Meitä on jälleen kohdannut sanoinkuvaamaton onni.

Paavo Väyrynen on nimittäin kertonut meille, että euroalueen Kreikka-kriisiin syypäät löytyvätkin Suomesta eivätkä Kreikasta. Kuulemma Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö ovat vastuussa asiasta. Logiikka on hieman monimutkainen, mutta yksinkertaista ajatuskulkua emme voi odottaa mieheltä, joka kirjoitti väitöskirjassaan Neuvostoliiton olevan naapurimme ikuisesti.

Väyrynen näkee asian niin, että koska Euroopaan ytimeen kuulumaton Suomi halusi euromaaksi, tästä seurasi välttämätön pakko kelpuuttaa euroon aivan mitkä maat hyvänsä. Väyrysen mukaan tästä syystä pantiin EMU-kriteerit sivuun ja huolittiin mukaan Kreikkakin.

On totuuden aika.

Suomi oli yksi niitä harvoja maita, joka täytti tärkeimmät EMU-kriteerit silloin, kun euroon siirryttiin. Julkistalouden velka oli vielä silloin hieman yli 60 prosenttia BKT:stä, mutta koska mukaan hyväksyttiin toisella sadalla prosentilla oleva Belgia, tätä ei voitane pitää Suomen syynä. Ajatus siitä, että Brysselissä ei olisi kelvannut euro ja Belgiaa huolittu mukaan, oli tietenkin mahdoton, joten velkakriteeriä ei voitu koskaan pitää erityisen painavana. Tähän eivät herrat Lipponen ja Niinistö olleet syypäitä. Julkistalouden alijäämäkriteerin ja inflaatiokriteerin Suomi sen sijaan täytti, ja tähän herrat Lipponen ja Niinistö olivat syyllisiä. Rötösherrat kiikkiin.

Euroalueen kriisistä, kuten jokaisesta Euroopassa sössitystä asiasta, voi syyttää ranskalaisia.

Kun euroa visioitiin, Bundesbank ja teutonit ylipäätään näkivät euron kiinteänä taloudellisena liittona, johon kelpuutetaan vain uskottavaa talouspolitiikkaa toteuttavat valtiot. Saksa ei olisi alun alkaen halunnut mukaan yhtään Alppien eteläpuolisen Afrikan valtiota. Ranskanpullat näkivät kuitenkin euron poliittisena liittona, joka tuottaa kunniaa Ranskalle heti kun Duisenberg saatiin siirrettyä syrjään ja EKP siirrettyä ranskalaiskomentoon.

Tässä visiossa mitkään kriteerit eivät näytelleet mitään roolia, sillä tarkoitus oli saada mukaan kaikki halukkaat, jotta Ranskan johtama EKP on vielä suurempi ja mahtavampi. Tästä syystä kriteerejä katsottiin käytännössä läpi sormien ja mukaan tuli valtioita, joilla ei euroon olisi ollut mitään asiaa. Lipponen ja Niinistö eivät tätä Ranskan politiikkaa rakentaneet eivätkä edes tukeneet, mutta Suomen painoarvo asiassa oli vähäinen kuten kuuluikin olla.

Ainoa järkevä tie ulos nykytilanteesta on euroalueen jakaminen kahtia. Alppien etelä- ja pohjoispuolinen euro eivät nykyisessä maailman ajassa voi olla saman arvoisia, tai sitten etelässä pitää toteuttaa massiivinen sisäinen devalvaatio, johon siellä ei ole eväitä. Ranskalaiset voivat liittyä kumpaan haluavat.

Väyrysen kannanotto sen sijaan kertoo meille, ettei Väyrynen ole muuttunut miksikään.