Kunnat yrittävät juuri alkaneessa kampanjassa parantaa mainettaan työnantajina.

keinojakaan ei kaihdeta. Kunnanjohtajia kehotetaan perustamaan blogi ja palautelaatikko, ja esimiehiä puolestaan kannustamaan työntekijöitä ja istumaan kahville heidän kanssaan. Näiden radikaalien ehdotusten ainoa varjopuoli on se, että ne eivät ole asioina uusia. Dilbertin Pointy-haired boss nimittäin toteuttaa tätä kuntaliiton agendaa lähes päivittäin sarjakuvissa. Keinojen purevuuden ja toimivuudenkin voi lukea Dilbertistä eikä tarvitse turhaan tilata kallista tutkimusta jälkikäteen.

Kuntasektorin ongelma työnantajana ei ole se, että pomot eivät juo kahvia riittävästi vaan se, että kahdella tonnilla kuussa ei saa varsinkaan kasvukeskuksia lähellä töihin ketään sellaista, jolle on tarjolla töitä muuallakin. Joten hommaan valikoituu väärää väkeä. Väärää uravalintaansa katuva katkeroitunut jengi taas ei muutu huippumotivoituneiksi ylisuorittajiksi, vaikka heidän kanssaan juotaisiin kuinka kahvia. Eikä sekään auta, että seinällä on palautelaatikko, sillä tälläkin hetkellä palautelaatikoiden viesteistä 90%:ssa sanotaan "lisää liksaa".

Lisää liksaa ei kuitenkaan kuulu, vaan rahat käytetään mieluummin tällaisiin naurettaviin kampanjoihin, joissa rahaa palaa konsulenteille ja mainosmiehille, jotta he yrittäisivät selittää ihmisille, miksi heidän kehitysmaatason palkkansa ei ole se itse ongelma vaan pitäis niinku sillee kannustaa ja olla sosiaalisii.