Pomminheittoa
30/12/10 10:55
Tanskassa saatiin mahdollisesti estettyä terrori-isku Jyllands-Posteniin. Toistaiseksi ketään ei ole syytetty tai tuomittu eli on tietysti vielä arvailujen peitossa, oliko kyseessä todellinen uhka vai väärään tietoon perustunut operaatio.
Aina kun puhun jotakin islamilaisesta terrorista, minulle kaivetaan Europolin tilastot, joissa kerrotaan,
että islamilaista terroria ei Euroopassa juuri esiinny, joskin yrityksiä on selvästi enemmän kuin onnistumisia, ja että valtaosa Euroopan terrorista on separatistien hommia.
Tämä on tilastollisesti juuri näin. Euroopan terrorista suurin osa on korsikalaisten ja baskien tekosia, pääasiassa omaisuuden vahingoittamista, ilman edes yritystä tappaa ketään. Europol tulkitsee mm. juutalaisen hautausmaan hautakivien kaatamisen terrori-iskuksi siinä kuin lentokoneen tai metrojunan räjäyttämisen, joten skaala on selvästi sangen laaja. Tästä sitten tehdään se johtopäätös, ettei nyt ainakaan islamilaisesta terrorista pidä olla huolissaan, ja näin saadaan taas maailma siihen asentoon, että maahanmuuttopolitiikassa erityisesti turvapaikanhakijoiden osalta, heidän integroimisessaan ja länsimaisen oikeusvaltion pakkosyötössä ei ainakaan ole epäonnistuttu vaan laissez-faire on ainoa luonnollinen ja järkevä lähestymistapa asioihin kaiken muun ollessa ahdasmielistä natsismia.
Tanskan tapaus, kuten itse asiassa Ruotsinkin poskelleen mennyt räjähdys muutama viikko sitten, antavat kuitenkin aiheen nähdä asia toisin.
Minä olen sen verran suuri ihmisystävä, että näen huomattavan erilaisina rötöksinä hautakivien kaatamisen ja yrityksen räjäyttää tai muuten tappaa runsaasti ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa erottava tekijä.
Pomminheitto Ulsterissa on melkeinpä saatu loppumaan neuvotteluteitse. Tämän piti olla ikuinen ja sovittamaton riita, mutta se onnistuttiin kuitenkin kymmenen vuotta sitten ratkaisemaan. Jotain pientä siellä edelleen esiintyy, mutta koska pomminheitto ei enää nauti siviiliväestön tukea, voidaan kysyä, onko kyse enää varsinaisesta terrorista vaan sekopäiden puuhastelusta, joka hiipuu sieltä itsekseen joskaan ei lopu tykkänään kuten ei lopu mikään muukaan rikollisuus eikä sen tavallaan kuulukaan loppua. Rikokseton yhteiskunta kun on ankea paikka elää.
Baskimaata ja Korsikaa pidetään tällä hetkellä sangen ratkaisemattomina konflikteina, mutta Pohjois-Irlannin esimerkki kertoo meille, että kun saadaan oikeat ihmiset oikeine agendoineen oikean pöydän ääreen, saattaa jopa tulla valmista. Joka tapauksessa näissä alueellisissa
konflikteissa on elementtinä se, että on joku, jonka kanssa voi neuvotella jostakin.
Kenen pitäisi neuvotella, kenen kanssa ja mistä, että Jyllands-Posten ja joku ruotsalainen lehti eivät enää olisi tulilinjalla? Minä en tiedä, tietääkö kukaan? Islamilaisen terrorin erityispiirre on sen pyhäsotamainen elementti, joka tekee siitä minun silmissäni vakavammin otettavan asian kuin jostain itsenäisyysliikkeestä. Normaalistihan länsimaissa toimitaan niin, että jos joku yritys tai henkilö tekee jotakin epämiellyttävää, se herättää jonkunnäköisen vastarintareaktion, joka ilmenee mielenosoituksina ja boikotteina ja saattaa johtaa jonkun käytännön muuttumiseen tai poliitikon eroon, tai sitten ei. Lasissa hieman kuohuu ja sitten kuohu laskeutuu ja asia jos ei nyt unohdu niin ainakin poistuu siten, että suurempi rähinä ja metakka laantuu.
Pyhää sotaansa käyvien hullujen muslimien rähinä ei tunnu laantuvan, enkä tiedä mitään keinoa, millä se saataisiinkaan loppumaan. Ei ole ketään, jonka kanssa voidaan neuvotella jostakin, eikä oikeastaan edes mitään neuvoteltavaa kun ei ole mitään vaatimuksiakaan toisin kuin separatisteilla. Islamilaisen terrorin erottaa muista se, että sen tekijät ja suunnittelijat näkevät terrori-iskun kostona eivätkä keinona painostaa jossain poliittisessa asiassa neuvotteluja eteenpäin. Kun tarkoitus on vain kostaa, ei ole mahdollista neuvotella kenenkään kanssa mistään. Kosto toteutuu joskus jotenkin, mutta anteeksi ei anneta.
Toinen islamilaisen terrorin erityispiirre on se, että se voi nykyään tapahtua aivan missä hyvänsä. Korsikan ja baskimaan separatistit eivät juurikaan häiritse juutteja tai suomalaisia, mutta vaikka Supo sanoo, että Tanskan tapahtumat eivät anna aihetta toimenpiteisiin Suomessa, tosiasia on se, että kyseessä olisi aivan hyvin voinut olla Helsingin Sanomien tai Iltalehden toimitus. Veikkaan, että kumpikin näistä lehdistä olisi julkaissut tuon mainitun pilakuvan jos sen piirtäjä olisi ollut jommankumman lehden toimittaja tai muuten vain tunnettu suomalainen henkilö. Se, että Sanomatalossa ei nyt suunnitella erityistoimenpiteitä pomminheittoa vastaan perustuu siis enemmänkin sattumaan kuin siihen, että Suomessa olisi tehty jotakin oikein.
Kun tuostakin pilakuvasta on jo aikaa eikä se vain tunnu unohtuvan ennen kuin kosto toteutuu, on aivan päivänselvää, että jos emme luovu Suomessa sananvapaudesta, joku suomalainen onnistuu joskus suututtamaan änkyrämuslimit. Kuten kaikissa muissakin paikoissa, sillä tässä on oikeastaan suunta vain ylöspäin ja vasta onnistunut tappoisku poistaa jonkun kohteen (ehkä) listalta. Kun tappolistalle pääsee joutavista ja vähäpätöisistä syistä mutta sieltä ei pääse pois ennen kuin kuolee, listat paisuvat ja sinne päätyy ennemmin tai myöhemmin myös suomalaisia.
Jos joku keksii keinon, jolla nämä tappolistat saadaan oikeasti nollattua Salman Rushidea myöten ilman, että luovutaan sananvapaudesta ja mahdollisuudesta halveksia, pilkata ja nöyryyttää uskovaisia ja uskontoja, islam mukaan lukien, on ainoa keino vähentää mahdollisten tappajien määrää.
Tästä on suora yhteys turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan.
Jos kerran islamilaisen maailman sopeutumattomista on vaarassa tulla terroristeja, pitää maahanmuutossa näistä maista ottaa asia huomioon eikä hyssytellä sitä. Tanskan tapauksista en tiedä, mutta Britannian onnistuneet ja epäonnistuneet pomminheittäjät tuntuvat eläneen lähinnä omissa maahanmuuttajayhteisöissään sen sijaan, että viettäisivät vapaa-aikaansa valtaväestön seurassa.
Voidaan kysyä, onko nykyinen ajatus siitä, että maahanmuuttajien kieliä, kulttuureja ja yhteisöjä tulee suosia ja suojella ja vaalia pelkän katukuvan värikkyyden takia, itse asiassa mikään kovin oikea tie. Mitä enemmän yhteisöjä kuunnellaan, sitä enemmän ne voivat pitää jäseniään näpeissään, enkä pidä aivan täysin ihmisten itsensä vikana paikallisen mullahin hullujen puheiden ottamista tosissaan, jos ympäröivä yhteiskunta pakkoliittää ei-valkoisen johonkin etniseen yhteisöön kysymättä asiaa häneltä. Jos hänellä ei katsota olevan omia mielipiteitä ja näkemyksiä ensinkään vaan valtaväestö ja -media tulkitsee hänen tuntojaan kysymällä heimonvanhimmalta tai uskovaispomolta, ei yhteiskunta tee parastaan sen opettamiseksi, että ihmiset ovat yksilöjä eivätkä yhteisön osia, ja että heillä on vapaus ja valta tehdä elämällään mitä vain.
Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa pitäisi ottaa tämä asia jotenkin huomioon. Pitäisi seurata näiden tiiviiden yhteisöjen kokoja, sillä ongelmat tuntuvat pesivän niissä. Järjestäytymis- ja kokoontumisvapauteen puuttuminen olisi sananvapauteen puuttumisen ohella periaatteellinen iljetys, mutta porttivahti voi hieman rajoittaa näiden yhteisöjen jäsenmäärää. Virkavalta voi tehdä koulutettuja arvauksia siitä, kuinka paljon ihmisiä elää kiinteästi kunkin kansallisuuden omassa yhteisössä, ilman suurempia kontakteja valtaväestöön tai muihin ryhmiin. Jos tälle asialle asetetaan tavoitearvo, voidaan maahanmuutossa seurata tilannetta ja jos maan X yhteisö paisuu liian suureksi, rajoittaa reippaasti maahanmuuttoa juuri sieltä, ja kun se on taas luonnollisesti pienentynyt osan integroituessa paremmin ja paetessa yhteisöstä, voidaan taas porttia raottaa hieman enemmän.
Lähestyttäessä asiaa tätä kautta ei tarvitsisi ajautua suohon rajoittamaan yleisesti muslimien tai kenenkään muunkaan maahanmuuttoa vain sillä perusteella, että he ovat muslimeja tai jonkun tietyn maan asukkaita, mikä ei ainakaan minua miellytä yleisenä periaatteena.
Tässä on asia, jossa Suomi voi vielä tehdä vaikka mitä, sillä oman vankkaan erityisasiantuntemukseen perustuvan mutun perusteella Suomessa mikään yhteisö ei ole häiritsevän suuri ainakaan vielä.
Aina kun puhun jotakin islamilaisesta terrorista, minulle kaivetaan Europolin tilastot, joissa kerrotaan,
Tämä on tilastollisesti juuri näin. Euroopan terrorista suurin osa on korsikalaisten ja baskien tekosia, pääasiassa omaisuuden vahingoittamista, ilman edes yritystä tappaa ketään. Europol tulkitsee mm. juutalaisen hautausmaan hautakivien kaatamisen terrori-iskuksi siinä kuin lentokoneen tai metrojunan räjäyttämisen, joten skaala on selvästi sangen laaja. Tästä sitten tehdään se johtopäätös, ettei nyt ainakaan islamilaisesta terrorista pidä olla huolissaan, ja näin saadaan taas maailma siihen asentoon, että maahanmuuttopolitiikassa erityisesti turvapaikanhakijoiden osalta, heidän integroimisessaan ja länsimaisen oikeusvaltion pakkosyötössä ei ainakaan ole epäonnistuttu vaan laissez-faire on ainoa luonnollinen ja järkevä lähestymistapa asioihin kaiken muun ollessa ahdasmielistä natsismia.
Tanskan tapaus, kuten itse asiassa Ruotsinkin poskelleen mennyt räjähdys muutama viikko sitten, antavat kuitenkin aiheen nähdä asia toisin.
Minä olen sen verran suuri ihmisystävä, että näen huomattavan erilaisina rötöksinä hautakivien kaatamisen ja yrityksen räjäyttää tai muuten tappaa runsaasti ihmisiä. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa erottava tekijä.
Pomminheitto Ulsterissa on melkeinpä saatu loppumaan neuvotteluteitse. Tämän piti olla ikuinen ja sovittamaton riita, mutta se onnistuttiin kuitenkin kymmenen vuotta sitten ratkaisemaan. Jotain pientä siellä edelleen esiintyy, mutta koska pomminheitto ei enää nauti siviiliväestön tukea, voidaan kysyä, onko kyse enää varsinaisesta terrorista vaan sekopäiden puuhastelusta, joka hiipuu sieltä itsekseen joskaan ei lopu tykkänään kuten ei lopu mikään muukaan rikollisuus eikä sen tavallaan kuulukaan loppua. Rikokseton yhteiskunta kun on ankea paikka elää.
Baskimaata ja Korsikaa pidetään tällä hetkellä sangen ratkaisemattomina konflikteina, mutta Pohjois-Irlannin esimerkki kertoo meille, että kun saadaan oikeat ihmiset oikeine agendoineen oikean pöydän ääreen, saattaa jopa tulla valmista. Joka tapauksessa näissä alueellisissa
Kenen pitäisi neuvotella, kenen kanssa ja mistä, että Jyllands-Posten ja joku ruotsalainen lehti eivät enää olisi tulilinjalla? Minä en tiedä, tietääkö kukaan? Islamilaisen terrorin erityispiirre on sen pyhäsotamainen elementti, joka tekee siitä minun silmissäni vakavammin otettavan asian kuin jostain itsenäisyysliikkeestä. Normaalistihan länsimaissa toimitaan niin, että jos joku yritys tai henkilö tekee jotakin epämiellyttävää, se herättää jonkunnäköisen vastarintareaktion, joka ilmenee mielenosoituksina ja boikotteina ja saattaa johtaa jonkun käytännön muuttumiseen tai poliitikon eroon, tai sitten ei. Lasissa hieman kuohuu ja sitten kuohu laskeutuu ja asia jos ei nyt unohdu niin ainakin poistuu siten, että suurempi rähinä ja metakka laantuu.
Pyhää sotaansa käyvien hullujen muslimien rähinä ei tunnu laantuvan, enkä tiedä mitään keinoa, millä se saataisiinkaan loppumaan. Ei ole ketään, jonka kanssa voidaan neuvotella jostakin, eikä oikeastaan edes mitään neuvoteltavaa kun ei ole mitään vaatimuksiakaan toisin kuin separatisteilla. Islamilaisen terrorin erottaa muista se, että sen tekijät ja suunnittelijat näkevät terrori-iskun kostona eivätkä keinona painostaa jossain poliittisessa asiassa neuvotteluja eteenpäin. Kun tarkoitus on vain kostaa, ei ole mahdollista neuvotella kenenkään kanssa mistään. Kosto toteutuu joskus jotenkin, mutta anteeksi ei anneta.
Toinen islamilaisen terrorin erityispiirre on se, että se voi nykyään tapahtua aivan missä hyvänsä. Korsikan ja baskimaan separatistit eivät juurikaan häiritse juutteja tai suomalaisia, mutta vaikka Supo sanoo, että Tanskan tapahtumat eivät anna aihetta toimenpiteisiin Suomessa, tosiasia on se, että kyseessä olisi aivan hyvin voinut olla Helsingin Sanomien tai Iltalehden toimitus. Veikkaan, että kumpikin näistä lehdistä olisi julkaissut tuon mainitun pilakuvan jos sen piirtäjä olisi ollut jommankumman lehden toimittaja tai muuten vain tunnettu suomalainen henkilö. Se, että Sanomatalossa ei nyt suunnitella erityistoimenpiteitä pomminheittoa vastaan perustuu siis enemmänkin sattumaan kuin siihen, että Suomessa olisi tehty jotakin oikein.
Kun tuostakin pilakuvasta on jo aikaa eikä se vain tunnu unohtuvan ennen kuin kosto toteutuu, on aivan päivänselvää, että jos emme luovu Suomessa sananvapaudesta, joku suomalainen onnistuu joskus suututtamaan änkyrämuslimit. Kuten kaikissa muissakin paikoissa, sillä tässä on oikeastaan suunta vain ylöspäin ja vasta onnistunut tappoisku poistaa jonkun kohteen (ehkä) listalta. Kun tappolistalle pääsee joutavista ja vähäpätöisistä syistä mutta sieltä ei pääse pois ennen kuin kuolee, listat paisuvat ja sinne päätyy ennemmin tai myöhemmin myös suomalaisia.
Jos joku keksii keinon, jolla nämä tappolistat saadaan oikeasti nollattua Salman Rushidea myöten ilman, että luovutaan sananvapaudesta ja mahdollisuudesta halveksia, pilkata ja nöyryyttää uskovaisia ja uskontoja, islam mukaan lukien, on ainoa keino vähentää mahdollisten tappajien määrää.
Tästä on suora yhteys turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan.
Voidaan kysyä, onko nykyinen ajatus siitä, että maahanmuuttajien kieliä, kulttuureja ja yhteisöjä tulee suosia ja suojella ja vaalia pelkän katukuvan värikkyyden takia, itse asiassa mikään kovin oikea tie. Mitä enemmän yhteisöjä kuunnellaan, sitä enemmän ne voivat pitää jäseniään näpeissään, enkä pidä aivan täysin ihmisten itsensä vikana paikallisen mullahin hullujen puheiden ottamista tosissaan, jos ympäröivä yhteiskunta pakkoliittää ei-valkoisen johonkin etniseen yhteisöön kysymättä asiaa häneltä. Jos hänellä ei katsota olevan omia mielipiteitä ja näkemyksiä ensinkään vaan valtaväestö ja -media tulkitsee hänen tuntojaan kysymällä heimonvanhimmalta tai uskovaispomolta, ei yhteiskunta tee parastaan sen opettamiseksi, että ihmiset ovat yksilöjä eivätkä yhteisön osia, ja että heillä on vapaus ja valta tehdä elämällään mitä vain.
Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikassa pitäisi ottaa tämä asia jotenkin huomioon. Pitäisi seurata näiden tiiviiden yhteisöjen kokoja, sillä ongelmat tuntuvat pesivän niissä. Järjestäytymis- ja kokoontumisvapauteen puuttuminen olisi sananvapauteen puuttumisen ohella periaatteellinen iljetys, mutta porttivahti voi hieman rajoittaa näiden yhteisöjen jäsenmäärää. Virkavalta voi tehdä koulutettuja arvauksia siitä, kuinka paljon ihmisiä elää kiinteästi kunkin kansallisuuden omassa yhteisössä, ilman suurempia kontakteja valtaväestöön tai muihin ryhmiin. Jos tälle asialle asetetaan tavoitearvo, voidaan maahanmuutossa seurata tilannetta ja jos maan X yhteisö paisuu liian suureksi, rajoittaa reippaasti maahanmuuttoa juuri sieltä, ja kun se on taas luonnollisesti pienentynyt osan integroituessa paremmin ja paetessa yhteisöstä, voidaan taas porttia raottaa hieman enemmän.
Lähestyttäessä asiaa tätä kautta ei tarvitsisi ajautua suohon rajoittamaan yleisesti muslimien tai kenenkään muunkaan maahanmuuttoa vain sillä perusteella, että he ovat muslimeja tai jonkun tietyn maan asukkaita, mikä ei ainakaan minua miellytä yleisenä periaatteena.
Tässä on asia, jossa Suomi voi vielä tehdä vaikka mitä, sillä oman vankkaan erityisasiantuntemukseen perustuvan mutun perusteella Suomessa mikään yhteisö ei ole häiritsevän suuri ainakaan vielä.
blog comments powered by Disqus