Tämä vuosi alkaa olla lusittu.

Isoja muutoksia on mahtunut yhden muuton ja yksien hautajaisten verran.

Muuten onkin sitten kaikki melkein kuten ennenkin. Jotain työntapaista tuossa on, mutta rahaa siitä ei ole vielä saanut. Jonain päivänä varmaan saa sitäkin. Isommat työasiat näyttävät kuitenkin etenevän niin verkkaisesti, että täksi talveksi ei taida millään ehtiä kierrokselle siirtomaihin, mutta katsotaan nyt.

Joka tapauksessa muutos tukitoiminnoista etulinjaan on tietysti kohtuullisen iso ja vie väkisin aikansa saada rakennettua verkostoja ja juttuja. Pieni firma kuitenkin tuntuu taas kotoisalta paikalta, koska en ole koskaan ollut erityisen yhteensopiva minkään firman byrokratian kanssa ja kaikennäköiset säännöt ja simputus vain kiukuttavat.

Ihmissuhdeasioissakaan ei ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Jonkun verran yritystä, perin vähän onnistumista, mutta meillähän on totuttu siihen. Ei tämä nyt aivan niin synkkä vuosi ole ollut kuin edellinen ja pari pientä toivonkipinääkin loppuvuoteen mahtui, mutta ei mitään sellaista, mitä voisi juuri nyt edistää mitenkään.

Nyt sitten edessä uusi vuosi. Todennäköisesti enemmän töitä ja vähemmän tyhjäntoimitusta. Kesää odottelen, jos pystyisi kiertelemään tätä saarta hiukan vapautuneemmin kuin viime kesänä kameran kanssa. Jostain pitäisi vain löytää vapaaehtoinen autokuski Skotlanti-kierrokselle... Ihmissuhdepuolella olen ajat sitten lakannut odottamasta mitään, koska odotus ei pääsääntöisesti palkitse.

Mutta mieli tekisi yllättyä iloisesti.