Pönötystä ja seremoniaa
07/06/12 13:44
Britit osaavat tapahtumien järjestämisen.
Majesteetin 60-vuotista valtakautta juhlittiin säästä huolimatta varsin onnistuneesti. Valtavia tapahtumia, joissa oli valtavasti väkeä. Itse olin paikalla kahdessa ja puolessa suuremmassa tapahtumassa. Hyde parkissa kuuntelemassa ja katselemassa konserttia ja Mallilla katselemassa lentokoneita.
Puolikkaaksi lasketaan retkeily joen rannassa veneparaatipäivänä, mutta väkeä oli niin paljon ja kotiparvekkeella sateensuoja, että lähdin sieltä pois jo ennen shown alkua.
Tästä jäi kuitenkin käteen muutamia hajahuomioita.
Ensimmäinen on yleinen järjestyksenpito. Vaikka väkeä on paljon ja kaikki pakkautuvat samoihin paikkoihin samaan aikaan mennen tullen, liikkuminen oli yllättävän sujuvaa, kuten se on ollut muissakin vastaavissa tilaisuuksissa. Järjestysmiehiä on joka puolella ja asioita kuten vaikka satojen tuhansien ihmisten poistumista on hieman harjoiteltu ja mietitty, minne väkijoukot ohjataan. Kulttuurisidonnainen juttu on varmastikin se, että suunnannäyttäjiä kuunnellaan eikä joka toinen selitä heille jotakin ja yritä päästä johonkin, mihin ei kuuluisi päästä. Kun kaikki menevät osoitettuun suuntaan, väkijoukko liikkuu nopeasti ja siinä kohtaa kun se hajaantuu, myös hajaantuu nopeasti.
Itse spektaakkeli tuntuu saaneen varsin paljon julkisuutta ja katsojia myös maailmalla. Mikään muu maa maailmassa ei taida pystyä samanlaisiin katsojalukuihin tämäntyyppisissä asioissa, ja kyseessä ei ole sattuma. Näissä juhlallisuuksissa onnistutaan saamaan kansallistunteesta aikaan positiivinen asia ja huolimatta siitä, että kyseessä on kansallinen ja tavallaan melko kansallismielinen juhla, se ärsyttää harvoja. Tämäkään ei ole sattuma.
Juhlallisuuksissa kiinnitti huomiota se, että ne olivat varsin vähän sotilaallinen juhla. Vasta viimeisenä päivänä oli paraatia, tykinlaukauksia, karvahattusoittokunta, ylilento ja muita vastaavia. Tuhat Thamesia alas lipuvaa venettä sen sijaan näyttävät hienolta eivätkä ärsytä ketään. Mukana oli yksi pieni sotalaivan näköinen kiulu, mutta sekin todennäköisesti on ollut rannikkovartiostoa tai meripelastusta. Kun juhlasta ei tehdä aggressiivisen sotilaallista, kenellekään ei tuota ongelmia katsella sitä.
Maanantain konsertti kokosi tuttuja uudempia ja vanhempia artisteja samaan paikkaan. Pönöttävän virallisen viulunvingutuskonsertin sijaan yksi päätapahtumista oli kaikille suunnattu musiikkispektaakkeli, jota katsoivat kaikenikäiset ja joka oli yleissävyltään hauska ja hyvin järjestetty valoshow paikassa,
jossa ei yleensä tavata konsertteja järjestää. Lipuista valtaosa oli arvottu eikä myyty kalliilla tai annettu pönöttäville sidosryhmille ja korporaatioiden asiakastilaisuusvastaaville, joten paikalla oli arvalla valittua tavallista väkeä heiluttelemassa lippujaan.
Huolimatta siitä, että joka paikassa heiluteltiin lippuja ja laulettiin kansallislaulua, täytyy katsoa maailmaa aika oudon väristen lasien läpi jos onnistuu näkemään tässä jotakin pahaa. Länsimaissa melkein alkaa olla jo se tilanne, että lippuja ja kansallislaulun sisältävä tilaisuus on joko urheilukilpailu tai sitten jotakin, jonka on kaapannut änkyräkansallismielisaines ainakin henkisesti omakseen. Kun tämä sakki, jota täällä voisi edustaa vaikkapa BNP, alkaa hillua liikaa esillä, ensin lähtee muu maailma katselemasta ja sen jälkeen tavalliset paikalliset. Itsenäisyyspäivät alkavat mennä enemmän ja enemmän hulinaksi Euroopassa. USA:ssa taas kyseessä on sotilasparaatipäivä, joka on kiinnostava paikallisesti muttei maailmanlaajuisesti. Tasavallat eivät taida kyetä samaan.
Tällaisella on PR-arvoa, ja täällä siitä osataan ottaa kaikki irti. Britannian lippu on todennäköisesti yksi maailman tunnetuimmista symboleista. Historia ja imperiumi tietysti selittää asian isolta osin, mutta loppu on itse rakennettua. Kansallistunteessa ja kansallisissa symboleissa ei ole mitään vikaa itsessään ellei niistä tehdä viallisia. Kun Suomessa perustetaan kalliita brändityöryhmiä miettimään maabrändiä ja sensellaisia asioita, kannattaisi miettiä, mitä kaikkea voi ammentaa terveestä kansallistunteesta. Sieltä nimittäin ei löydy koivu ja tähti -rantasaunaa hyttysiä kuhisevan järven rannalla vaan kaikenlaista varsin modernia, mutta sitä taidetaan hyljeksiä ja keskittyä vain insinööritieteen hengessä tekniikan riemuvoittojen korostamiseen. Neuvostoliitossakin oli Kansantalouden saavutusten näyttely, ja suomalainen brändityö muistuttaa varsin pitkälle juuri sitä. Angry birds-patsasta varmasti suunnitellaan jo.
Tämän maan tuhatvuotinen historia ei tietysti ole kopioitavissa mihinkään. Imperiumi on mennyt menojaan ja uudet talous- ja sotilasmahdit nousseet. Siitä huolimatta Britannialla on laskennallista painoaan suurempi arvo maailman bisneksissä ja politiikassa. Juuri siksi, että se on niin tuttu paikka kaikille. Viimeisen viikon ja vuoden spektaakkelit ovat taas tehneet maata hieman tunnetummaksi ja uutta yrittäjää ja tulokasta on taas entistä enemmän. Maan talous on ongelmissa kuten melkein kaikkien länsimaiden, mutta se, että maa on niin tunnettu ympäri maailmaa, takaa sen, että bisnestä tehdään mieluummin täällä kuin Bulgariassa jatkossakin, vaikka jälkimmäisessä se olisi paljon halvempaa.
Majesteetin 60-vuotista valtakautta juhlittiin säästä huolimatta varsin onnistuneesti. Valtavia tapahtumia, joissa oli valtavasti väkeä. Itse olin paikalla kahdessa ja puolessa suuremmassa tapahtumassa. Hyde parkissa kuuntelemassa ja katselemassa konserttia ja Mallilla katselemassa lentokoneita.
Tästä jäi kuitenkin käteen muutamia hajahuomioita.
Ensimmäinen on yleinen järjestyksenpito. Vaikka väkeä on paljon ja kaikki pakkautuvat samoihin paikkoihin samaan aikaan mennen tullen, liikkuminen oli yllättävän sujuvaa, kuten se on ollut muissakin vastaavissa tilaisuuksissa. Järjestysmiehiä on joka puolella ja asioita kuten vaikka satojen tuhansien ihmisten poistumista on hieman harjoiteltu ja mietitty, minne väkijoukot ohjataan. Kulttuurisidonnainen juttu on varmastikin se, että suunnannäyttäjiä kuunnellaan eikä joka toinen selitä heille jotakin ja yritä päästä johonkin, mihin ei kuuluisi päästä. Kun kaikki menevät osoitettuun suuntaan, väkijoukko liikkuu nopeasti ja siinä kohtaa kun se hajaantuu, myös hajaantuu nopeasti.
Itse spektaakkeli tuntuu saaneen varsin paljon julkisuutta ja katsojia myös maailmalla. Mikään muu maa maailmassa ei taida pystyä samanlaisiin katsojalukuihin tämäntyyppisissä asioissa, ja kyseessä ei ole sattuma. Näissä juhlallisuuksissa onnistutaan saamaan kansallistunteesta aikaan positiivinen asia ja huolimatta siitä, että kyseessä on kansallinen ja tavallaan melko kansallismielinen juhla, se ärsyttää harvoja. Tämäkään ei ole sattuma.
Juhlallisuuksissa kiinnitti huomiota se, että ne olivat varsin vähän sotilaallinen juhla. Vasta viimeisenä päivänä oli paraatia, tykinlaukauksia, karvahattusoittokunta, ylilento ja muita vastaavia. Tuhat Thamesia alas lipuvaa venettä sen sijaan näyttävät hienolta eivätkä ärsytä ketään. Mukana oli yksi pieni sotalaivan näköinen kiulu, mutta sekin todennäköisesti on ollut rannikkovartiostoa tai meripelastusta. Kun juhlasta ei tehdä aggressiivisen sotilaallista, kenellekään ei tuota ongelmia katsella sitä.
Maanantain konsertti kokosi tuttuja uudempia ja vanhempia artisteja samaan paikkaan. Pönöttävän virallisen viulunvingutuskonsertin sijaan yksi päätapahtumista oli kaikille suunnattu musiikkispektaakkeli, jota katsoivat kaikenikäiset ja joka oli yleissävyltään hauska ja hyvin järjestetty valoshow paikassa,
Huolimatta siitä, että joka paikassa heiluteltiin lippuja ja laulettiin kansallislaulua, täytyy katsoa maailmaa aika oudon väristen lasien läpi jos onnistuu näkemään tässä jotakin pahaa. Länsimaissa melkein alkaa olla jo se tilanne, että lippuja ja kansallislaulun sisältävä tilaisuus on joko urheilukilpailu tai sitten jotakin, jonka on kaapannut änkyräkansallismielisaines ainakin henkisesti omakseen. Kun tämä sakki, jota täällä voisi edustaa vaikkapa BNP, alkaa hillua liikaa esillä, ensin lähtee muu maailma katselemasta ja sen jälkeen tavalliset paikalliset. Itsenäisyyspäivät alkavat mennä enemmän ja enemmän hulinaksi Euroopassa. USA:ssa taas kyseessä on sotilasparaatipäivä, joka on kiinnostava paikallisesti muttei maailmanlaajuisesti. Tasavallat eivät taida kyetä samaan.
Tällaisella on PR-arvoa, ja täällä siitä osataan ottaa kaikki irti. Britannian lippu on todennäköisesti yksi maailman tunnetuimmista symboleista. Historia ja imperiumi tietysti selittää asian isolta osin, mutta loppu on itse rakennettua. Kansallistunteessa ja kansallisissa symboleissa ei ole mitään vikaa itsessään ellei niistä tehdä viallisia. Kun Suomessa perustetaan kalliita brändityöryhmiä miettimään maabrändiä ja sensellaisia asioita, kannattaisi miettiä, mitä kaikkea voi ammentaa terveestä kansallistunteesta. Sieltä nimittäin ei löydy koivu ja tähti -rantasaunaa hyttysiä kuhisevan järven rannalla vaan kaikenlaista varsin modernia, mutta sitä taidetaan hyljeksiä ja keskittyä vain insinööritieteen hengessä tekniikan riemuvoittojen korostamiseen. Neuvostoliitossakin oli Kansantalouden saavutusten näyttely, ja suomalainen brändityö muistuttaa varsin pitkälle juuri sitä. Angry birds-patsasta varmasti suunnitellaan jo.
Tämän maan tuhatvuotinen historia ei tietysti ole kopioitavissa mihinkään. Imperiumi on mennyt menojaan ja uudet talous- ja sotilasmahdit nousseet. Siitä huolimatta Britannialla on laskennallista painoaan suurempi arvo maailman bisneksissä ja politiikassa. Juuri siksi, että se on niin tuttu paikka kaikille. Viimeisen viikon ja vuoden spektaakkelit ovat taas tehneet maata hieman tunnetummaksi ja uutta yrittäjää ja tulokasta on taas entistä enemmän. Maan talous on ongelmissa kuten melkein kaikkien länsimaiden, mutta se, että maa on niin tunnettu ympäri maailmaa, takaa sen, että bisnestä tehdään mieluummin täällä kuin Bulgariassa jatkossakin, vaikka jälkimmäisessä se olisi paljon halvempaa.
blog comments powered by Disqus