Tämä kannattaa lukea ajatuksella.

Olen itse jokusen kerran keskustellut pubissa mainitusta BNP:stä. Yleinen näkemys täälläpäin Lontoota keskiluokan pubeissa tuntuu olevan se, että puolue pitäisi kieltää ja vaientaa.

He siis edustavat jokseenkin samaa asiaa kuin kolumnistikin. Kolumnisti menee tosin vielä askelta pidemmälle halutessaan ylentää median takaisin kuninkaantekijäksi toteamalla "sananvapauden ja tasapuolisuuden välillä medialla on myös velvollisuus tehdä valintoja yleisön puolesta" ja niin edelleen.

BBC:n lähestymistapa on mielestäni ansiokas, mitä olen yrittänyt ilmeisen turhaan selittää ihmisille. Tuntuu hassulta, että minun pitää saarnata juuri täällä, parlamentaarisen järjestelmän syntysijoilla, ihmisille siitä, mitä edustuksellinen demokratia oikeastaan tarkoittaa, mutta jonkun on näemmä sekin tehtävä jos omena on pudonnut puusta liian kauaksi.

Kolumnisti ilmoittautuu esitelmän tarvitsijoiden joukkoon toteamalla näin: Sananvapaus kuuluu toki rasistillekin ja poliittista tasapuolisuuttakin voin ymmärtää, mutta BNP:n ajatusten esittely edisti lopultakin vain sen asiaa, ei demokratian.

Minunkin on vaikea kuvitella kannattavani puoluetta, joka haluaisi kipata minut pois kodistani, mutta se on aivan täydellinen sivuseikka. Se, että sanoma ei miellytä, on peruste olla äänestämättä kyseistä kerhoa, ei peruste kieltää sitä. Jos kieltäisimme puolueet, joiden sanoma on epämiellyttävä, Suomessa Kepu olisi lakkautettu vuosikymmeniä sitten, ja Britanniassa huomattavasti BNP:tä epämiellyttävämpää soopaa syytää nykyinen Labour, jonka mielestä velaksi voi törsätä aivan miten paljon hyvänsä.

Edustuksellisen demokratian ydin on se, että valtio käyttää väkivaltakoneistoa, mutta ihmiset voivat muodostaa puolueiksi kutsuttuja yhteenliittymiä päättämään, miten sitä käytetään. Olkoon asia kuinka vastenmielinen hyvänsä, sitä pitää saada ajaa politiikan keinoin.

Vaalikarjan tehtävä on olla äänestämättä tällaisia, mutta jos poliitikot ryhtyvät gonahtelemaan ja päättämään ihmisten puolesta, mitä puolueita he saavat äänestää, emme eroa mitenkään oleellisesti Ceausescun Romaniasta tai tämän päivän Iranista.

Olisi mukavaa, jos voitaisiin kieltää pahojen asioiden kannattaminen ja sallia hyvien asioiden kannattaminen, muttei kukaan pysty tulkitsemaan, mikä on pahaa ja mikä on hyvää. Kun tähän ei kukaan kykene, ei pidä edes yrittää, vaan hyväksyä kaikki periaattellisella tasolla mukaan politiikan pelikentälle taistelemaan ihmisten äänistä.

Jos joku ylentää itsensä vallankumoukselliseksi pappisneuvostoksi päättämään, mitkä poliittiset aatteet ja henkilöt ovat sallittuja ja mitkä kiellettyjä, tämä oikeastaan on kohtuullisen hyvä syy tehdä vallankumous. Jos vallankahva saa ylentää itsensä estämään muiden aatteiden kilpailun, vallankahva pitää vaihtaa, ja jos tämä kehitys saa jalansijaa, sitä ei enää voi tehdä äänestämällä, sillä tarjolla on vain hyvänedistämisneuvoston kelpuuttamia establishmentin edustajia.

BBC toimii tässä asiassa juuri kuten pitää. Pienpuolue, jolla on kuitenkin pari europarlamenttiedustajaakin, on oikea puolue. Sen tämänhetkinen jäseneksiottamiskriteeri on laiton ja sen ne joutuvat korjaamaan, mutta pienillekin puolueille annetaan ääni toisinaan, jokseenkin sillä painolla, joka niillä on, eli ei kovin korkealla. Yhden sulkeminen pois siksi kun sanoma ei miellytä, on sensuuria jos muut kutsutaan paikalle, ja valtiollisen tv-yhtiön tehtävänä ei ole sensuroida ikäviä ajatuksia ihmisten puolesta.

Taloussanomien kolumnisti sen sijaan vaikuttaa juuri tällaista ihmisten puolesta päättämistä kannattavan, mikä pistää miettimään, kuinka puolueetonta kyseisen aviisin uutisointi talouselämän asioista on.