Jan Vapaavuori on aina vaikuttanut minusta hieman vahingossa ministeriksi nousseelta hahmolta.

Muistelen, että hän ei todennäköisesti olisi tänään edes kansanedustaja, ellei vaaleissa reilut kuusi vuotta sitten hänellä olisi ollut Helsingissä sama ehdokasnumero kuin Tanja Karpelalla Uudellamaalla. Kukaan ei tietysti tiedä väärin äänestäneiden määrää, mutta koska mainittu Vapaavuori oli ainakin minulle täysin vieras nimi ja sentään seuraan politiikkaa ja äänisaalis ei ollut aivan vähäinen, yhteys vaikuttaa ilmeiseltä.

Nyt hän on joka tapauksessa ministeri. Ei ehkä aivan oikealla paikalla, koska hänellä ja sidosryhmillään on kytköksiä kiinteistömafiaan ja asuntoministeri on hieman liian lähellä tätä bisnestä. Mutta nyt hän kaikesta huolimatta on huolissaan kaupungin vuokra-asuntojen tuotannon vähyydestä.

Ongelmaan pureudutaan ponnekkaasti tekemällä ranking-lista kunnista, jotka “luistavat” vuokra-asuntojen rakentamisesta.

Mitä ihmeen järkeä tässä listassa oikein on? LIenee päivänselvää, että listan kärjessä komeilevat kasvukeskukset, jotka sentään rakentavat jonkun verran vuokra-asuntoja, ja vastaavasti häntäpäässä kummittelee näivettyvä ja muuten vain kepulainen Suomi. Tyhjentyvällä maaseudulla ja taantuvilla teollisuuspaikkakunnilla asuntoja on tyhjillään yllin kyllin. Ei niihin ole mitään järkeä rakentaa kaupungin vuokrakasarmeja kun niissä enemmänkin tuskaillaan sen kanssa, kuka oikein maksaa autioituneiden kerrostalojen purkamisen.

Kyllähän tietysti Outokumpu voi haaskata rahojaan kaupungin vuokra-asuntojen rakentamiseen, mutta luulisi tuolla rahalla olevan jotain parempaakin käyttöä, koska asuminen ei maksa siellä paljon mitään ja jonkunnäköisen kämpän saisi jopa ostettua helsinkiläisyksiön kahden vuoden vuokralla.

Pula harvoista vuokra-asunnoista on siellä, missä ihmiset haluavat asua, eli pääkaupunkiseudulla. Eivät asunnottomat ole valmiita muuttamaan sankoin joukoin johonkin kehitysalueelle, koska siellä ei ole työtä eikä mitään muutakaan tekemistä. Pääkaupunkiseudulla taas tilanne on se, että vuokra-asuntoja rakentamalla ei asuntojonoja poisteta, sillä jos halvan asunnon saa vaivatta, muuttajia löytyy lisää.

Enemmänkin Vapaavuoren kannattaisi miettiä sitä, miten saataisiin motivoitua edes joku rakentamaan. Nythän maata olisi pääkaupunkiseudulla vaikka kuinka, mutta kaavoituksella pidetään huoli siitä, että yksityiset maanomistajat eivät pahemmin maitaan voi hyödyntää ennen kuin ne on jollain tavalla puliveivattu kunnallismafiaa lähellä olevien rakennusliikkeiden käsiin. Nämä rakennusliikkeet taas ovat helisemässä nytkin, koska käsissä on tyhjiä asuntoja, jotka eivät mene kaupaksi pyydetyllä hinnalla, ja kenellekään ei ole tullut mieleenkään, että halvemmallakin voisi myydä.

Asuntorakentamiseen tarvitaan siis lisää pelureita nykyisen oligopolin sijaan. Kaupunki voi rakennuttaa jos sillä on joku järkevä hanke, mutta sen lisäksi pitäisi huolehtia jotenkin siitä, että muutama suuri rakennusliike ei käytännössä pysty pyörittämään koko pääkaupunkiseudun rakennusbisnestä mielensä mukaan. Nythän näillä olisi käytössä kaavoitettua maata ja rakennusoikeuttakin, mutta tämä kelmien kerho on sanonut aivan suoraan, ettei rakennushankkeita kannata aloittaa ennen kuin myymättömät asunnot on myyty, koska muuten hinnat laskisivat.

Ja kun asumisen kalleus pääkaupunkiseudulla on ollut asuntopolitiikan ykköshuolenaihe, eikö tämä aiheuta missään päin mitään tarvetta johtopäätöksiin? Rakennusmafia sanoo avoimesti, että lisätuotanto laskisi hintoja, minkä tietysti tiesimme ilman heitäkin, mutta lisäksi käyttää monopoliasemaansa ja on rakentamatta, jotta hinnat eivät laske.

Eikö rakennuttajilta voisi esimerkiksi edellyttää, että tontille nousee suunnitelman mukainen talo tietyssä ajassa, tai tontti palaa kaupungille, joka antaa sen seuraavalle halukkaalle? Eli se maa mikä asuntokäyttöön saadaan kaavoitettua, myös rakennettaisiin nopeasti, eikä annettaisi rosvosektorin vain pantata kaikkea rakentamatonta maata seuraavaa nousukautta odotellessaan?