Jälleen on ollut se päivä vuodesta kun kuulemme jokavuotisen ruikutuksen siitä, että tuloerot ovat Suomessa kasvaneet rivakasti vuodesta 1995 saakka. Kyseessä on sinänsä varmaan oikeasta tilastotiedosta kerta toisensa jälkeen optisen harhan takia tehtävä väärä johtopäätös.

Sallikaa minun selittää. Jos putsattaisiin tilastoista pois parhaiten tienaava promillen kymmenesosa eli 530 ihmistä, huomattaisiin, että tuloerot eivät ole kasvaneet ollenkaan. Tuossa noin 500 ihmisen joukossa ovat suurimmat pääomatulojen saajat, jotka joko saavat jättiosinkoja perinteisistä yhtiöistä (Erkko ja Nalle), myyntivoittoja valtavan osakesalkun veivaamisesta (Erkko ja Nalle) tai heppuja, jotka myyvät kertaluontoisesti firmansa kymmenillä miljoonilla jollekulle muulle ja kummittelevat tilastossa yhden vuoden ja sen jälkeen painuvat unohduksiin.

Kun taloudessa oli poikkeuksellisen pitkä kasvusuhdanne ja väliin mahtuu IT-kupla, jossa kummalliset iobox-kusinarikat vaihtoivat omistajaa sadoilla miljoonilla, pieni joukko ihmisiä on saanut valtavasti rahaa. Kun tämä jaetaan tuloeroissa käytettävän ylimmän desiilin tuloiksi, huomataan mukamas, että köyhimmän ja rikkaimman kymmenyksen välinen kuilu on revähtänyt valtavan suureksi. Tietysti näin on, mutta tämä mittaus kertoo meille vain siitä, kuinka 500 äveriäintä suomalaista on onnistunut sijoituksissaan ja weppileiskapajojensa ostajien kusettamisessa. Ensi vuonna tilasto on aivan toisennäköinen ja tuloerot ovat pienentyneet merkittävästi kun bingo on dyykannut 42%, joskaan tätä asiaa ei varmasti kovin isoin otsikoin kerrota jos kerrotaan ollenkaan.

Oikeiden tuloerojen selvittämiseksi meidän on putsattava tuo sakki tilastoista pois. Sen jälkeen jäljellä on palkansaajia ja kansankapitalisteja ja tämän tilaston ylimmän ja alimman kymmenyksen vertaaminen kertoo meille jotakin. Ja tällöin huomataan, että tuloerojen kasvu on ollut huomattavasti maltillisempaa, koska ylimmänkin desiilin tulot muodostuvat 90-prosenttisesti palkkatuloista.

Kun tuloerojen kasvaminen huolestuttaa vasemmistopoliitikkoa, ratkaisu on joko korottaa hyvätuloisten palkansaajien veroja tai kohdistaa veronalennukset muille paitsi heille. Tämän tempun jälkeen ei tapahtunut mitään, koska ylimmässä desiilissä loppusumma muodostuu tuon kourallisen pääomatuloista, joten ongelma säilyy ja tarvitaan järeämpiä veronkorotuksia tai verokiilan lisäjyrkentämistä. Palkansaajaa siis päädytään potkaisemaan nilkkaan rangaistuksena asiasta, johon hän ei ole millään tavoin syyllinen.

Asian tilastoiminen ja uutisoiminen oikein ei vain monia kiinnosta, koska raflaavat ja herrakaunaa tursuavat lehtiotsikot jäisivät kirjoittamatta kun huomataan, että valkokaulustyöläisen ja tehdastyöläisen tuloerot eivät ole muuttuneet vuosikymmenessä mihinkään suuntaan vaan ainoastaan pääomatulojen saajat ovat menneet karkuun. Tämä taas ei sovi millään lailla SDP-henkiseen “hyvätuloinen palkansaaja on oikean duunarin ja hyvinvointivaltion ykkösvihollinen” -retoriikkaan, joten kokonaisuuden komponentit yritetään numeromagialla kätkeä.

Mutta totuus ei pala tulessakaan.