Mihin menette, eläkerahat?

Kreikkaa käytetään savuverhona kaikenlaisille asioille.

Muistammeko viime ajoilta yhtäkään painavaa puheenvuoroa siitä, miten pörssien romahtaminen ja valtioiden tuleva maksukyvyttömyys vaikuttaa eläkejärjestelmäämme? Minä en muista asiaa analysoidun.

(Ainakin) Suomessa eläkejärjestelmäkeskustelu on toivottoman yksipuolista. Kun eläkejärjestelmästä jotakin lausutaan, meille kerrotaan, että hyvin menee, ei riskejä, kaikki on hallinnassa, ongelmia ei ole, nykyiset ja tulevat eläkeläiset voivat huoletta hymyillä Isä Aurinkoisen lailla. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä on kuulostanut hölynpölyltä jo viisi vuotta sitten ja kuulostaa edelleen? Käsissämme on talousromahdus, joka todennäköisesti on suurin sataan vuoteen ja ylittää vaikutuksissaan 30-luvun alun laman. 2. maailmansota oli lopulta hyttysen

surinaa tähän verrattuna, sillä sota ei kestänyt kuin kuusi vuotta ja käynnisti rivakan talousbuumin. Tämä lama on jo kestänyt neljä vuotta eikä osoita loppumisen merkkejä. Eikä ole näköpiirissä mitään laman päättymisen jälkeen alkavaa buumiakaan vaan lähinnä rajusta peruselämisinflaatiosta johtuva niukkuuden aika.

Eikö vieläkään ole eläkejärjestelmässä syytä huoleen? Jos ei ole, Suomen eläkejärjestelmä on kestävämpi kuin Cheyenne-vuoren sisään rakennettu komentokeskus.

Valveutunut lehtineekeri voisi nostaa koska hyvänsä kissan pöydälle. Kun eläkepommikeskustelu alkoi viitisen vuotta sitten, meille kerrottiin kaikennäköisten suurempien ja pienempien visiirien suilla, että mitään ongelmaa ei olekaan kunhan pörssi vain keulii sen 12% vuodessa kuten se on historiallisesti keulinut ja talouskasvu on kolmen prosentin paremmalla puolella. Näitä lausuntoja tungettiin joka tuutista, joten ei pitäisi olla vaikeaa löytää tänäänkin vallankahvassa olevaa poliitikkoa ja eläkekassapomoa, joiden lausuntoja olisi tarttunut kameraan. Heidät pitäisi vaatia esiin analysoimaan tilannetta nyt.

Nythän Suomen talous romahti yhtenä vuonna vajaat kahdeksan prosenttia ja kaikkina neljänä vuonna on jääty kolmen prosentin alle. Tänä vuonna saattaa pukata aivan hyvin miinusta taas. Pörssikurssit ovat romahtaneet puoleen. Valtionlainoihin tehdyistä sijoituksista osa tulee jäämään saamatta. Jos näillä asioilla ei ole mitään vaikutusta eläkejärjestelmän kestävyyteen, miksi näitä parametreja ylipäätään tyrkytettiin meille silloin kun niillä perusteltiin, että hyvin menee?

Käsissämme on kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei ole erityisen miellyttävä.

Ensimmäinen on se, että kukaan ei yksinkertaisesti tiedä. Meille on syötetty jatkuvasti pelkkiä arvauksia eläkejärjestelmän tilasta ja syötetään edelleen. Kukaan noita rahoja veivaava ei oikeasti tiedä, mihin raha riittää ja paljonko omaisuuden myynnistä käytännössä saadaan. Tässä skenaariossa pelottaa se, että Suomen suurimpia sijoituksia veivaavat ja sääntelevät ihmiset, jotka eivät ymmärrä työstään tuon taivaallista eivätkä kehtaa sitä edes ääneen tunnustaa. Jos kukaan ei tiedä, sekä eläketurva että kaikki tulevaisuuden toimenpiteet ovat puhtaita arvauksia, eikä kenenkään kannata suunnitella tulevaisuuttaan tulevien tai nykyisten eläkkeiden, eläkelupausten tai veroasteen varaan. Jos nykyiset laskelmat eivät perustu tietoon ja faktoihin vaan arvauksiin ja toiveiden tynnyriin, on melko selvää, että toteuma ei tule olemaan ennustuksen kaltainen.

Delfoissa kun on oraakkelin paikka edelleen auki eikä sinne näytä suurta hakua käynnistyneen suomalaisista eläkeasiantuntijoiden korkeista tehtävistä.

Toinen skenaario on se, että meille valehdellaan. Eläkejärjestelmän tila kyllä tiedetään, mutta totuus halutaan pimittää ihmisiltä.

Tässä välissä käsittelen kaksi eläkejärjestelmän tilaan myöskin vaikuttavaa asiaa. Näistä enemmän esillä ollut on eläkkeelläoloajan piteneminen. Odotettu elinikä kasvaa kohisten mutta eläkkeellejäänti-ikä ei kasva kohisten. Saman rahan pitäisi siis riittää pidemmälle ajalle. Vaikka Matematiikan peruskurssi A2 livahtikin Otaniemessä läpi vasta 27. yrityksellä, pidän silti melko selvänä, että yhtälö, jossa jaettavan määrä ei ainakaan kasva, jakajan määrä kasvaa ja osamäärän pitäisi pysyä ennallaan, ei perustu tuntemaamme matematiikkaan.

Vähemmän mainittu on eläkejärjestelmiin liittyvä rakenteellinen ongelma, joka aiheutuu siitä, että kaikkien eläkkeitä ylipäätään kartuttaneiden maiden väestöpyramidit ovat samassa asennossa. Eläkejärjestelmälaskelmat ovat perustuneet oletukselle, että osakekurssit nousevat jonkun verran vuosittain. Tätä perustellaan historialla, sillä näin on sodan jälkeen ollut, mutta toisaalta eläkejärjestelmät luotiin juuri sodan jälkeen ja hiukan myöhemmin ne

alkoivat kerätä suurten ikäluokkien eläkesäästöjä sisäänsä. Nämä valtavat sijoittajat ovat siis olleet 60 vuotta pelkästään osakemarkkinoiden ostolaidalla. Kun kyse on maailman suurimpien pääomien veivaamisesta, on melko luontevaa olettaa, että osa osakekurssien historiallisesta noususta on itse asiassa eläkejärjestelmien tekemien sijoitusten ansiota. Jos nämä rahat olisivat olleet jossain muualla, ne eivät olisi päätyneet osakemarkkinoille täysimääräisenä.

Nyt väestöpyramidi on toisin päin kallellaan. Nuoria on vähän ja eläkeläisiä on paljon. Eläkejärjestelmät siis siirtyvät kaikki myyntilaidalle, sillä niiden pitää kyetä maksamaan eläkkeet. Kuka nuo osakkeet oikein ostaa ja mihin hintaan? Jos eläkejärjestelmillä oli osakekursseja ylös pumppaava vaikutus tähän saakka, nyt tuo vaikutus kääntyy vastakkaiseksi ja ne ryhtyvät omilla myynneillään painamaan kurssitasoa alaspäin. Onko tämä otettu laskelmissa huomioon? Ei tietenkään ole. Kaikki eläkekassat ajattelevat, että ne yksin ovat liian pieniä maailman osakemarkkinoita heiluttamaan, mutta väestöpyramidista näemme, että ne kaikki ovat yksinään ja toisistaan riippumatta täysin samassa asennossa.

Mutta tähän toiseen skenaarioon. Eläkejärjestelmien perustana olevat kasvuluvut ovat osoittautuneet epätosiksi. Osakemarkkinat ovat romahtaneet. Mikään sijoitus ei tällä hetkellä tuota kovin hyvin. Elinikä nousee. Myymään pakotetut eläkerahastot painavat osakekursseja jatkossakin tai parhaassakin tapauksessa hillitsevät kurssinousua. Entäpä jos tämä kaikki tiedetään, mutta sitä ei vain meille kerrota?

Syitä salata tämä on pajon. Jos eläkejärjestelmä on kestämätön, siitä seuraa asioita, joita poliitikot eivät halua käsitellä ja joita ei edes oikein voida ratkaista nyt. Jos oletetaan, että eläkejärjestelmissä on suuri vajaus, se pitää ratkaista jotenkin. Jos alennetaan nykyisten eläkeläisten eläkkeitä, se on poliittisesti melko mahdotonta ennen kuin kassanpohja todella pilkottaa. Tämä ratkaisu olisi epäreilu siinä mielessä, että eläkeläisillä ei ole juuri mahdollisuutta työllä enää paikata omaa tilannettaan. Reilu se olisi siinä mielessä, että kyseessä on heidän itsensä säästämä potti ja se riittää siihen mihin riittää. Jos oltaisiin säästetty enemmän, rahaa riittäisi pidemmälle.

Kun tätä ei käytännössä saada toteutettua ennen täydellistä romahdusta ja kädestä suuhun elämiseen siirtymistä, kääntyvät katseemme nuorempiin. Mitä tapahtuu, jos tämän päivän työikäisille kerrotaan, etteivät he mitään eläkettä tule saamaan isojen eläkemaksujensa vastapainoksi, sillä heidän eläkerahansa eivät päädy säästöön vaan eläkkeiksi nykyisille eläkeläisille ja sitten kun he itse ovat eläkkeellä, luvattuja säästöjä ja eläkkeitä ei olekaan? Tuloksena on tietenkin kapina, jonka päässä on henkilökohtainen eläketili nuoremmille. Tämä kuitenkin romauttaa nykyisten eläkeläisten eläketurvan täysin, sillä se perustuu isolta osin siihen, että eläkemaksuina sisään maksettavasta rahasta vain pieni osa on ennenkään päätynyt säästöön ja loppu on maksettu suoraan eläkkeinä ulos. Jos tämä runsaudensarvi kuivaa ja kaikki eläkkeet joudutaan maksamaan eläkekassojen omaisuudesta, kaivo on heidän osaltaan kuiva alle kymmenessä vuodessa.

Jos taas asiaa ei ratkaista näin mutta nuoremmille kerrotaan totuus, heidän on pakko ruveta säästämään omaa eläkettään itse. Kun eläkemaksut eivät siitä alene vaan pikemminkin nousevat ja lisäksi tulee oma henkilökohtainen säästäminen, koko yhteiskunta kääntyy säästömoodiin, mikä romauttaa talouskasvun ja työllisyyden. Ei meillä tähän olisi oikein varaa.

Jäljelle jää valehtelu. Uskotellaan, että asiat ovat hyvin vaikkeivät olekaan, siinä toivossa, että kukaan ei huomaa mitään.

blog comments powered by Disqus