Viime aikoina vasemmisto Suomessa on ollut vastustamassa veronalennuksia, sillä perusteella, että nämä rahat pitäisi käyttää julkisiin palveluihin. SAK liittyi säestämään demarikuoroa ja vaatimaan, että heidän jäseniltään pitää ottaa enemmän ja haaskata se kankkulan kaivoon, turhanpäiväisiin näennäishyvinvointipalveluihin tai turhan työn tekemiseen julkisella sektorilla.

Verojen alentaminen ei ehkä ole juuri nyt oikea temppu, muttei mainituista syistä. Vasemmisto vastustaa veronalennuksia siksi, ettei julkisia palveluita ja julkista sektoria tarvitsisi pistää säästökuurille. Minä vastustan veronalennuksia siksi, että jos valtio velkaantuu jo nytkin 8 miljardia vuodessa, ei verojen alentamiseen ole rahaa, mutta lisäksi pitää rassata muutama miljardi läskiä pois julkiselta sektorilta. Siksi, että seitsemänkään miljardin velkaantuminen ei ole oikein.

Suomessa on aika harvoja veroja, joita voidaan korottaa. Vasemmisto ehdottaa aina jotain lisäveroja “rikkaille”, mutta jos rikkaiksi lasketaan vain rikkaat eikä keskiluokkaa, näiden verojen pikku korotukset eivät tuota rahallisesti oikeastaan mitään ja hyödyt jäänevät lähinnä kateellisia viihdyttäviksi.

Verojen laskeminen laskusuhdanteen aikana on sinänsä oikeansuuntaista suhdannepolitiikkaa, mutta ei sen hinta voi olla mikä hyvänsä. Jos valtion budjetti on 40 miljardia ja siitä 8 miljardia katetaan velkarahalla, Suomi siis tarvitsee 20% pelkkää syömävelkaa. Luku on täysin kestämätön ja näin ei voi elää monia vuosia vaikka Vanhanen ja Katainen ovat jo kertoneet, että näin pitää elää ainakin seuraavat viisi vuotta.

Luottoluokitus alkaa rapista vuoden tai kahden jälkeen ja sen jälkeen Suomi on euroalueen reunamaana pieni paariamaa, jolle lainaraha maksaa hirvittävän paljon enemmän kuin nyt, koska kenenkään ei ole mistään syystä pakko lainata mitään Suomelle, koska kansantalouden pienuus ei puolla riskinhajautuslainaamista. Jos korkomenot pompsahtavat puolitoistakertaisiksi ilman lisävelanottoa, valtio joutuu käyttämään korkomenoihin kaksi kertaa enemmän kuin se käyttää vuodessa mihinkään muuhun yksittäiseen kohteeseen. Miettikääpä sitä.

Nyt kuitenkin sosialistit ja ammattiiitot on asiassa syytä kyykistää ja potkaista sen jälkeen perseelle. Lujaa. Ei nyt voida lähteä siitä, että julkinen sektori museoidaan nykyiseksi. Kun kerran valtiontaloudessa on viidennes ilmaa, se tarkoittaa sitä, että julkisen sektorin toimintaa on mietittävä uudelleen. Siinä, mikä leikataan ja mitä säästetään, on varmasti syytä kuulla opposition ja etujärjestöjenkin mielipiteitä. Mutta nyt ei oikein näytetä ymmärtävän, että tämä lovi julkisessa taloudessa on suurempi kuin 90-luvun alun laman lovi, ja sillion sentään osui Suomeen devalvaatiot, pankkikriisi ja idänkaupan romahdus.

Nyt Suomessa ei ole mitään erityisiä ongelmia vaan Suomessa yksityinen sektori on paremmassa kunnossa kuin oikeastaan missään muualla. Pankit eivät ole tarvinneet tukea eivätkä ne ole indikoineet tuen tarvetta. Asuntomarkkinat eivät ole romahtaneet vaan älyttömimmät hinnat kasvukeskuksissa ovat maltillisessa alamäessä, mikä on aivan tervettä. Teollisuustuotanto on romahtanut kuten kaikkialla muuallakin, mutta Suomessa ehdittiin tekemään raskaan teollisuudenkin rakennemuutoksesta osa jo nousukaudella ajamalla alas metsäsektorin ylikapasiteettia.

Ongelma Suomessa on julkisesa taloudessa. Muut maat ovat tarvinneet jättiläismäisiä tukiaisia pankeilleen ja siitä huolimatta ne velkaantuvat Suomea hitaammin. Tämä pitää nyt tunnustaa ja pistää asia kuntoon. Laajassa yhteistyössä jos se onnistuu, mutta jos ei onnistu niin hallituspuolueiden voimin.

Julkisen sektorin remontti on asia, jolle ei tunnu koskaan olevan oikea aika. Jos on lama, julkisen sektorin pitää toimia entistä laajempana turvaverkkona ja sen vastuita pitäisi laajentaa. Nousukaudella vingutaan, että työssä olevilla menee ihan hirveän hyvin ja pummit ja muut elätit eivät ole saaneet paljon mitään nousukauden hedelmistä, joten julkisen sektorin toimia pitää laajentaa. Nyt nähdäkseni pää on jäämässä vetävän käteen.

Viime nousukauden aikaan julkinen sektori keräsi käsittämättömät määrät pöhöä entisten lisäksi. Peruspalveluihin ja perusturvaan menevä raha ei ole merkittävästi kasvanut vaan raha on haaskattu johonkin humpuukiin.

Sen sijaan, että vaaditaan lisää veroja pitäisi vaatia julkisen sektorin täysremonttia siten, ettei kosketa perusturvaan eikä peruspalveluihin. Näihin menee julkisista menoista noin puolikas ja loppu katoaa johonkin muuhun. Osa näistä on epäilemättä tärkeitä kohteita mutta eivät kaikki. Aina kun valtion tai kuntasektorin edessä on supistuksia, poliitikot supistavat kostoksi keskeisimmistä peruspalveluista, jotta vaalikarja ymmärtäisi hyväksyä jatkossa nöyrästi rahan kippaamisen erinäköisiin toissijaisiin kohteisiin, koska niistä leikkaaminen ei koskaan ole edes tapetilla. Tätä meidän ei kuulu enää hyväksyä vaan vaatia poliitikkoja määrittelemään, mitkä ovat keskeiset peruspalvelut, ja säilyttää ne ennallaan.

Eipä taida tapahtua mitään, mutta valuuttarahaston holhous on parin vuoden kuluttua paljon lähempänä kuin nyt, kun meille vain vakuutetaan, että Suomi voi lainata aivan mitä hyvänsä miten pitkään hyvänsä, koska Suomen julkinen talous on niin erinomaisessa kunnossa.