Sairaanhoitajat vetivät sitten pakasta tuollaisen numeron ja polttivat taas yhden sillan takanaan.

Minä en oikein ymmärrä tätä. Olen aina kuvitellut, että työmarkkinoilla tavoitteena olisi jäseniä tyydyttävä sopimus eikä lihava, mediakonsulentteja lihottava riita. Siitä huolimatta hoitajat ovat tehneet jokseenkin kaiken päin helvettiä, mitä nyt vain voi tehdä päin helvettiä työmarkkinariidoissa. Minä listaan tähän havaitsemani virheet:

1. Hoitajat ottivat tosissaan lehtimiesten heille syöttämän 500 euron kuukausipalkankorotuksen. Liittojohdon olisi kuulunut pitää omiensa joukossa jöötä ja olla ottamatta kantaa numeroihin ennen kuin liitto on valmis ottamaan kantaa numeroihin.
2. Liitto ei kertonut palkkatavoitteitaan julkisesti. Hoitajien palkoista on puhuttu viime syksystä saakka eli noin vuoden verran, mutta vasta tänään liitto sai suunsa auki ja kerrottua, mitä se oikeastaan neuvotteluissa haluaa. Tähän saakka on siis pelkästään haaskattu aikaa eikä annettu kuvaa rakentavista neuvotteluista ja yrityksestä ratkaista ongelma.
3. Liitto on luottanut siihen, että mediajulkisuus pysyy sille suopeana. Tähän viikkoon asti media on kohdellut hoitajia silkkihansikkain ja toistanut jokaisen propagananmurusen uskollisesti. Tällä viikolla rivit alkoivat repeillä kun muiden liittojen väki on alkanut ihmetellä hoitajien väitteitä huonoista palkoista, vaikka ne ovatkin suomalaista keskitasoa. Jos imago sukeltaa, jälki on rumaa pitkän lakon jälkeen kun sympatiaa ei löydy enää mistään.
4. Liittopomot ovat antaneet omilleen luvan käynnistää moponsa ennen aikojaan, ja nyt kulkupelit painelevat omilla teillään jossain Limpopon tuolla puolen.

Nyt joka tapauksessa tilanne on sellainen, että mitään järkeviä ulospääsyteitä tästä riidasta ei ole näköpiirissä, ja se tietää pitkää lakkoa, josta eivät hyödy potilaat eivätkä hoitajat. En ole kuntatalouden asiantuntija, mutta muille julkisen sektorin liitoille tarjotut korotukset ovat perinteisiin kuntasektorin korotuksiin verrattuna aika suuria. Jos ne oli suoraan lakon välttämiseksi tarjottu ylärajalle eikä alarajalle, silloin meillä on iso ongelma, koska lisää rahaa ei pahemmin ole luvassa. Toisaalta hoitajat on lietsottu nyt odottelemaan 20 prosentin palkankorotuksiaan, ja he eivät ole valmiita tyytymään vähempään ja hyväksymään jokseenkin tarjotun mukaista neuvottelutulosta.

Nyt tilanne on se, että työntekijää vastassa on kunnallisen työmarkkinalaitoksen äijiä, ja heille on aivan samantekevää, ovatko hoitajat töissä vai lakossa vai luiskassa. Ei heitä kiinnosta. Kun vastassa ei ole kapitalistia, lakko ei aiheuta näiden neuvottelijoiden punteissa mitään tutinaa, koska oikeastaan lakko on kunnallistalouden kannalta silkkaa säästöä. Toisaalta työntekijäpuoli on pelannut itsensä noiden neljän virheen kautta sellaiseen asetelmaan, jossa liittopomojen on vaikeaa säilyttää kasvojaan saamatta läpi historiallisestikin aika suuria palkankorotuksia.

Siinä ei ole mitään vikaa, että duunarit vaativat lisää liksaa, tarvittaessa vaikka kuinka paljon. Sen sijaan on tyhmyyden ylistys ajaa itsensä näin tehdessään nurkkaan ja polttaa kaikki sillat takanaan, vaikka siihen ei olisi ollut mitään syytä. En tiedä kuka on onnistunut höynäyttämään ketä, mutta sen tiedän, että tämä asetelma on hirvittävä varsinkin yksittäisen hoitajan kannalta. Ei lakkoavustuksilla leveästi elellä, ja kun mitään kunniakasta tietä perääntyä ei ole jätetty, lakosta ei pääse edes eroon mitenkään järkevästi jos lakkoväsymys alkaa omassa leirissä vaivata. Ammattitaitoiset ay-pomot jättävät aina takaportteja auki niin, että voivat pyöritellä annettuja numeroita hiukan uuteen uskoon ja väittää selvinneensä voittajina ja antaneensa kapitalistille kelpo opetuksen.