Mitä se oikein on?

Suurissa kaupungeissa se on jokseenkin välttämättömyys, koska ihmiset autoineen eivät kaikki mahdu kaduille. Mutta se voidaan järjestää hyvin tai huonosti. Minä en tiedä miten hyvä joukkoliikenne määritellään oikeasti, mutta itse määrittelen sen jotensakin näin:

• Vuorovälit ovat sen verran tiheitä, että aikatauluja ei tarvitse katsella
• Matka-ajat pysyvät siedettävinä, eli käytännössä auton vauhti ei saisi mahdottomia määriä alittua
• Pääosin sen kuuluu kulkea kiskoilla, sillä bussit ovat pääsääntöisesti aika kammottavia värkkejä
• Reittiverkon pitää olla sen verran tiheä, että vaihdoista ei muodostu suurensuurta ongelmaa
• Jos kuitenkin vaihtaa pitää, se pitää voida tehdä lämmitetyissä sisätiloissa

Onko esimerkiksi Helsingissä joukkoliikenne siedettävää? On, jos sattuu asumaan oikeassa paikassa ja kulkemaan oikeaan paikkaan. Mutta ottaen huomioon pääkaupunkiseudun pinta-alan kyse on enemmänkin sattumasta kuin siitä, että valtaosaa alueista joukkoliikenne palvelisi hyvin. Mielestäni halpa hinta ei kuitenkaan kuulu kriteereihin, eli hyvä palvelu saa maksaa.

Pääkaupunkiseudulla ongelmia on paljon. Pitkiäkin matkoja taitetaan bussilla tai ratikalla, koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Vain keskustassa on mahdollisuus vaihtaa siedettävissä olosuhteissa parissa paikassa. Hanasaaren tuulenpieksämällä pysäkillä vaihtaminen Lauttasaaren bussista Espoon bussiin on vaakasuoralla räntäsateella lähinnä huonoa huumoria. Poikittaisliikenne on olematonta kun bussit jätetään epämiellyttävinä pois.

Sen sijaan, että asioita ryhdyttäisiin korjaamaan, julkaistaan tutkimuksia, joissa kerrotaan Helsingin joukkoliikenteen olevan maailman parasta. Ei se ole. Paitsi haastattelemalla ihmisiä seisomalla oikeissa paikoissa lähellä Rautatieasemaa. Ongelman korjaamisen syvyyttä kertoo se, että nyt 25 vuotta on keskusteltu siitä, pitäisikö metroa jatkaa Espooseen ja jos se nyt sinne päätetään jatkaa, se on Kivenlahdessa vuonna 2030. jos siis tarvitsemme liki 50 vuotta muutaman kilometrin radanpätkän rakentamiseen, kyse on aika toivottomasta urakasta, sillä rataa ei tarvita viittätoista vaan 150 kilometriä jos rataverkko halutaan rakentaa sellaiseksi, että se palvelee muutakin kuin parista ilmansuunnasta Helsingin keskustaan tulevaa liikennettä.

Meille väitetään lisäksi, että emme kenties voisi polttaa bensaa enää ihan kamalasti tulevaisuudessa. Onko autoihin perustuva joukkoliikenne järkevää tulevaisuudessa? Jos ei ole, jotain pitäisi tehdä nyt eikä vasta sitten kun on liian myöhäistä, sillä se kestää taas 50 vuotta kun autojaan palvovat ankeiden lähiöiden elämättömät toimistorotat vastustavat kaikkia tehtyjä ehdotuksia.

Nyt näyttäisi tosin mopo hukkuneen muiltakin kuin niiltä, joille autonrenkaat ovat elämän keskeinen sisältö. Liikenneministeri ja kasa muita nysväreitä on nyt innolla puuhaamassa jotain helkkarin tietulleja. Ensinnäkin, emme tarvitse yhtään lisäveroa. Toisekseen, ehdotettu 2-3 euron suuruinen tietulli, josta saadut rahat mainittu pellekopla on jakanut jo moneen kertaan parempaan joukkoliikenteeseen, maailmanrauhaan ja köyhyyden poistamiseen, ei lopulta tuota pennin hyrrää, sillä järjestelmätoimittajaksi kuitenkin valittava Tietoenator osaa kyllä lähettää juuri kerättävän rahan suuruisen laskun. Ei Helsingissä ole ongelmana se, että autoilijoita verotettaisiin liian vähän vaan se, että poikittaisliikenteessä autolle ei ole mitään vaihtoehtoa. Tässä kohtaa lisäverojen kerääminen keskustaan ajavilta on jokseenkin täydellisen turhaa hommaa, mutta ketäpä se kiinnostaa?

Jokainen liikenneministeri pitkältä ajalta on tuonut mieleen, että tämä on taas huonoin tähän hommaan ikinä valittu. Anu Vehviläinen ei tuota pettymystä katkaisemalla vuosikymmenten putkea.