Tämä on päivän kysymys.

Minulla ei ole asiaan aivan lukkoon lyötyä kantaa, sillä asian voi hoitaa muutenkin ja asian selvittäminen on vaikeaa. Itse asiassa puoluekanta ei edes ole mikään kovin relevantti tieto, sillä yleispuolueiden tapauksessa valtaosa jäsenistäkään ei kannata kaikkia puolueen ajamia asioita.

Suomessa tiedotusvälineet ovat hassussa tilanteessa, sillä 80-luvulla viimeisetkin merkittävämmät lehdet luopuivat virallisesta äänenkannattajan roolistaan. Nyt meillä on puoluelehtiä, joiden kannanotot näkyvät pääkirjoitus- ja mielipidesivuilla, mutta joiden uutistarjonta on STT:n tuotantoa. Jos ette usko, lukekaa joskus Demari, Tiedonantaja, joku Helsingin ilmaisjakelulehdistä ja joku maakunnan kepulainen pikkulehti. Valtaosa uutisista on sanasta sanaan samoja kaikissa näissä, ja jos joku on halunnut muokata ihmisten mielipiteitä, sen on tehnyt tuon jutun kirjoittaja, joka on päättänyt, mitä hän jostakin asiasta kertoo, mitä jättää kertomatta, mitä painottaa jne.

Kun valtamedia on sitoutumatonta, korostuu yksittäisen päätoimittajan, toimituspäällikön ja myös toimittajan valta. Minua kiinnostaisi tietää, jos joku toimittaja puffaa tiettyä järjestöä jatkuvasti uutisilla. Samaten kiinnostaisi tietää, vaikuttaako jonkun ison firman ison mainosbudjetin pyörittäminen jotenkin uutisointiin firmasta. Kyse ei siis ole vain toimittajan puoluekannasta vaan siitä, miten meihin piilovaikutetaan uutistarjonnalla vai onko puolueeton Hesari tai YLE todellisuudessa melko puolueeton ja epäilyt ovat perusteettomia.

Tätä voi verrata brittilehdistöön. Daily Mailista ei tarvitse lukea kuin kolme sivua tietääkseen, millaista lähdekritiikkiä tämän aviisin uutisiin on käytettävä. Sama koskee Guardiania. Hieman enemmän keskitietä kulkevat lehdet kuten vaikkapa The Times ilmoittavat kantansa tärkeisiin kysymyksiin melkein aina. Esimerkiksi vaalien alla ne asettuivat julkisesti tukemaan toryjä, vaikka ne olivat tukeneet Labouria aikaisemmissa vaaleissa. Kun kanta on kerrottu, lukijan mahdollisuudet lähdekritiikkiin paranevat.

Suomesta muistan oikeastaan vain EU-kansanäänestyksen alla vallinneen tilanteen, jossa Aatos Erkko kirjoitti lehdessään, että hän kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä. Tämäntyyppisiä kannanottoja ei esimerkiksi vaalien alla kuulla.

Lähdekritiikki on oleellinen osa vapaata tiedonvälitystä. Minulla ei riitä aika penkoa yksittäisten toimittajien artikkeleja ja katsoa, viittaavatko ne aina tiettyyn suuntaan, joten tämä pitäisi tehdä jonkun muun. Olisin kuitenkin tuloksista kiinnostunut.

Asian typistäminen puoluekantaan on kuitenkin järjetöntä, sillä tämä ei kerro meille mitään maassa, jossa puolueisiin ei kuulu kuin murto-osa ihmisistä jos jätetään pois kepulit, joiden ihmisyyttä voidaan epäillä ja joista valtaosa on automaattiliitetty puolueeseen jonkun järjestön tai sukulaisen toimesta ja jotka eivät edes tiedä puolueeseen kuuluvansa.

Päivän keskustelussa siellä täällä on esiin tullut kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että tämän ehdotuksen teki EVA:n suurvisiiri. Kun elinkeinoelämää voi hyvällä syyllä pitää yhtenä varsin vahvana ns. usual suspectina kun puhutaan tiedotusvälineiden painostamisesta, huomaamme, että tässä ehdotuksessa nimenomaan painotettiin yksittäisen lehtineekerin puoluekantaa eikä haluttu katsoa asiaa kokonaisuutena. Toisekseen, suurin huuto on tuntunut kuuluvan tällä kertaa vihervasemmalta kun olen kuunnellut mielipiteenilmaisuja siellä täällä. Miksiköhän?

Ongelma kuitenkin poistuisi tai ainakin merkittävästi vähenisi, jos tiedotusvälineet ottaisivat julkisemman ja avoimemmin kantaa ottavan roolin.