Yksi näkemys vasemmiston ongelmaan
13/10/10 22:11
Slavoj Žižek kirjoittaa kaikennäköisistä asioista, mutta lainaan tekstistä katkelman:
Viimeaikaiset äänestystulokset niin lännessä kuin idässäkin antavat osviittaa siitä,
että hiljalleen on muodostumassa uudet ääripäät. Tällä hetkellähän Euroopassa on tosiasiassa useimmissa maissa vain yksi vallitseva keskustalainen puolue, joka puolustaa globaalia kapitalismia ja ajaa liberaali politiikkaa (esimerkiksi suvaitsevaisuutta aborttia, homojen oikeuksia, uskontoa ja etnisiä vähemmistöjä kohtaan).
Tässä yhden totuuden ja melko samanlaisten valtapuolueiden ajatuksessa lienee harvalle mitään todella uutta. Mielenkiintoinen ja osuva on sen sijaan havainto siitä, mitä tuo puolue tekee: puolustaa globaalia kapitalismia ja ajaa liberaalia politiikkaa.
Vasemmisto on melkein kaikkialla Euroopassa juuri nyt alamäessä ja tämä tarjoaa asiaan yhden selityksen. Perinteisessä oikeistovasemmistoakselissahan on ollut taloudellinen ulottuvuus, joka sille antaa nimen, mutta myös liberaali ja konservatiivinen ulottuvuus, joka on kulkenut samaa akselia ja antanut tälle akselille nimen joissain paikoissa. Brittiläisen imperiumin tuotoksissahan oikeistoa kutsutaan konservatiiveiksi ja liberaalin ymmärretään tarkoittavan vasemmistoa.
Jos ajatellaan ihmisiä ja heidän äänestyspäätöksiään, eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Joku on valinnut oikeiston tai vasemmiston väliltä taloudellisten seikkojen mukaan ja toinen arvoseikkojen. Taloudellinen näkemys on tietysti arvoseikka itsessään, mutta tarkoitan tässä lainaamani henkilön näkemystä yksilönvapauksista ja yleisestä suvaitsevaisuudesta.
Vanhassa maailmassa vasemmiston laariin satoivat sekä taloudellisen vasemmiston kannattajien äänet että niiden äänet, jotka eivät ehkä niin perustaneet taloudellisesta vasemmistosta, mutta joille liberaalit arvot olivat tärkeä asia, tai vaihtoehtoisesti joita konservatiivien “koti, uskonto ja isänmaa” -paatos yksinkertaisesti kyrsi niin paljon kuin se kyrsii minuakin.
Maailma meni ja muuttui. Taloudellisissa asioissa voidaan ajatella oikeistovasemmistoakselin olevan siellä edelleen. Se on hieman muuttanut muotoaan ja painotuksiaan kuten kuuluukin maailman muuttuessa, mutta kyllä se jäljellä on. Tänään ehkä puhumme
kapitalistien kyykyttämisen sijaan enemmän julkisen sektorin roolista ja siitä, pitäisikö sen olla suuri vai pieni. Jakolinja kulkee Euroopassa puolueiden välillä suunnilleen siinä, missä se on aina kulkenut, mutta erot ovat kaventuneet.
Liberaali-konservatiivi -akseli sen sijaan on heittänyt häränpyllyä, sillä valtaosassa Eurooppaa maltillinen oikeisto ei ole enää mikään moral majorityn kovaääninen äänenkannattaja vaan on omaksunut varsin liberaalit arvot varsinkin hieman nuorempien jäsentensä ja aktiiviensa kautta.
Tämän päivän äänestyspäätöstä tekevä siis ei enää päädy äänestämään välttämättä vasemmistoa, jos ei erityisemmin pidä koti, uskonto ja isänmaa -retoriikasta, sillä tätä ei enää suurissa mitoissa kuulla myöskään maltillisesta oikeistosta. Vasemmistoon voi edelleen päätyä taloudellisten seikkojen takia. Ne, joita vasemmistolainen talouspolitiikka ei miellytä mutta jotka kannattavat liberaaleja arvoja, voivat kuitenkin nykyään valita aivan hyvin maltillisen oikeiston.
Konservatiivisuus ei kuitenkaan ole aatteena täysin kuollut. Erinäköiset kansallismieliset protestipuolueet ovat ottaneet homojen ja sivarien potkimisen ohjelmiinsa muiden asioiden ohella, ja tämä uusi akseli on luonut eräänlaisen loistehon perinteiseen oikeistovasemmistoasetelmaan.
Mikäli kysymys on tästä, vasemmisto joutuu jotenkin keksimään itselleen uusia kannattajia, sillä se ei voi enää luottaa liberaalien perusäänipottiin. Nuo äänet voivat jakautua ja vaalitulosten valossa myös jakautuvat huomattavasti tasaisemmin kuin ennen ja vasemmiston ainoaksi täkyksi jää näin talouspolitiikka.
Viimeaikaiset äänestystulokset niin lännessä kuin idässäkin antavat osviittaa siitä,
Tässä yhden totuuden ja melko samanlaisten valtapuolueiden ajatuksessa lienee harvalle mitään todella uutta. Mielenkiintoinen ja osuva on sen sijaan havainto siitä, mitä tuo puolue tekee: puolustaa globaalia kapitalismia ja ajaa liberaalia politiikkaa.
Vasemmisto on melkein kaikkialla Euroopassa juuri nyt alamäessä ja tämä tarjoaa asiaan yhden selityksen. Perinteisessä oikeistovasemmistoakselissahan on ollut taloudellinen ulottuvuus, joka sille antaa nimen, mutta myös liberaali ja konservatiivinen ulottuvuus, joka on kulkenut samaa akselia ja antanut tälle akselille nimen joissain paikoissa. Brittiläisen imperiumin tuotoksissahan oikeistoa kutsutaan konservatiiveiksi ja liberaalin ymmärretään tarkoittavan vasemmistoa.
Jos ajatellaan ihmisiä ja heidän äänestyspäätöksiään, eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Joku on valinnut oikeiston tai vasemmiston väliltä taloudellisten seikkojen mukaan ja toinen arvoseikkojen. Taloudellinen näkemys on tietysti arvoseikka itsessään, mutta tarkoitan tässä lainaamani henkilön näkemystä yksilönvapauksista ja yleisestä suvaitsevaisuudesta.
Vanhassa maailmassa vasemmiston laariin satoivat sekä taloudellisen vasemmiston kannattajien äänet että niiden äänet, jotka eivät ehkä niin perustaneet taloudellisesta vasemmistosta, mutta joille liberaalit arvot olivat tärkeä asia, tai vaihtoehtoisesti joita konservatiivien “koti, uskonto ja isänmaa” -paatos yksinkertaisesti kyrsi niin paljon kuin se kyrsii minuakin.
Maailma meni ja muuttui. Taloudellisissa asioissa voidaan ajatella oikeistovasemmistoakselin olevan siellä edelleen. Se on hieman muuttanut muotoaan ja painotuksiaan kuten kuuluukin maailman muuttuessa, mutta kyllä se jäljellä on. Tänään ehkä puhumme
Liberaali-konservatiivi -akseli sen sijaan on heittänyt häränpyllyä, sillä valtaosassa Eurooppaa maltillinen oikeisto ei ole enää mikään moral majorityn kovaääninen äänenkannattaja vaan on omaksunut varsin liberaalit arvot varsinkin hieman nuorempien jäsentensä ja aktiiviensa kautta.
Tämän päivän äänestyspäätöstä tekevä siis ei enää päädy äänestämään välttämättä vasemmistoa, jos ei erityisemmin pidä koti, uskonto ja isänmaa -retoriikasta, sillä tätä ei enää suurissa mitoissa kuulla myöskään maltillisesta oikeistosta. Vasemmistoon voi edelleen päätyä taloudellisten seikkojen takia. Ne, joita vasemmistolainen talouspolitiikka ei miellytä mutta jotka kannattavat liberaaleja arvoja, voivat kuitenkin nykyään valita aivan hyvin maltillisen oikeiston.
Konservatiivisuus ei kuitenkaan ole aatteena täysin kuollut. Erinäköiset kansallismieliset protestipuolueet ovat ottaneet homojen ja sivarien potkimisen ohjelmiinsa muiden asioiden ohella, ja tämä uusi akseli on luonut eräänlaisen loistehon perinteiseen oikeistovasemmistoasetelmaan.
Mikäli kysymys on tästä, vasemmisto joutuu jotenkin keksimään itselleen uusia kannattajia, sillä se ei voi enää luottaa liberaalien perusäänipottiin. Nuo äänet voivat jakautua ja vaalitulosten valossa myös jakautuvat huomattavasti tasaisemmin kuin ennen ja vasemmiston ainoaksi täkyksi jää näin talouspolitiikka.
blog comments powered by Disqus