Perheiden yhdistäminen takkuaa
22/04/10 13:18
Maahanmuuttovirasto saa moitteita siitä, että perheiden yhdistämishakemus kestää liian kauan, sillä somalien jättämien hakemusten määrä on kasvanut rivakasti, kuten ennusteissa on povattu.
Oma sangen epäkorrekti kantani perheiden yhdistämiseen on se, että perheen yhdistämiseen tai miksi perheen maahan tuomista sitten kutsutaankin, pitäisi rajata puolisoon ja omiin alaikäisiin lapsiin. Sisarukset ja vanhemmat eivät tätä kautta maahan pääsisi. Tämä ratkaisisi kertaheitolla sekä ruuhkaongelman että alaikäisten turvapaikanhakijoiden ongelman, sillä hakemukset muuttuisivat mitättömiksi ja turvapaikanhakijat hakeutuisivat pääasiassa muualle, mitä voidaan pitää Suomen kannalta tavoiteltavana asiaintilana.
Uutisessa sen sijaan kannattaa kiinnittää huomio siihen,
miksi hakemusten käsittely kestää kauan.
Selvitystyötä vaikeuttavat ns. sanotut kasvattilapset, joiden omien vanhempien sanotaan kuolleen. Lasten päästyä Suomeen heidän vanhempansa saattavat kuitenkin löytyä ja he voivat hakea perheenyhdistämistä.
Tämä kertoo meille, mistä koko touhussa on kysymys. Suomessa oleva tuo ensin “adoptoituja” sotaorpoja perässään, ja näiden “orpojen” suku herää henkiin heti, kun oikeus perheen yhdistämiseen syntyy, ja sen jälkeen viranomaisen pitää selvittää, mikä valheiden vyyhdissä on oikein totta ja mikä ei. Ja kun usein käynee niin, että juuri se viimeinen tila, eli että lapsi ei ollut orpo ensinkään, on totuus, metodi tuottaa Suomeen väkeä, joiden ei pitäisi Suomeen päästä turvapaikka- ja perheenyhdistämismetodin kautta minkään tekemämme sopimuksen nojalla.
Tästäkin päästäisiin helposti ulos jos haluttaisiin. Jos oikeus saada vanhempansa maahan poistuisi, tuloksena olisi yksi näennäisorpo eikä herra ties kuinka montaa perässä vedettyä. Toinen tapa lähestyä asiaa olisi se, että tehdään prosessissa valehtelu karkotusperusteeksi siinäkin tapauksessa, että henkilöllä on pysyvä oleskelulupa. Jos käy ilmi, että orpo ei olekaan orpo, olkoon näin, mutta perheen yhdistäminen tehdään sitten ei-Suomessa jos sellaista haetaan. Jos tilanne on sellainen, että vaikeasti todistettavan valheen kertomalla “vanhempani ovat kuolleet/kadonneet” saa oleskeluluvan, ja sen jälkeen vielä automaattisen oikeuden tuoda nämä kuolleista heränneet maahan, jotka taas saavat oikeuden tuoda omia sukulaisiaan jne, asetetaan viranomainen mahdottoman tehtävän eteen. Ensimmäinen valhe pitäisi kyetä paljastamaan, mutta siihen ei pystytä, sillä mitään luotettavia väestörekisterejä ei tuollapäin ole olemassa.
Asia on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka Euroopan turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikkaa väärinkäytetään. Jos turvapaikkajärjestelmä halutaan ylipäätään pelastaa, tällainen rötöstely on pistettävä jotenkin kuriin ennen kuin asiaan hermostuvat muutkin kuin kaltaiseni megaführerit. Kun kerran tarinoita ei voi käytännössä tarkistaa ja ne joudutaan ottamaan oleskelulupaa myönnettäessä tosiksi kun ei muutakaan voida, voitaisiin nämä totuudet kyllä naulata aivan hyvin kiinni.
Eli olkoon miten on kerrottu, ja tarinan vaihtaminen myöhemmin toiseksi ei tuo enää mitään lisäoikeuksia.
Oma sangen epäkorrekti kantani perheiden yhdistämiseen on se, että perheen yhdistämiseen tai miksi perheen maahan tuomista sitten kutsutaankin, pitäisi rajata puolisoon ja omiin alaikäisiin lapsiin. Sisarukset ja vanhemmat eivät tätä kautta maahan pääsisi. Tämä ratkaisisi kertaheitolla sekä ruuhkaongelman että alaikäisten turvapaikanhakijoiden ongelman, sillä hakemukset muuttuisivat mitättömiksi ja turvapaikanhakijat hakeutuisivat pääasiassa muualle, mitä voidaan pitää Suomen kannalta tavoiteltavana asiaintilana.
Uutisessa sen sijaan kannattaa kiinnittää huomio siihen,

Selvitystyötä vaikeuttavat ns. sanotut kasvattilapset, joiden omien vanhempien sanotaan kuolleen. Lasten päästyä Suomeen heidän vanhempansa saattavat kuitenkin löytyä ja he voivat hakea perheenyhdistämistä.
Tämä kertoo meille, mistä koko touhussa on kysymys. Suomessa oleva tuo ensin “adoptoituja” sotaorpoja perässään, ja näiden “orpojen” suku herää henkiin heti, kun oikeus perheen yhdistämiseen syntyy, ja sen jälkeen viranomaisen pitää selvittää, mikä valheiden vyyhdissä on oikein totta ja mikä ei. Ja kun usein käynee niin, että juuri se viimeinen tila, eli että lapsi ei ollut orpo ensinkään, on totuus, metodi tuottaa Suomeen väkeä, joiden ei pitäisi Suomeen päästä turvapaikka- ja perheenyhdistämismetodin kautta minkään tekemämme sopimuksen nojalla.
Tästäkin päästäisiin helposti ulos jos haluttaisiin. Jos oikeus saada vanhempansa maahan poistuisi, tuloksena olisi yksi näennäisorpo eikä herra ties kuinka montaa perässä vedettyä. Toinen tapa lähestyä asiaa olisi se, että tehdään prosessissa valehtelu karkotusperusteeksi siinäkin tapauksessa, että henkilöllä on pysyvä oleskelulupa. Jos käy ilmi, että orpo ei olekaan orpo, olkoon näin, mutta perheen yhdistäminen tehdään sitten ei-Suomessa jos sellaista haetaan. Jos tilanne on sellainen, että vaikeasti todistettavan valheen kertomalla “vanhempani ovat kuolleet/kadonneet” saa oleskeluluvan, ja sen jälkeen vielä automaattisen oikeuden tuoda nämä kuolleista heränneet maahan, jotka taas saavat oikeuden tuoda omia sukulaisiaan jne, asetetaan viranomainen mahdottoman tehtävän eteen. Ensimmäinen valhe pitäisi kyetä paljastamaan, mutta siihen ei pystytä, sillä mitään luotettavia väestörekisterejä ei tuollapäin ole olemassa.
Asia on tyypillinen esimerkki siitä, kuinka Euroopan turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikkaa väärinkäytetään. Jos turvapaikkajärjestelmä halutaan ylipäätään pelastaa, tällainen rötöstely on pistettävä jotenkin kuriin ennen kuin asiaan hermostuvat muutkin kuin kaltaiseni megaführerit. Kun kerran tarinoita ei voi käytännössä tarkistaa ja ne joudutaan ottamaan oleskelulupaa myönnettäessä tosiksi kun ei muutakaan voida, voitaisiin nämä totuudet kyllä naulata aivan hyvin kiinni.
Eli olkoon miten on kerrottu, ja tarinan vaihtaminen myöhemmin toiseksi ei tuo enää mitään lisäoikeuksia.
blog comments powered by Disqus