Tämä on ollut viime aikoina niin politiikkapainotteista, että otetaanpa väliin pieni kevennys hieman toisista asioista.

Tässä taas oltuani noin vuoden itsekseni mietin syitä siihen. Niitähän tietysti riittää kaikennäköisten salaisten käsimerkkien puutteesta ja jotenkin väärästä ruumiinkielestä alkaen, mutta niille on vaikea mitään tehdä. Todettakoon kuitenkin, että kun jossain kekkereissä juttelen vieraan mutta kiinnostavalta vaikuttavan ihmisen kanssa pidempään ja jossain vaiheessa se toinen toteaa "hui kauheeta, mä luulin koko ajan, että olet homo", on syytä todeta, että tämä arpa ei taida voittaa. Onneksi itsetunto kestää mainiosti tällaisten juttujen ottamisen tukevalla huumorilla.

Yksi mielenkiintoinen kokonaisuus on kuitenkin oikeanlaisten harrastusten vähäisyys yhdistettynä poliittiseen katsantokantaani. En yritä käännyttää tapaamiani ihmisiä, ovat he kiinnostavia tai eivät, mutta en toisaalta yritä suuremmin kätkeä näkemyksiäni erilaisista yhteiskunnallisista asioista, ja tuotantoani lukeneille nämä lienevät tuttuja. Minullahan on joka kerran Suomen vaaleissa ongelma, sillä tarjolla tuntuu olevan vain sosialisteja ja minulle sopivaa eriarvoisuutta korostavien köyhienkyykyttäjien allianssia ei tuppaa löytymään. Sellaista se on riistoporvarin arki.

Hieman samaan asiaan liittyy näkemysten sävystä riippumatta se, että jos vastausvaihtoehdot ovat kyllä, ei ja ehkä, käytän ehkä-vaihtoehtoa varsin harvoin. Yleensä minulla on joka asiaan mielipide, joka kyllä voi vaihtua ja vaihtuukin jos on joku syy vaihtaa se, mutta jos puhutaan jostain asiasta ja minulla on siitä näkemys, usein myös kerron, mikä tämä on, vaikkei se välttämättä aina ole sitä, mitä kuulijat haluavat kuulla.

Ihmissuhteisiin tämä liittyy niin, että on vähäistä suurempi joukko naisia, joille olen yksinkertaisesti täysin harhaoppinen. Olen punavihreydestä noin 180 astetta järkevään suuntaan ja tämän selville saaminen ei vaadi suuria ponnistuksia kun en yritä kätkeä jossain arkisessa keskustelussa näkemyksiäni jos kohta en niitä suuremmin ainoina totuuksina saarnatakaan. Varmasti ärsytän myös vähäistä suurempaa joukkoa miehiä, mutta koska he eivät ole kohderyhmääni, he eivät kuulu tähän.

Arvot ovat monelle kovin tärkeä asia, missä ei ole mitään vikaa. Kyllä minä olen tämänkin syyn takia karsiutunut aika monta kertaa. Ajatus on minulle vieras, sillä itse en ole edes etäisesti kiinnostunut arvoyhteensopivuudesta. Niin kauan kuin minä saan olla mitä olen ja kukaan ei yritä käännyttää minua, suon saman muille. Eivät kaikki vastakkaisia arvojakaan edustavat ole samankaltaisuudesta kiinnostuneita, tiedän tämän kokemuksesta, mutta aika harvaan olen törmännyt. Paljon tärkeämpää on huumorillinen yhteensopivuus eikä se, mitä mieltä sattuu olemaan jostakin asiasta, josta ei puhuta juuri koskaan.

Sitten on olemassa iso joukko, joka jos ei nyt jaa arvojani täysin niin ainakin hyväksyy mukisematta valtaosan niistä. Tunnen tällaisiakin ihmisiä vaikka kuinka paljon. Pääosin he ovat työ- ja bisneselämässä tai politiikan kulisseissa hyvin menestyvää väkeä. Sitten törmätäänkin harrastusongelmaan, sillä minä en harrasta lumilautailua tai mitään, mihin liittyy lumen näkeminen jossain vuoren rinteellä paitsi jos vuori lumihuippuineen on 40 kilsan päässä ja minä olen aurinkoisella tasangolla juomassa GT:tä. En pelaa golfia. En notku kulmikkaan epämukavia huonekaluja sisältävissä trendibaareissa vaan käyn pubissa. Smalltalk-pönötys-verkostoitumistilaisuudet ja -juhlat ovat piinaa.

Kun ihmisten aika kuluu pääosin jossain työperäisissä jutuissa, aika moni vaatii sitten harrastuksellista yhteensopivuutta, sillä jos vapaa-aikaa on vähän, sen käyttää mielellään yhdessä. Tässäkään ei ole mitään vikaa ja ajatus on jopa melko järkevä, mutta omista harrastuksistani vain maailman kiertäminen on kelpoisa ja sekin alkaa tökkiä, jos siihen pitää liittää talviurheilua siten, että minunkin pitäisi osallistua.

Minähän en koskaan ole odottanutkaan, että löytäisin samoja asioita harrastavan ihmisen ja valtaosa harrastuksistani onkin pääasiassa rentoutumista yksin tekemällä. Yhteistä aikaa löytyy jos sitä haluaa löytää, enkä ole koskaan ajatellut, että kaikki vapaa-aika pitäisi viettää yhdessä.

Näin on tuloksena tilanne, jossa iso osa pitää minua vääräoppisena ja niistä jotka eivät pidä, iso osa pitää vääristä aktiviteeteista pitävänä tylsimyksenä. Yhtälö sulkee yllättävän paljon ihmisiä pois, sillä vaikka itse katson tietysti olevani "the best of both worlds" -kombinaatio, muut eivät tunnu maagisesti tätä visiotani jakavan. Eihän minun tai kenenkään muunkaan pidä kaikille tai edes valtaosalle kelvata. Kyllähän minäkin valikoin kaikennäköisillä perusteilla ja se on aivan tervettä ja normaalia. Tämä kokonaisuus on vain sellainen, että se on esiintynyt varsin usein, mutta itse en ymmärrä kumpaakaan puolta siitä, sillä kummallakaan ei ole minulle minkäänlaista merkitystä.

En taida kuitenkaan ruveta teeskentelemään olevani joku muu kuin mitä olen. Siitä jää kuitenkin kiinni joskus.

Oh Lord, it’s hard to be humble.