Olen käsitellyt tätä asiaa ennenkin, mutta kokoan tähän nämä ajatukset yhteenm hieman sekavaksi puuroksi.

Ongelma, jota yritän ratkaista on se, että Suomelta tuntuu puuttuvan politiikasta pitkän tähtäimen tavoite. Kun ei ole tavoitetta, tehdään vähän mitä sattuu ja paikataan pahimpia ongelmia laastarilla. Tulos voi olla hyvä vahingossa tai voi olla olematta, myöskin täysin vahingossa. Sama koskee pienemmässä skaalassa Suomen puolueita. Ei niilläkään ole mitään kauaskantoista visiota. Visionääreimmästä päästä ovat Perussuomalaiset, jotka haluavat Suomen irti EU:sta ja siten kaikki ongelmat historian roskatynnyriin, mutta koska tämä visio ei perustu reaalimaailmaan, se ei ole erityisen arvokas. Muut puolueet nysväävät pikkujuttujen kimpussa. Yksi haluaa viilata hieman tuota veroa, toinen haluaa hieman viilata tuota tukiaista. Nämä voivat olla tarpeellisiakin asioita, mutta ne eivät edusta mitään suurta visiota vaan käytännön toimenpiteitä, joilla visiota toteutetaan. Mutta kun visiota ei ole kokonaiskuva vaikuttaa puuhastelulta, mitä se onkin.

Tavoite Suomelle: Suomessa pitäisi olla Länsi-Euroopan ostovoimaisin keskiluokka.

Tämä vaatisi tietysti hieman parametrointia esimerkiksi siinä, kuka on keskiluokkaa ja kuka on köyhä tai rikas, mutta en tunne asian numeroita. Käytännössä ylempää ja alempaa keskiluokkaa pitää verrata vastaaviin ryhmiin muualla, mutta tavoite molemmissa ryhmissä pitää olla sama. Keskiluokka pitää lisäksi tulkita laveasti erityisesti yläpäästään ja laskea rikkaaksi vasta runsaiden pääomatulojen saajat ja useiden satojen tuhansien vuosipalkkojen nostajat, ensimmäinen numero olkoon suurempi kuin 5. Jos temppu tehdään julistamalla keskipalkan yli tienaava rikkaaksi, mitään tavoitteita ei saavuteta.

Kun tavoitteeksi otetaan ostovoima eikä absoluuttinen ansiotaso, keinovalikoima kasvaa runsaasti ja tästä tavoitteesta pitäisi löytyä kaikkia poliittisia suuntauksia paitsi ehkä laitavasemmistoa miellyttäviä asioita.

Sallikaa minun selittää.

Tämänhetkinen suomalaisen keskiluokan huono ostovoima johtuu useista asioista. Bruttopalkat eivät ole läheskään kaikilla kilpailukykyisiä. Nettopalkat vielä vähemmän kilpailukykyisiä, sillä verotus on keskimääräistä kovempaa. Asuminen kasvukeskuksissa maksaa liikaa. Kauppojen hinnoissa on suomilisä kilpailun puutteen takia.

Minulla ei ole antaa yksikäsitteistä ohjelmaa, jolla kaikki nämä asiat laitettaisiin kuntoon. En kuitenkaan näe mitään periaatteellista estettä sille, että nämä asiat tulisivat kuntoon.

Suomalainen työvoima on koulutettua ja suomalaisella työpaikalla oma-aloitteisuus on useimmiten jopa suotavaa. Teollisuuspomot selittävät, että työ tuottaa Suomessa huonosti kun lomat ovat niin pitkät ja työpäivät lyhyet ja voi nyyh, mutta Suomesta voi mennä mihin hyvänsä ilmansuuntaan ja asiat eivät siitä paremmaksi muutu. Valkokaulustyössä työtunti on hyvin epäkiinnostava yksikkö, sillä luovassa työssä tuntien lisääminen ei todennäköisesti lisää juurikaan tuloksia. Liukuhihnalla lisää, mutta tällaista työtä on Suomessa vuosi vuodelta vähemmän.

Suomessa työt seisovat harvoin siksi, että väellä ei olisi valtuuksia tehdä töitään, mikä ongelma vaivaa melkein koko Länsi-Eurooppaa. Jos pomo tai pomon pomo ovat lomalla, kukaan ei uskalla tehdä päätöksiä, sillä kenelläkään ei ole valtaa poiketa juuri mistään. Suomessa työmies tekee suurempia päätöksiä kuin Englannissa pikkupomon pomo eikä edes ajattele tehneensä merkittäviä johtotehtäviä. Suomessa asiat toimivat myös vaakasuunnassa eikä työpaikka ole hierarkinen siilo, jossa naapurikubiikkelin asukkaan kanssa puhuminen vaatii virkatien useiden pomojen ja pomon pomojen kautta, kuten Saksaa lähellä olevissa kulttuureissa tapaa olla.

En osta ensimmäistäkään väitettä siitä, että suomalainen työvoima tuottaisi huonosti siksi, että se on suomalaista. Jos firmoja johdetaan huonosti ja annetaan pavunlaskijoiden ja byrokraattien simputtaa ihmisiä ja estää työnteko siksi kun joku asia on kielletty hallinnon käsikirjan sivun 39856235 mukaan, tämä on ongelma yrityskulttuurissa eikä työvoiman laadussa. Suomessa ei edes käytetä hirveästi aikaa paskanpuhumiseen ja kahvilla notkumiseen toisin kuin niissä maissa, joissa työtunteja tehdään paljon enemmän, joten perusteltua olisi maksaa suomalaiselle kovempaa tuntihintaa kuin amerikkalaiselle tai hörökorvalle.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Tämä ei ole pääosin politiikan asia muuten kuin valistus- ja koulutusmielessä, mutta osoittaa, miksi bruttopalkka-asia on täysin korjattavissa. Nyt vain hyväksytään, että palkkataso on heikompi kuin kahvinjuontivaltioissa, mutta täysin perusteetta.

Ennen kuin mennään verotukseen, käsitellään asia, joka tekee tästä tavoitteesta myös vasemmiston mielestä järkevän, eli julkiset palvelut.

Ostovoimaan oleellisesti vaikuttava seikka on nimittäin se, saako verorahan vastineeksi jotain vai pitääkö keskiluokan maksaa kahdesti. Tästä päästään oitis koulutukseen, terveydenhoitoon, päivähoitoon ja sensellaisiin asioihin. En ole suorastaan yksityisen palvelun vihollinen, mutta koska verorahoista pitää maksaa joku palvelu kuitenkin kun kaikilla ei ole rahaa yksityiseen, on parempi maksaa sen verran enemmän ja tehdä asia sen verran kunnolla, että tarve maksaa kahteen kertaan poistuu. Tällä on suora ostovoimavaikutus.

Jos koulut muuttuvat etnisesti niin rikkaiksi, ettei niissä enää opi mitään tai terveyspalvelujen laatu romahtaa, keskiluokka äänestää jaloillaan. Joko valitaan asuinpaikka kalliisti siten, että alueella ei ole kaupungin vuokrakasarmeja ja koulu on säilynyt hyvänä tai sitten lapset pannaan yksityiskouluun. Suomessa yksityiskouluja ei montaakaan ole, mutta niitä tulee aivan varmasti lisää jos koulutuksen laadun annetaan laskea.

Sama koskee terveydenhoitoa. Suomessa terveydenhoidon ongelma tuntuu olevan enempi yleislääkäritasolla ja erikoissairaanhoidon byrokratiassa, minkä näkee siitä, miten Suomessa yksityisiä vakuutuksia käytetään. Suomessa sairauskuluvakuutus yksityisestikin on varsin halpa verrattuna Englantiin ja jos vertaa USA:an, ero on vielä suurempi. Suomessa kalliisti hoidettavat vaivat kuten syövät, elintensiirrot ja ylipäätään elämän viimeisten kuukausien huippukallis hoito hoidetaan melkein aina julkisesti. Yksityistä vakuutusta käytetään lähinnä ensimmäisen yleislääkärikäynnin maksamiseen ja perustutkimusten tekemiseen, ja jos vaiva vaikuttaa vakavalta, lähete julkiselle puolelle järjestyy saman tien. Ainoa poikkeus ovat ortopediset toimenpiteet, joihin jono on jostain syystä julkisella puolella niin pitkä, että yksityiset leikkausyksiköt Suomessa ovat pääosin ortopediaan erikoistuneita.

Englannissa toimitaan juuri toisin. Vakuutus ei kata yleislääkäriä, mutta kaiken siitä eteenpäin, joten kaikki kalliit toimenpiteet hoidetaan yksityisesti ja se maksetaan selvästi kalliimpana vakuutuksena, ja tämä leikkaa ostovoimaa.

Jos nämä asiat saataisiin jotenkin yhteen, tarve ottaa yksityisiä vakuutuksia tulevaisuudessakaan poistuisi ja ostovoimamiinus jäisi tulematta. Kun tällä saarella on onnistuttu saamaan aikaiseksi yleislääkärijärjestelmä, johon ajan saa samaksi päiväksi vaivatta ja hieman akuutimmassa tapauksessa walk in -centereitä on joka paikassa, miksi se ei onnistuisi Suomessa? Jos byrokraattinen erikoissairaanhoito ei saa tehtyä tarpeeksi ortopedisia toimenpiteitä mutta yksityinen saa, mikä järki on pitää nämä järjestelmät erillään? Yleislääkäriongelmakin poistuisi, jos Suomessa jotenkin saataisiin työterveydenhoitoon pistetyt rahat julkisen terveydenhoidon käyttöön.

Veroista en puhu tässä kovin paljoa muuten kuin sen, että tavoitteeksi pitäisi ottaa 33% kokonaisveroaste. Tämä riittäisi peruspalveluihin ja infrastruktuuriin, mutta humpuukiin siitä ei suuresti riittäisi. Tämä humpuuki vain pitäisi perata esiin ja luopua kalliista maan tavoista.

Asumisen hinta ja tavaran hinta kaupassa ovat yksi iso maan tapa, joka tarvitsee poliitikoilta pontevia toimia. Kaavoitus- ja rakennusbisnes on saatava käyntiin. En tiedä miten se kannattaa parhaiten tehdä, mutta tällä hetkellä kaavoitus, valitukset ja tappelu siitä, kenelle rahat oikein kuuluvat, on liian aikaa vievä prosessi asuntorakentamisessa. Samaten asuntorakentajien sallitaan vetää välistä, eli kun lopulta tontti löytyy, rakennusliike ei rakenna sitä ennen kuin hinnat ovat pilvissä, ja mikään tai kukaan ei edellytä, että suunniteltu rakennus valmistuu rivakasti. Kun uutta tarjontaa syntyy vain kupla-aikoina, järjestelmässä on sisäänrakennettu niukkuuselementti. Jos hinnat laskevat, uudistarjonta tyssää siihen, muuttoliike lisää niukkuutta ja joskus sitten taas rakennetaan kalliilla. Laskevaa kierrettä ei saada syntymään, ellei pakoteta rakentamaan entistä enemmän nimenomaan laskevien hintojen aikana.

Ruuan ja tavaran suomilisä selittyy kilpailun puutteella. Ostarit ja bisnesparkit huolehtivat siitä, että K- ja S-mafiat jyräävät ja muilla ei ole niihin asiaa. Jos uusien ostarien tai nykyisten laajennusten/peruskorjausten rakennusehdoissa asetettaisiin ehdoksi se, että putkan suurin/paras liiketila annetaan muodollista korvausta vastaan jollekin taholle, jonka tehtävä on etsiä ulkomainen kilpailija Suomen markkinoille, tuskin asia siitä ainakaan huononisi. Nyt kilpailua ei juurikaan tule, sillä parhaille liikepaikoille ei ole asiaa ja tappelu jokaisen pikkukioskin tai kunnan kanssa erikseen vie enemmän kuin bisnes tuottaa. Jos kilpailunedistämistaholla olisi antaa 42 kasvukeskuksen ostarin tila markkinahintaan sille, joka suostuu ottamaan ne kaikki ja rakentamaan kaupan jokaiseen, saisimme markkinoille kolmannen pelurin.

Vähittäiskauppaa voisi kiriä muutenkin purkamalla tukkujen ja kauppojen kytkökset. Kauppa ei saa omistaa tukkua eikä tukku kauppaa. Tukku ei saa omistaa myöskään kauppojen liiketiloja. Kaikki sopimukset, joissa kiellettäisiin kauppiasta käyttämästä haluamiaan tavarantoimituskanavia sekä paljousalennusratkaisut, joiden vaikutus on käytännössä sama, voisi aivan hyvin mitätöidä minkään suuresti hajoamatta.

Tämä on politiikkaa puhtaimmillaan. Rakennus- ja kaavoitusbisneksessä liikkuu iso raha ja varsinkin S-kauppa on kunnostautunut poliitikkojen värväämisellä omiin valtuustoihinsa. Kyllähän näille asioille voisi tehdä vaikka mitä, mutta miksi mitään ei tapahdu, vaikka nykyinen meno ei ole ihmisen etu?

Siksi, että Suomessa on parhaat poliitikot, joita rahalla saa.

Asialla on rönsy myös yrittäjyyteen ja riskirahoitukseen. Nyt yrittäjä ei saa Suomessa riskirahaa ilman lohduttoman huonoa diiliä harvojen pääomasijoittajien kanssa tai oman asunnon panttaamista. Lopputuloksena suomalaiset firmat siirtyvät ulkomaiseen omistukseen taskurahalla eivätkä kasva suomalaisina firmoina. Niiden ideat ja patentit siirretään muualle ja Suomeen ei jäänyt hyväpalkkaista työtä. Kun kerran yksityinen sektori ja pankit eivät ole kiinnostuneita kasvuyritysten rahoittamisesta, menköön valtio mukaan. Valtion ei tarvitse tavoitella tässä voittoa vaan nollatulosta, joten sen ei tarvitse rahoitusdiilissä puristaa yrittäjää kuiviin ja kaapata määräysvaltaa yhtiössä.

Valitsemalla hankkeet bisnescasen perusteella eikä aluepoliittisesti, tällainen riskirahoitusfirma pyörisi vaikkapa 250 miljoonan kertaluontoisella pääomaruiskeella ikuisesti, jos putka ottaisi sijoituksensa pantiksi vaikkapa vain viidenneksen firmasta. Tästä saisi mukavan voiton jos firma käy kaupaksi. Firmalle voisi myös tarjota mahdollisuuden ostaa pääomasijoittaja ulos maksamalla sijoitukselle EKP-korko +10% tuoton. Jos mopo firmassa todella keulii ja bisnes raketoi, kovan koron maksaminen ei tunnu missään. Osa sijoituksista on tietysti menetettyä rahaa kuten riskibisneksessä aina, mutta nämä tappiot katettaisiin menestysten myynti- ja korkotuloilla.

Asia sivuaa myös maahanmuuttoa. Jos Suomessa keskiluokan elämä olisi pullaa, ei tarvitsisi miettiä, mistä saataisiin Suomeen osaavia ja yritteliäitä ulkomaalaisia, sillä he tulisivat elintason ja menestystarinoiden perässä houkuttelemattakin. Pummien maahanmuutto taas heikentää elintasoa, joten siihen pitäisi suhtautua nykyistä karsaammin.


En näe mitään periaatteellista estettä sille, miksi näin ei voisi olla. Suomessa työ tuottaa hyvin kunhan se organisaoidaan oikein. Julkiset palvelut ovat hyvällä tasolla. Päällekkäisyyksiä on niin palveluissa kuin hallinnossakin mahdollistaen säästöjen löytämisen laadun siitä kärsimättä. Kiinteistö- ja kaupustelubisnesken korruptio on yleistä tietoa. Tämänhetkinen verokiila estää rahan ja hyvän kiertämistä, pienemmän kokonaisveroasteen maassa kierre ruokkii itseään.

Erityisesti korostan, että Suomi on melkeinpä ainoa maa Euroopassa, jossa tällaisen kokonaisvaltaisen ohjelman voisi toteuttaa, sillä poliittinen koneisto saa kyllä aikaan asioita jos vain toimeen tartutaan. Suomessa ammattiliitot eivät järjestä autonpolttajaisia jos pelkäävät kolmen veturimiehen työpaikkojen olevan vaarassa, joten vallankahvaa ei vastusteta järjestötasoltakaan jos hankkeet ovat järkeviä. Suomessa on lisäksi perustaso varsin korkea julkisten palvelujen kokonaisuudessa, eli ei tarvita kymmenien tai satojen miljardien investointeja vaikkapa koulutukseen, ennen kuin yksityiskoulujärjestelmästä päästäisiin eroon, vaan riittää lähinnä tason ylläpitäminen ja terveydenhoidossa voimien kokoaminen yhteen paikkaan ja byrokratian keventäminen.

Tällaisessa onnistuva maa saisi muikean kilpailuedun muihin maihin verrattuna kun kilpaillaan bisneksistä, hyvistä veronmaksajista ja työpaikoista. Kannattaisikohan sitä tavoitella?