkin saada julkistaloudet kestävälle pohjalle. Näiden asioiden kategorinen vastustaminen historiallisista syistä ei johda mihinkään. Setelipainolla on lisäksi pelote-efekti, joka rauhoittaa markkinoita ja lisää luotettavuutta ja ennustettavuutta. Saksan kategorinen vastustus tässä asiassa tuottaa setelipainottoman tilanteen, jota vastaan on helppoa hyökätä joka suunnasta.
8. Ylikansallisen talousliiton luominen on perustuslaillinen ongelma ainakin Saksassa. Ranskassakin se varmasti olisi sitä, mutta siellä voidaan rasvata lahjusrahalla rattaita. Saksassa on mahdotonta estää perustuslakituomioistuimen puuttumista asiaan. Vaikka tuomioistuin ei lopulta löytäisi hankkeesta mitään vikaa, mihin en usko, tuloksena olisi viivytys, johon ei ole aikaa.
9. Kummassakaan maassa vallankahva ei ole riittävän vahva kyetäkseen toteuttamaan radikaaleja uudistuksia.

Emme siis pidättele hengitystämme vaan toivomme, että nyt puheet ja neuvonpidot saavat viimein riittää. Markkinat joutuvat ratkaisemaan ongelman, sillä poliitikot eivät siihen kykene. Jälkihoito onnistuu heiltä muutenkin helpommin, sillä se edellyttä vain reaktiokykyä eikä näkemyksellisyyttä.

blog comments powered by Disqus