Höpsismi näyttää tien
27/06/12 14:46
Suomessa vaikuttaa nousseen pienimuotoinen kohu siitä, että tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tuntimäärää oltaisiin leikkaamassa. Muut kannattavat, kristityt vastustavat, mutta koska kyseinen pellefanttikerho oli pakko ottaa hallitukseen kiusallisen vaalituloksen takia, tällä joukolla on asiassa jotain merkitystä.
Argumentit tunnustuksellisen uskonnonopetuksen korvaamisesta elämänkatsomustiedolla ja uskontotieteellä ovat ainakin minun mielestäni vakuuttavia. Kuten kristityt meille aivan oikein kertovat, oikeuskäsityksemme ja iso osa tapakulttuuriamme liittyy jotenkin kristinuskon mukanaan tuomiin asioihin. Kristityt kuitenkin unohtavat, että liikenne on ollut kaksisuuntaista ja vallinnut tapakulttuuri on myös otettu osaksi kristinuskoa. Kristittyjä tekstejä on muokattu erinäköisissä kirkolliskokouksissa ja esimerkiksi “fakta” Marian neitsyydestä syntyi äänestyspäätöksellä Nikeassa 300 vuotta eukon kuoleman jälkeen.
Raamatussa ei mainita kertaakaan sanaa sunnuntai, mutta silti tuosta päivästä on tullut pyhä. Kristityt juhlat osuvat maagisesti samaan aikaan kuin aikaisemmat, nyt pakanallisina pidetyt juhlallisuudet olivat aina olleet. Minusta vaikuttaa siltä, että tapakulttuurin ja lainsäädännön osalta kristinusko on yhdistelmä vanhoja ja uusia tapoja sekä pyhinä pidettyjä opetuksia. Uskovan ja ei uskovan välillä ero on lähinnä siinä, kokeeko uskonnollisen tekstin tulleen jumalalta vai onko kyseessä aikansa viisaiden miesten eloonjäämisoppi karuissa olosuhteissa, ja luonnonvalinta on pitänyt opin noudattajat paremmin hengissä ja terveempinä sotimaan kuin “uskottomat” naapurinsa, jättäen opin henkiin.
Maailma on kuitenkin aika iso paikka.
Kiinassa kristitynkin kiinalaisen tapakulttuuri tulee Kiinan ikivanhasta perinteestä ja tuon kansan eloonjäämisopista. Kristinusko on kyllä juurtunut sinnekin, mutta se ei ole onnistunut syrjäyttämään paikallista kulttuuria ja sosiaalista järjestelmää. Japani on täsmälleen samanlainen paikka. Intia on hieman “länsimaisempi” siirtomaa-ajan ja imperiumin takia, mutta mitä syvemmälle maaseudulle mennään, sitä vähemmän länsimainen bisneskulttuuri siellä vallitsee ja kulttuuri onkin heidän ikivanha järjestelmänsä.
Näistä esimerkeistä voidaan päätellä, että Lähi-Idän uskonnoilla ja erityisesti niiden yhdellä lahkolla ei ole mitään kaikkia kansoja ohjailevaa vaikutusta. On ilmiselvästi täysin mahdollista elää kiinalaisen tapa- ja bisneskulttuurin mukaan mutta jessus sydämessä. Tämä taas kertoo meille, että maailmassa
pärjätäkseen ei ole oleellista länkyttää loputtomiin siitä, onko tapakulttuuri luonut kristinuskon vai kristinusko tapakulttuurin. Oleellinen havainto on se, että länsimaisen uskon ja tapakulttuurin lisäksi on opeteltava tuntemaan ne muutkin. Jos kuvittelee maailman toimivan kristittyjen periaatteiden mukaan, tulee höynäytetyksi bisneksissä moneen kertaan. Toisen posken voi tietysti kääntää, mutta sen jälkeen pitäisi taas kääntää toinen poski ja edessä on pyörimistä enemmän kuin Linnanmäen onnenpyörässä.
Luontevaa olisi koota nämä kaikki uskomus- ja tapajärjestelmät yhdeksi yleishumanistiseksi oppiaineeksi, joka voisi sisältää myös filosofiaa ja etiikkaa. Tai sitten tämän voisi kaiken paketoida osaksi historian opetusta.
Kristityt kuitenkin vastustavat tätä. Miksi? Mikä on se asia, jonka tunnustuksellinen uskonnonopetus opettaisi toisin kuin vähemmän tunnustuksellinen ja yleisempi variantti? Nähdäkseni tämä oppiaine voisi käydä läpi Raamatun tapahtumat ja keskeisen sisällön aivan kuten nykyinenkin opetus tekee. Kun muistelen uskonnon tunteja omilta kouluvuosiltani, aika vähän saarnaavia ne olivat. Tapakristitty luokanvalvoja kertoi, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja jos asiaa kysyttiin kokeessa, piti tietää, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Mikä tarkalleen ottaen muuttuu, jos oppiaine ei ota kantaa uskonasioiden totuusarvoon? Tässä aineessa opetettaisiin, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja jos asiaa kokeessa kysyttäisiin, pitäisi tietää, että Johanneksen evakeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Se, pitääkö tätä tosiasiana vai taruna on uskon asia, mutta kympin saadakseen ei tarvitse nytkään puhua omasta uskostaan mitään vaan tietää asia juuri näin.
Mitä änkyräkristitty klikki siis oikein pelkää? Minä en sitä tiedä, tietääkö joku? Opetus voisi kai sisällöllisesti olla kristinuskoa käsitteleviltä osiltaan aivan samansisältöinen kuin mitä se nytkin on. Jos se on nyt hyvä, miksi se ei olisi hyvä jos siitä poistetaan paperilla oleva tunnustuksellisuus? Samalla ratkeaisi sekin ongelma, että ei-kristityille ei tuon uskonnon asioita opeteta ollenkaan vaan he opettelevat omia uskonasioitaan. Tämä jakaa ihmisiä leireihin aivan turhan päiten tehden uskonnosta kaikkien tiedossa olevan asian, joka leimaa ja ryhmittelee lapsia ja nuoria sen sijaan, että kyseessä olisi oma, henkilökohtainen valinta, jota ei tarvitse julistaa ja paljastaa kenellekään jos ei halua.
Lisäarvoa kansankirkon kaadereille toisi se, että tällaisessa opetuksessa olisi aivan täysin mahdollista käsitellä kaikki kristinuskon pöhköimmätkin fraktiot ja esittää ne juuri niin typerässä valossa kuin mihin ne vain itse pystyvät. Nythän kaikennäköiset lahkot lähes vaiettiin kuoliaiksi sekä opilliselta kannalta että myös rahastuksellisesta vinkkelistä. Kirkollisvero tuli kyllä käsiteltyä muttei mormonien kymmenyksiä. Lahkoihin liittyvästä henkisestä terrorista ei puhuttu sanaakaan ja pohdittu sen sopivuutta Raamatun opetuksiin. Ei hiirenharmaa luterilainen kirkko tässä seurassa vaikuta ensinkään huonolta vaan huomattavan tervejärkiseltä.
Silti ollaan kovasti vastaan ja ilmeisen yhdessä rintamassa. Onko kyseessä uskonnonopettajien masinoima kampanja? Vai vastustaako uskovainen eturintama kaikkia yrityksiä muuttaa mitään asioita ja kyse on vain siilipuolustusstrategiasta ilman mitään taktista ulottuvuutta? Vai ovatko nämä ihmiset vain hulluja?
Minun nähdäkseni uskonnot ovat niin keskeisessä asemassa siinä tarinassa, joka on rakentanut maailman sellaiseksi kuin se on, että on väärin maailmankuvaansa rakentavia lapsia ja nuoria kohtaan suodattaa heidän saamaansa tietoa erilaisten fanaattisten filtterien lävitse. Heillä on oikeus saada tietää, miten ihmiset elävät Euroopan lisäksi ei-Euroopassa, ja tätä ei voida mitenkään opettaa käsittelemättä seikkaperäisesti joitakin merkittävimpiä maailman uskontoja ja filosofioita. Tällä hetkellä tätä opetusta ei juurikaan anneta, mutta olen melko varma siitä, että suomalaiset pärjäisivät maailmalla paremmin jos sitä annettaisiin.
Kyse ei ole edes jäsenhankinnasta. Kuinka moni kääntyy kristityksi peruskoulun uskontotuntien perusteella? Luulen, että näiden käännynnäisten muodostamalla poikakuorolla ei saataisi yhtäkään pappia hymyilemään.
Argumentit tunnustuksellisen uskonnonopetuksen korvaamisesta elämänkatsomustiedolla ja uskontotieteellä ovat ainakin minun mielestäni vakuuttavia. Kuten kristityt meille aivan oikein kertovat, oikeuskäsityksemme ja iso osa tapakulttuuriamme liittyy jotenkin kristinuskon mukanaan tuomiin asioihin. Kristityt kuitenkin unohtavat, että liikenne on ollut kaksisuuntaista ja vallinnut tapakulttuuri on myös otettu osaksi kristinuskoa. Kristittyjä tekstejä on muokattu erinäköisissä kirkolliskokouksissa ja esimerkiksi “fakta” Marian neitsyydestä syntyi äänestyspäätöksellä Nikeassa 300 vuotta eukon kuoleman jälkeen.
Raamatussa ei mainita kertaakaan sanaa sunnuntai, mutta silti tuosta päivästä on tullut pyhä. Kristityt juhlat osuvat maagisesti samaan aikaan kuin aikaisemmat, nyt pakanallisina pidetyt juhlallisuudet olivat aina olleet. Minusta vaikuttaa siltä, että tapakulttuurin ja lainsäädännön osalta kristinusko on yhdistelmä vanhoja ja uusia tapoja sekä pyhinä pidettyjä opetuksia. Uskovan ja ei uskovan välillä ero on lähinnä siinä, kokeeko uskonnollisen tekstin tulleen jumalalta vai onko kyseessä aikansa viisaiden miesten eloonjäämisoppi karuissa olosuhteissa, ja luonnonvalinta on pitänyt opin noudattajat paremmin hengissä ja terveempinä sotimaan kuin “uskottomat” naapurinsa, jättäen opin henkiin.
Maailma on kuitenkin aika iso paikka.
Kiinassa kristitynkin kiinalaisen tapakulttuuri tulee Kiinan ikivanhasta perinteestä ja tuon kansan eloonjäämisopista. Kristinusko on kyllä juurtunut sinnekin, mutta se ei ole onnistunut syrjäyttämään paikallista kulttuuria ja sosiaalista järjestelmää. Japani on täsmälleen samanlainen paikka. Intia on hieman “länsimaisempi” siirtomaa-ajan ja imperiumin takia, mutta mitä syvemmälle maaseudulle mennään, sitä vähemmän länsimainen bisneskulttuuri siellä vallitsee ja kulttuuri onkin heidän ikivanha järjestelmänsä.
Näistä esimerkeistä voidaan päätellä, että Lähi-Idän uskonnoilla ja erityisesti niiden yhdellä lahkolla ei ole mitään kaikkia kansoja ohjailevaa vaikutusta. On ilmiselvästi täysin mahdollista elää kiinalaisen tapa- ja bisneskulttuurin mukaan mutta jessus sydämessä. Tämä taas kertoo meille, että maailmassa
Luontevaa olisi koota nämä kaikki uskomus- ja tapajärjestelmät yhdeksi yleishumanistiseksi oppiaineeksi, joka voisi sisältää myös filosofiaa ja etiikkaa. Tai sitten tämän voisi kaiken paketoida osaksi historian opetusta.
Kristityt kuitenkin vastustavat tätä. Miksi? Mikä on se asia, jonka tunnustuksellinen uskonnonopetus opettaisi toisin kuin vähemmän tunnustuksellinen ja yleisempi variantti? Nähdäkseni tämä oppiaine voisi käydä läpi Raamatun tapahtumat ja keskeisen sisällön aivan kuten nykyinenkin opetus tekee. Kun muistelen uskonnon tunteja omilta kouluvuosiltani, aika vähän saarnaavia ne olivat. Tapakristitty luokanvalvoja kertoi, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja jos asiaa kysyttiin kokeessa, piti tietää, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Mikä tarkalleen ottaen muuttuu, jos oppiaine ei ota kantaa uskonasioiden totuusarvoon? Tässä aineessa opetettaisiin, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja jos asiaa kokeessa kysyttäisiin, pitäisi tietää, että Johanneksen evakeliumin mukaan Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Se, pitääkö tätä tosiasiana vai taruna on uskon asia, mutta kympin saadakseen ei tarvitse nytkään puhua omasta uskostaan mitään vaan tietää asia juuri näin.
Mitä änkyräkristitty klikki siis oikein pelkää? Minä en sitä tiedä, tietääkö joku? Opetus voisi kai sisällöllisesti olla kristinuskoa käsitteleviltä osiltaan aivan samansisältöinen kuin mitä se nytkin on. Jos se on nyt hyvä, miksi se ei olisi hyvä jos siitä poistetaan paperilla oleva tunnustuksellisuus? Samalla ratkeaisi sekin ongelma, että ei-kristityille ei tuon uskonnon asioita opeteta ollenkaan vaan he opettelevat omia uskonasioitaan. Tämä jakaa ihmisiä leireihin aivan turhan päiten tehden uskonnosta kaikkien tiedossa olevan asian, joka leimaa ja ryhmittelee lapsia ja nuoria sen sijaan, että kyseessä olisi oma, henkilökohtainen valinta, jota ei tarvitse julistaa ja paljastaa kenellekään jos ei halua.
Lisäarvoa kansankirkon kaadereille toisi se, että tällaisessa opetuksessa olisi aivan täysin mahdollista käsitellä kaikki kristinuskon pöhköimmätkin fraktiot ja esittää ne juuri niin typerässä valossa kuin mihin ne vain itse pystyvät. Nythän kaikennäköiset lahkot lähes vaiettiin kuoliaiksi sekä opilliselta kannalta että myös rahastuksellisesta vinkkelistä. Kirkollisvero tuli kyllä käsiteltyä muttei mormonien kymmenyksiä. Lahkoihin liittyvästä henkisestä terrorista ei puhuttu sanaakaan ja pohdittu sen sopivuutta Raamatun opetuksiin. Ei hiirenharmaa luterilainen kirkko tässä seurassa vaikuta ensinkään huonolta vaan huomattavan tervejärkiseltä.
Silti ollaan kovasti vastaan ja ilmeisen yhdessä rintamassa. Onko kyseessä uskonnonopettajien masinoima kampanja? Vai vastustaako uskovainen eturintama kaikkia yrityksiä muuttaa mitään asioita ja kyse on vain siilipuolustusstrategiasta ilman mitään taktista ulottuvuutta? Vai ovatko nämä ihmiset vain hulluja?
Minun nähdäkseni uskonnot ovat niin keskeisessä asemassa siinä tarinassa, joka on rakentanut maailman sellaiseksi kuin se on, että on väärin maailmankuvaansa rakentavia lapsia ja nuoria kohtaan suodattaa heidän saamaansa tietoa erilaisten fanaattisten filtterien lävitse. Heillä on oikeus saada tietää, miten ihmiset elävät Euroopan lisäksi ei-Euroopassa, ja tätä ei voida mitenkään opettaa käsittelemättä seikkaperäisesti joitakin merkittävimpiä maailman uskontoja ja filosofioita. Tällä hetkellä tätä opetusta ei juurikaan anneta, mutta olen melko varma siitä, että suomalaiset pärjäisivät maailmalla paremmin jos sitä annettaisiin.
Kyse ei ole edes jäsenhankinnasta. Kuinka moni kääntyy kristityksi peruskoulun uskontotuntien perusteella? Luulen, että näiden käännynnäisten muodostamalla poikakuorolla ei saataisi yhtäkään pappia hymyilemään.
blog comments powered by Disqus