Tämä väitöskirja on nähdäkseni erityisen tarpeellinen, ja olen odottanut jotain tämäntyyppistä päänavausta jo pitkään.

Minulle välittyneessä kuvassa maailmasta tehdään paljon työtä tasa-arvon eteen. Teoriassa kaiken tasa-arvon, mutta käytännössä huomio kohdistuu lähinnä vähemmistöihin ja naisiin, jotka itse asiassa ovat enemmistö. Miehet kelpaavat tasa-arvotyöhön, mutta vain asetettujen raamien puitteissa. Yksinäisten, asunnottomien miehien ongelma ei oikein kuulu kuin muutamalle kansalaisaktiiville. Ja isien syrjintä Espoon sosiaalitoimessa riitaisten erojen jälkeen saa jatkua, vaikka räikeimpiä asioita on joskus nostettu julkisuuteenkin.

Näiden virheiden takana ei ole suoranaista pahuutta kuten ei ole myöskään naisten syrjimisessä, vaan lähinnä tietämättömyyttä, ajattelemattomuutta ja ennen kaikkea luutuneita asenteita. Työpaikalla ajatellaan vaikkei ääneen sanotakaan, ettei nainen kykene vaativiin hommiin ja ne annetaan miehille, ja sosiaalitoimessa kieltäydytään näkemästä, että isä muka voisi olla parempi kasvattaja lapsilleen kuin äiti.

Työpaikan ilmapiiri heijastaa mennyttä maailmaa, kuten myös sosiaalitoimen ilmapiiri. Kun miehet ovat perinteisesti olleet pomoja ja naiset sihteereitä, näin kuuluu olla tänäänkin, ja koska äidit ovat aina kasvattaneet lapsensa ja lisäksi synnyttäneetkin heidät, on päivänselvää, että äiti on lapselle parempi kasvattaja kuin isä.

Asioiden korjaamisessa ensimmäinen etappi on tunnustaa, että meillä on ongelma. Naisasia on saanut oman äänensä julkisuuteen ajat sitten ja meiltä ei enää löytyne ketään, joille tämä puoli epätasa-arvoa on vieras, riippumatta siitä, tekeekö hän mitään asian eteen vai ei. Miesten kokema epätasa-arvo taas ei ole samalla tapaa julkinen asia. Jos joku väittää miehen kokevan syrjintää, asia on saatettu hyväksyä teoreettisella tasolla, mutta koska miehillä on niin moni asia paremmin kuin naisilla, tähän asiaan ei erityisesti tarvitse puuttua aivan vielä, koska ensin on korjattava paljon suuremmat ja tärkeämmät ja medianäkyvämmät naisten ongelmat.

Asiaa ei varsinaisesti auta toimittajakunnan naisvaltaisuus, joka tuntuu antavan naisasialle suhteettoman paljon julkisuutta verrattuna “mieasiaan”, jota ei oikein edes sanana ole olemassa.

Ei tarvitse olla kaksinenkaan auguuri jos povaa, että tästä asetelmasta syntyvä vastakkainasettelu ei auta mitään. Päin vastoin energiaa kuluu älyttömään sisäiseen nahinaan, jossa keskustellaan siitä, kenen ongelmat ovat suurempia, räikeämpiä, näkyvämpiä ja tärkeämpiä. Tästä riitelystä hyvin luonnollinen lopputulos on se, että tavalliset, järkevät ihmiset, joiden kätösissä asennemuutokset pitkälti lepäävät, leipääntyvät koko hommaan ja antavat erinäköisen ääriaineksen räyhätä keskenään ja viittaavat koko asialle kintaillaan.

Toisaalta kun keskustelen asioista tavallisten miesten tai naisten kanssa, en ole tavannut vielä ketään, jonka mielestä kummankaan sukupuolen syrjintä olisi jotenkin perusteltua tai oikeudenmukaista. Ei se minustakaan ole, vaikka varmaan olen joskus työurallani jonkun virheen tietämättäni tehnytkin. Varmasti sekin olisi ollut vältettävissä, varsinkin, jos siitä olisi saanut suoran palautteen jostakin suunnasta.

Olisiko aika siirtää nykyisistä järjestöistä räyhähenkisimmät ja äänekkäimmät hiukan sivuraiteelle ja katsoa uusin voimin, missä oikein on ongelmia ja mitä niille voisi tehdä? Minun on vaikea kuvitella, että nykyiset naisasiajärjestöt kovin notkeasti taipuvat ajamaan tavallisen heteromiehen asiaa paitsi näytösluontoisesti joskus. Näissä on toki miesjäseniä, mutta Suomessa on muitakin miehiä kuin vakosamettiin pukeutuvia pehmoja, jotka haluavat keskustella loputtomiin heteronormatiivisen ajattelutavan problematiikasta. Ja nämä aivan tavalliset miehet eivät ole mitään tasa-arvon vihollisia, tai ainakaan valtaosa heistä ei ole. Heidän asenteissaan voi olla parantamisen varaa kuten tavallisten naistenkin asenteissa, mutta asioiden korjaamiseksi heidän kuuluisi olla työssä mukana.

Kukaan ei toisaalta viitsi olla mukana työssä, jossa hänen roolinsa on lähinnä olla moniongelmainen vihollinen, jota kuuluu uudelleenkouluttaa monin eri tavoin.