Eläkeiän nostamiskiista alkaa saada sellaisia mittasuhteita, että nyt pitäisi katsoa kortit.

SAK ilmoitti tänään, ettei se aio neuvotella missään foorumissa eläkeiän nostosta. Tämä on sinänsä aivan oikea valinta, sillä asia ei kuulu SAK:lle vaan poliitikoille, joten ei sen kannata haaskata aikaansa asiasta neuvottelemiseen.

Akava on väläytellyt jo yleislakkoakin, mutta SAK:ssa on vielä ollut joku tolkku puheissa ja siellä ei ole vielä hirttäydytty äärimmäisen jyrkkiin lausumiin. Meno on kuitenkin nyt sellaista, että olisi ehkä oikea aika antaa homman eskaloitua rähinän asteelle ja sitten vain istua se pois.

Kun lama on päällä, lakkoilu maksaa yrityksille ja yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän kuin mitä se maksaa noususuhdanteessa. Mutta kun lakkokassan pohja alkaa pilkottaa ja yrityksiä kaatuu kuin heinää ja päivittäin isommalle osalle lakkoilijoista ei enää olisi työpaikkaa mihin palata lakon jälkeen, maahan palaisi lopulta kuri ja järjestys ainakin joksikin aikaa.

Kuulostaa ikävältä, mutta nähdäkseni tälle on nyt viimeinkin tarve. Tarve on oikeastaan ollut jo pitkään, mutta kun viime lama kolhi Suomea syvemmin kuin muita ja tämä lama todennäköisesti hieman hellemmin, nyt on tullut aika.

Minulla ei ole mitään AY-toimintaa eikä edes sen keskusjärjestöjä vastaan. Tätä ei pidä ymmärtää niin. Enkä halua edes kyseenalaistaa joitakin ns. kolmikantayhteistyön saavutuksia. Mutta meillä on hukassa nyt tärkeä periaatteellinen asia, ja tämä periaateasia on syytä palauttaa nyt oikealle tolalle. Mielellään rauhallisesti mutta tarvittaessa pistämällä kova kovaa vastaan.

Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, ja sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Tämä on selvää pässinlihaa. Valtiovalta Suomessa ei kuulu rekisteröidyille yhdistyksille ja erinäköisille päivähoitokerhoille. Vaan kansalle, ja valtaa käyttää eduskunta. Suomessa on ajat sitten kohotettu mainittu kolmikantayhteistyö jonkunnäköiseksi uskonnolliseksi doktriiniksi, jonka varjolla on lupa kävellä perustuslainkin ylitse.

Nykykäytäntö on se, että jos joku, usein ammatillinen keskusjärjestö, päättää jonkun asian olevan kolmikantayhteistyöasia, tuo asia kuuluu käsitellä jossain työmarkkinaneuvottelupöydässä. Joskus näitä vaatimuksia kuullaan työnantajiltakin. Ja sen jälkeen aina tunnutaan antavan periksi ja toimivan tuon työmarkkinapöydän synnyttämän kompromissin mukaisesti. Tämä prosessi ei ole demokraattinen eikä parlamentaarinen.

Kolmikantayhteistyö kuten muutkin neuvottelumekanismit ovat sinänsä arvokkaita, mutta johtuen siitä, että valta kuuluu Suomessa kansalle eikä työmarkkinajärjestöille, kolmikantayhteistyössä ainoa tuon yhteistyön rajat määrittelemään oikeutettu on valtiovalta. Jos se päättää siirtää jonkun asian työmarkkinapöytiin, se voi vapautuneesti tehdä niin, koska se delegoi varsin paljon muitakin asioita asiantuntijoille silloin kun näyttää siltä, että tämä tuottaa hyvän tuloksen.

Jos valtiollisen vallan käyttäjä haluaa päättää jonkun toimivaltaansa kuuluvan asian itsenäisesti, sillä on aina ja kaikissa tilanteissa oikeus näin tehdä. Jos vaalikarja ei pidä tästä, se voi vaihtaa poliitikkoja. Kolmikantayhteistyö on siis aina ja kaikissa asioissa alisteinen valtiolliselle lainkäytölle, ja tämä näyttää unohtuneen ajat sitten.

Tietysti yhteistyötä kannattaa tehdä tässä ja muissakin asioissa jos se on mahdollista. Mutta jos yhteistyö ei ole mahdollista, valtion velvollisuus on tehdä päätöksiä. Ja vastaavasti kantaa niistä vastuu. Itse asiassa valtiovallan käyttäjä joutuu asemastaan johtuen kantamaan vastuun sellaisistakin asioista, jotka se on eteenpäin delegoinut alihankkijoille. Alihankkijan käyttö ei missään muussakaan asiassa vapauta työn ulkoistanutta vastuusta tilaajaa, tässä tapauksessa kansaa kohtaan.

Kun nyt näyttää tämä nokkimisjärjestys olevan täydellisen hukassa, tarvitaan kurin ja järjestyksen palauttamista. Mielellään soisin sen tapahtuvan niin, että muut osapuolet hyväksyvät tämän perustuslaissa mainitun asian vallankäytöstä. Mutta jos ne eivät ole sitä valmiita hyväksymään, koko tunkio on syytä kääntää esille.

Jos tästä tulee iso rähinä, valtion on aktiivisesti argumentoitava tätä perustuslaissa mainittua kantaansa. Ja vaatia, että jos kolmikantayhteistyö halutaan nostaa perustuslaissa säädetyn vallanjaon yläpuolelle, se täytyy tehdä perustuslakia muuttamalla eikä siten, että paskasakki hilluu Hakaniemen torilla. Keskustelua ei saa antaa hiekkalaatikkopomojen käsiin, jotta he voivat johdatella sitä omille teilleen "koskee kaikkia", "edustamme miljoonaa suomalaista" -tyylisin fraasein, kiertäen näppärästi sen tosiasian, että lainsäädäntövallan luovuttaminen rekisteröidylle yhdistykselle hallituksen päätöksellä on itse asiassa rötöksenä aika raskas.

Vallanjako-oppi on rakenteena selvä. Mutta sen hyväksyminen osaksi parlamentaarista demokratiaa ei näytä olevan.