Mietin tätä uutista.

Sen mukaan Suomessa on enemmän korkeakoulutettuja työvoiman ulkopuolella olevia naisia kuin muissa tutkimuksen maissa. Syyksi tarjotaan perhesyitä, mikä epäilemättä on osatotuus, mutta onko se asian koko kuva?

Minulle tulee mieleen myös se, että Suomessa on aika vahvasti miesten ja naisten aloja korkeakouluissa. Siinä, missä tekniikkaa lukevista on enemmistö miehiä, naisvaltaisia aloja löytyy erityisesti humanistisilta aloilta.

Jaakko Pöyry ihmetteli 15 vuotta sitten, miksi Suomessa koulutetaan niin mahdottomat määrät “histfiilareita”, joille koulutusta vastaavan työn löytäminen on sangen vaikeaa. Tämä yhden ihmisen mielipide voidaan kääntää myös toisin päin: miksi Suomessa firmat palkkaavat lähinnä insinöörejä ja ekonomeja sen sijaan, että ne palkkaisivat hyviä tyyppejä.

Niin tai näin, selittääkö työelämän ulkopuolella olevien korkeakoulutettujen valintaa se, että töitä ei yksinkertaisesti ole, tai tarjolla on pätkätyötä ja hanttihommaa? En tiedä, mutta jos tästä on kysymys, sitä pitäisi miettiä tarkemmin. Ei ole mitään järkeä kouluttaa suurta osaa pienenevistä ikäluokista aloille, joilla ei töitä ole olemassakaan. Ja toisaalta firmoissa pitäisi miettiä, paranisiko niiden tulos siitä, että siellä olisi ihmisiä, joiden koulutustausta olisi laajempi kuin pari hassua alaa.