Tyrannit Ahvenanmaalle
18/08/11 19:22
Tämän jutun Ahvenanmaa-osuutta ei sitten tarvitse ottaa aivan kuolemanvakavasti, mikä tosikoille tiedoksi annetaan.
Nyt pitäisi päästä eroon taas vaihteeksi parista tyrannista. Syyriassa olisi yksi ja Libyassa toinen virkaheitto. Diktaattoreja ja tyranneja on ollut maailman sivu ja tulee aina olemaan ja heistä eroon pääseminen on osoittautunut aika hankalaksi hommaksi.
Tyranneilla on rahaa, joten he saavat lahjottua jonkun ydinjoukon, usein armeijan, puolelleen. Tuloksena on helposti sisällissota, joka repii maan fyysisesti ja henkisesti palasiksi. Tämä on käynyt nyt Libyassa. Toisaalta tiedämme, että syrjäytetyn diktaattorin odotettu elinikä ei ole kovin kummoinen. Romaniassa muutama päivä. Irakissa vuoden verran pelleoikeudenkäynnin ajan. Egyptissä ollaan nyt pelleoikeudenkäyntivaiheessa, josta tuloksena on joko kuolemantuomio, elinikäinen
vankeus tai se, että aika hoitaa asian kuten se teki Slobodan Milosevicin tapauksessa.
Tästä seuraa pattitilanne, sillä tyranni tietää pääsevänsä hengestään jos häviää taistelun vallasta. Puolustusreaktio on melko inhimillinen, sillä harva haluaa hengestään päästä. Ei hänelle ole mitään väliä sillä, paljonko muita kuolee ja kuinka raunioina maa lopulta on, kunhan hän vain saa pidettyä kiinni vallankahvasta ja sitä kautta myös hengestään.
Toisaalta tiedetään, että Chilessä Pinochet saatiin lopulta syrjään varsin verettömästi kun tehtävästä poistuvalle tyrannille taattiin koskemattomuus. Se ei todennäköisesti mitenkään sovi Pinochetin hallinnon uhrien mielikuvaan oikeudenmukaisesta kostosta, mutta oikein tai väärin, näin vältettiin yksi sisällissota ja Chile on tänä päivänä maanosansa äveriäin tai toiseksi äveriäin paikka, jossa on kohtuullista hyvinvointia.
Pitäisikö kansainvälisen yhteisön tarttua toimeen? Johonkin voisi perustaa reservaatin näille entisille tyranneille. Tuon reservaatin pitäisi käytännössä olla saari, sillä näin voitaisiin edes jotenkin varmistaa, että he myös pysyvät siellä. Passitus tähän paikkaan olisi rangaistus ja syntyisi jonkun kansainvälisen oikeusistuimen päätöksellä kuten myös sieltä vapauttaminen siinä tapauksessa, että rosvo näyttää tehneen parannuksen.
Kun kyseessä olisi rangaistus, se saattaisi hieman tyydyttää kostonhimoisten katkeruutta. Hyöty tästä olisi se, että saattaisimme saada jokusen tyrannin pois vallankahvasta ilman sisällissotaa tai sotaa, sillä kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä puolesta. Lopulta kosto ei toteudu ja rangaistus ei ole varsinainen koirankoppirangaistus, mutta lopulta tämä voisi olla tyrannian ikeessä kamppailevan maan ihmisille kuitenkin parempi ratkaisu kuin pitkä ja repivä sota.
Suomi voisi tarjota Ahvenanmaata tällaiseksi karkotuspaikaksi. Sinne perheineen tulevat diktaattorit ovat aivan täydellisen harmittomia yksinään kun heillä ei ole armeijaa komennettavanaan. Vaikka heidän varojaan hieman onnistuttaisiin takavarikoimaankin, nämä henkilöt olisivat kuitenkin huomattavan äveriästä sakkia ja piristäisivät kulutuksellaan paikan taloutta. Toisaalta kyse on myös varsin hyvin verkostoituneesta väestä, joten kun joutenolo kyllästyttää ja he haluavat ryhtyä perustamaan bisneksiä, saisi saari tästäkin ylimääräisen piristysruiskeen työpaikkojen muodossa.
Todennäköisesti tyrannit haluaisivat mieluummin Tyynellemerelle kuin Ahvenanmaalle, joten loppusijoituspaikaksi valikoituisi joku muu. Voisi kuitenkin kuvitella, että vapaaehtoisia vastaanottajapaikkoja ei tarvitsisi kissojen ja koirien kanssa etsiä, sillä luiskaan joutuneen tyrannin vastaanottaminen voisi olla hyvää bisnestä.
Nyt pitäisi päästä eroon taas vaihteeksi parista tyrannista. Syyriassa olisi yksi ja Libyassa toinen virkaheitto. Diktaattoreja ja tyranneja on ollut maailman sivu ja tulee aina olemaan ja heistä eroon pääseminen on osoittautunut aika hankalaksi hommaksi.
Tyranneilla on rahaa, joten he saavat lahjottua jonkun ydinjoukon, usein armeijan, puolelleen. Tuloksena on helposti sisällissota, joka repii maan fyysisesti ja henkisesti palasiksi. Tämä on käynyt nyt Libyassa. Toisaalta tiedämme, että syrjäytetyn diktaattorin odotettu elinikä ei ole kovin kummoinen. Romaniassa muutama päivä. Irakissa vuoden verran pelleoikeudenkäynnin ajan. Egyptissä ollaan nyt pelleoikeudenkäyntivaiheessa, josta tuloksena on joko kuolemantuomio, elinikäinen
Tästä seuraa pattitilanne, sillä tyranni tietää pääsevänsä hengestään jos häviää taistelun vallasta. Puolustusreaktio on melko inhimillinen, sillä harva haluaa hengestään päästä. Ei hänelle ole mitään väliä sillä, paljonko muita kuolee ja kuinka raunioina maa lopulta on, kunhan hän vain saa pidettyä kiinni vallankahvasta ja sitä kautta myös hengestään.
Toisaalta tiedetään, että Chilessä Pinochet saatiin lopulta syrjään varsin verettömästi kun tehtävästä poistuvalle tyrannille taattiin koskemattomuus. Se ei todennäköisesti mitenkään sovi Pinochetin hallinnon uhrien mielikuvaan oikeudenmukaisesta kostosta, mutta oikein tai väärin, näin vältettiin yksi sisällissota ja Chile on tänä päivänä maanosansa äveriäin tai toiseksi äveriäin paikka, jossa on kohtuullista hyvinvointia.
Pitäisikö kansainvälisen yhteisön tarttua toimeen? Johonkin voisi perustaa reservaatin näille entisille tyranneille. Tuon reservaatin pitäisi käytännössä olla saari, sillä näin voitaisiin edes jotenkin varmistaa, että he myös pysyvät siellä. Passitus tähän paikkaan olisi rangaistus ja syntyisi jonkun kansainvälisen oikeusistuimen päätöksellä kuten myös sieltä vapauttaminen siinä tapauksessa, että rosvo näyttää tehneen parannuksen.
Kun kyseessä olisi rangaistus, se saattaisi hieman tyydyttää kostonhimoisten katkeruutta. Hyöty tästä olisi se, että saattaisimme saada jokusen tyrannin pois vallankahvasta ilman sisällissotaa tai sotaa, sillä kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä puolesta. Lopulta kosto ei toteudu ja rangaistus ei ole varsinainen koirankoppirangaistus, mutta lopulta tämä voisi olla tyrannian ikeessä kamppailevan maan ihmisille kuitenkin parempi ratkaisu kuin pitkä ja repivä sota.
Suomi voisi tarjota Ahvenanmaata tällaiseksi karkotuspaikaksi. Sinne perheineen tulevat diktaattorit ovat aivan täydellisen harmittomia yksinään kun heillä ei ole armeijaa komennettavanaan. Vaikka heidän varojaan hieman onnistuttaisiin takavarikoimaankin, nämä henkilöt olisivat kuitenkin huomattavan äveriästä sakkia ja piristäisivät kulutuksellaan paikan taloutta. Toisaalta kyse on myös varsin hyvin verkostoituneesta väestä, joten kun joutenolo kyllästyttää ja he haluavat ryhtyä perustamaan bisneksiä, saisi saari tästäkin ylimääräisen piristysruiskeen työpaikkojen muodossa.
Todennäköisesti tyrannit haluaisivat mieluummin Tyynellemerelle kuin Ahvenanmaalle, joten loppusijoituspaikaksi valikoituisi joku muu. Voisi kuitenkin kuvitella, että vapaaehtoisia vastaanottajapaikkoja ei tarvitsisi kissojen ja koirien kanssa etsiä, sillä luiskaan joutuneen tyrannin vastaanottaminen voisi olla hyvää bisnestä.
blog comments powered by Disqus