Tämä on mielenkiintoinen juttu.

On siis tutkittu ja havaittu eroja illan- ja aamunvirkkujen persoonallisuudessa ja uralla etenemisessä.

Itse olen miettinyt asiaa jo varmaan yli kaksikymmentä vuotta. Minua illanvirkumpaa ihmistä saa hakea. On aivan täydellisen yhdentekevää mihin aikaan herään, mutta henkisesti herään vasta joskus kahden kolmen maissa iltapäivällä. Sillä ei ole väliä tämän asian kannalta, olenko herännyt seitsemältä vai yhdeltätoista. Vasta iltapäivällä alkaa elämä voittaa ja erilaisten asioiden tekeminen innostaa.

Mietin asiaa itse kauan sitten kun selvästi ihmisiä oli hyvin eri rytmisiä, jotta minkä takia asiaa ei mitenkään huomioida ympäröivässä yhteiskunnassa vaan kaikki on rakennettu aamuvirkkujen aikataulun mukaan. Koulu alkoi aivan naurettavan aikaisin kahdeksalta. Armeijassa piti herätä kuudelta. Työpaikalla olen ollut ainoa johtaja, jonka kalenterissa on ollut kestovaraus 8-11 estämässä yhdenkään palaverin laittamista naurettaviin aikoihin.

Tutkimus tarjoaa tähän valoa. Kun aamuvirkkuja pidetään ahkerampina ja he etenevät urallaan, he täyttävät ilmeisesti lähipiirinsä samanlaisilla ihmisillä. Kysymys ahkeruudesta on ilmeisesti mielikuviin perustuva. Minua voidaan syyttää työtä vieroksuvaksi kun en viitsi mennä mihinkään älyttömiin kello yhdeksän istuntoihin katsomaan zombina eteeni, tai ainakaan en ole niissä erityisen puhelias. Tätä pidetään laiskuutena. Sen sijaan kun aamun pirteät pikku pioneerit kieltäytyvät kategorisesti palavereista kolmen jälkeen iltapäivällä kun ei silloin enää jaksa innostua mistään, se on ymmärrettävää ja luonnollista, ja palaveri pitää siirtää aamuyhdeksäksi.

Puusta katsoen kyse on täsmälleen samasta asiasta: eri ihmiset ovat virkeitä ja tuottavia eri aikaan. Siitä huolimatta tätä ei haluta tunnustaa, vaan ylläpidetään mielikuvaa siitä, että oikea ahkerointi tapahtuu aamulla ja kaikki muut ovat vätyksiä.

Kyllähän yhteiskunta näinkin toimii, mutta samalla se hukkaa aika paljon lahjakkuutta kun yritetään taivuttaa ihmisiä tarpeettomaan muottiin, johon he eivät sovi. Pientä helpotusta valkokaulustyössä tulee jos käytössä on liukuva työaika, mutta kun liukuma on aamuseitsemästä aamuyhdeksään, sillä ei ole aamu-unisen kannalta mitään merkitystä, sillä ei yhdeksän ole hirveästi kahdeksaa parempi.

Jossain, en kuolemaksenikaan muista missä, oli parin kuukauden sisään uutinen koulusta, jossa oli testattu koulupäivän siirtämistä tunnilla eteenpäin kun oppilaiden väsymys alkoi olla ongelma. Oppimistulokset paranivat silmissä kuten myös gallup-kyselynä mitattu viihtyvyys.

Tämä on asia, jossa ihmiset selvästi ovat erilaisia, mutta erilaisuutta ei tahdota mitenkään ottaa huomioon. Yhteiskunnan aikataulu tuntuu edelleen perustuvan aamu- ja iltalypsyn väliseen aikaan, vaikkei tähän olisi mitään muuta syytä kuin “varhainen lintu madon nappaa” -harhaoppi.

Monissa muissa asioissa on ymmärretty yksilöllisyyden hyödyntämisen tarjoama mahdollisuus ihmisten elämänlaadun parantamiseen, mutta tässä asiassa ei tunnu suuria tapahtuvan. Ei siitä ole kovin montaa vuosikymmentä kun vasenkätisiä yritettiin eheyttää pakottamalla heidät käyttämään oikeakätisten työkaluja oikealla kädellä ja kirjoittamaan oikealla kädellä, ja kun tulokset olivat sitten huonoja, vasenkätiset alkoivat vaikuttaa tyhmiltä ja kömpelöiltä ja pärjäsivät elämässään oikeakätisiä huonommin. Tänä päivänä on hassunkurinen ajatuskin, että vasenkätinen olisi oikeakätistä tyhmempi, ja menneen maailman typeryyksille nauretaan.

Nyt pakotetaan aamu-uniset zombeilemaan työelämänsä puoliunessa ja kuvitellaan heidän olevan laiskoja. Saattaisimmekohan nauraa tällekin asialle joskus tulevaisuudessa?