Latviassa konkurssi kolkuttelee ovella ja kuten muutama päivä sitten kirjoitin, devalvaatio näyttää väistämättömältä. Mutta mitä kaikkea siellä ylipäätään voidaan tehdä ja miten nämä vaikuttavat?

Latviassa kuten koko muussakin Itä-Euroopassa on ollut pitkään se tilanne, että oman valuutan korkotaso on ollut toistakymmentä prosenttia, kun taas eurokorot ovat madelleet jossain parin kolmen prosentin paikkeilla. Valuutat on useimmiten sidottu euroon. Ulkomaiset pankit unohtivat ahneuksissaan valuuttariskin kun sitä ei näennäisesti ja päivittäisten vaihtelujen takia ollut kun kurssi euroa vastaan oli kiinteä. Mutta systeemiriski siellä kuitenkin oli, sillä harva valuuttakurssikiinnitys on kestänyt kovin pitkiä aikoja, sitkeimpiä taitaa olla HKD-USD -kiinnitys.

Nyt talous supistuu 20% vuodessa ja pää on jäämässä vetävän käteen. Talous on käytännössä pysähdyksissä, sillä kaikki odottavat vain rysähdystä ja sitä, miten se hoidetaan.

1. Sisäinen devalvaatio. Tämä on tie, jota poliitikot nyt siellä yrittävät. Palkkoja leikataan 20%, julkiset palvelut ajetaan alas, tulonsiirtoja leikataan. Teoriassa tämä metodi voisi tuottaa halutun tuloksen, mutta se vaatisi aikaa, ja sitä ei taida olla. Tässä mallissa ei tapahdu mitään pöytää puhdistavaa kertarysäystä, ja kun sellaista odotellaan, taloudellinen toiminta on jäissä pidempään kuin pitäisi. Ruotsalaisten velkojapankkien tilanne ei tästä kohene, sillä jos velallisten palkoista viedään kelpo siivu, velat jäävät ylivelkaantuneiden maassa maksamatta. Metodi näivettää talouden vuosikymmeniksi, koska kenelläkään ei ole varaa kuluttaa.
2. Perinteinen devalvaatio tai kellutus. Valuutta heikkenee reippaasti, todennäköisesti noin 42%. Koska velat ovat euroissa, useimmat asuntovelalliset tekevät henkilökohtaisen konkurssin. Asunnot päätyvät velkojapankkien hoteisiin ja keskiluokan omaisuus nollautuu. Kun asunnot päätyvät pankkien käsiin, tuloksena on näiden asuntojen dumppausta markkinoille hieman myöhemmin, joka voi olla hyvä tai huono juttu latvialaisen vinkkelistä, mutta todennäköisesti huono, sillä asunnot päätyvät jollekin ulkomaiselle kiinteistösijoittajalle eikä tavallisille latvialaisille edullisesti, sillä 42000 asuntoa omistava pankki haluaa myydä ne kaikki kerrallaan eikä jokaista yksitellen
3. Argentiinan malli: konvertoidaan kaikki velat euroista lateiksi tämän päivän kurssilla ja sen jälkeen tehdään reipas devalvaatio tai kellutus. Jos latvialainen selviää veloistaan tänään, hän selviää niistä myös tämän päivän jälkeen, sillä latimääräiset lyhennykset pysyvät samana ja koko osuman ottaa ruotsalainen pankkisektori. Näiden pankkien taseista häipyy kertaheitolla runsaasti saatavaa kun valuutan arvo romahti, mutta koska velalliset eivät tee konkurssia, omaisuus ei siirry pankkien haltuun.

Mikään tie ei näistä ole mukava ja helppo, mutta kolmonen on Latvian kannalta ehdottomasti paras ratkaisu. Joka tapauksessa maan maine on saanut kolauksen eikä kukaan luota maan taloudenpitoon juuri nyt. Tässä mallissa kuitenkin kansallisvarallisuus pidetään omissa käsissä eikä anneta sitä velkojapankeille.

Ruotsin pankkisektorin kannalta mikään näistä ei ole toista parempi, sillä kaikissa tapauksissa ne joutuvat alaskirjaamaan valtaosan saatavistaan. Ja valitaan mikä keino hyvänsä, se koskee käytännössä koko Baltiaa eikä vain Latviaa, sillä muiden on tultava pian perässä. Tästä syystä Ruotsin keskuspankki on jo ottanut EKP:ltä hätäapulainoja, sillä pankkien vastuut Baltiassa ovat 8% Ruotsin BKT:stä ja tästä ainakin 5% päätynee ruotsalaisten veronmaksajien piikkiin. Jos taseista katoaa yön aikana neljännes, kaikki pankit tarvitsevat käyttöpääomaa heti välttääkseen oman konkurssinsa ja sen vaikutukset koko ruotsalaiseen talouselämään.

Tässä kohtaa Latvian kannattaa olla aidosti itsekäs ja valita se tie, joka auttaa heidän omaa talouttaan parhaiten, ja se on kolmonen. Ulkomaiset pankit eivät syytäneet sinne rahaa hyvää hyvyyttään vaan kuvittelivat tekevänsä helpolla riskittömiä voittoja niistämällä hamaan maailman tappiin pari kolme prosenttia Latvian BKT:stä vuosittain korkoina. Tässä tilanteessa ei ole mitään syytä ajatella ruotsalaisia pankkeja ja niiden hyvinvointia.