Oikeus ja kohtuus?
15/12/10 12:40
Seppo Lehto, tuo hullujen internet-häiriköiden isä ja äiti, on taas saanut syytteen.
Tässä asiassa pistää kuitenkin silmään oikeudenkäytön
kummallisuus, joka ei oikein minulle kohtuullisena ja oikeudenmukaisena avaudu.
Sepe siis sai muutaman vuoden linnaa nettikirjoittelusta 2008 ja kun tuomio taisi olla kaksi vuotta ja ensikertalainen istuu puolet, lienee päässyt jo vapaaksi, ja heti onkin odottamassa uusi syyte. Vanha, tuomioon johtanut syyte koski vuoden 2005 tapahtumia, mutta aivan täsmälleen saman ajan kirjoituksia koskee uusikin syyte.
Ehdoton vankeus selvästi ei-aivan-terveen ihmisen kirjoituksista on kova tuomio, sillä näistä kirjoituksista kävi kenelle hyvänsä lukijalle ilmi, ettei niitä ollut syytä ottaa erityisen vakavasti, mutta emme puutu nyt siihen
Tässä sen sijaan näyttää olevan jonkunlainen oikeusopillinen ikiliikkuja. Jos Sepe loukkasi pariasataa ihmistä (vähintään) vuosikymmenen puolessa välissä, saadaan aikaiseksi ikuinen vankeusrangaistus kun ensin syytettiinkin vain pienestä joukosta tapauksia. Näistä kaksi vuotta ja neljä kuukautta koppia ensikertalaiselle, ja nyt kun nostetaan uusi syyte jostain seuraavasta tapauksesta, tuomio voikin jo olla kovempi, koska kyseessä ei olekaan enää ensikertalainen. Kun Sepe sitten joskus vapautuu seuraavasta rangaistuksesta, on jäljellä vielä kymmeniä tai satoja vastaavia tapauksia vastaavalta ajalta.
Olikos se nyt Uoti vai Fryckman, jota yritettiin jahdata täsmälleen samalla tavalla. Ensin vankeutta osasta saman tapahtumaketjun asioita ja juuri kun olisi pitänyt vapautua, vedettiinkin pakasta lisää saman ajan samoja tapahtumia ja uusi syyte.
Maallikolle tämä käytäntö tuntuu kummalliselta. Jos on tehnyt runsaasti täysin samantapaisia rötöksiä, ne pitää käsitellä kaikki samalla kertaa ja vaikka sen jälkeen mukamas “löytyisi uutta tietoa”, mikä olisi tutkinnanjohtajan automaattinen rutiinivalhe, se on sitten voi voi. Ei mitenkään voi olla kohtuullista, että jonkun rötöksen enimmäisrangaistusta kierretään siten, että ensin syytetään osasta rötöksiä ja heti kun vapauden pitäisi koittaa, vedetään pakasta lisää samoja syytteitä. Jos ne olisi käsitelty kerralla, tuomio olisi ollut Sepelle todennäköisesti aivan sama kuin mitä hän nytkin sai, mutta nyt onkin tulossa lisää.
Välillä kohtuuttoman pitkiä vangitsemisaikoja “tutkinnan turvaamiseksi” perustellaan tarpeella tehdä tämä työ huolellisesti kenenkään häiritsemättä. Jos nämä huolelliset tutkimukset eivät kykene paljastamaan koko rikosvyyhtiä, se on heidän oma vikansa eikä syytetyn. Seppo Lehdon tapauksessa kyvyttömyys paljastaa koko kuviota on lisäksi osoitus henkisestä laiskuudesta sikäli kun kyse ei ollut tahallisesta teosta.
Tässä asiassa pistää kuitenkin silmään oikeudenkäytön
Sepe siis sai muutaman vuoden linnaa nettikirjoittelusta 2008 ja kun tuomio taisi olla kaksi vuotta ja ensikertalainen istuu puolet, lienee päässyt jo vapaaksi, ja heti onkin odottamassa uusi syyte. Vanha, tuomioon johtanut syyte koski vuoden 2005 tapahtumia, mutta aivan täsmälleen saman ajan kirjoituksia koskee uusikin syyte.
Ehdoton vankeus selvästi ei-aivan-terveen ihmisen kirjoituksista on kova tuomio, sillä näistä kirjoituksista kävi kenelle hyvänsä lukijalle ilmi, ettei niitä ollut syytä ottaa erityisen vakavasti, mutta emme puutu nyt siihen
Tässä sen sijaan näyttää olevan jonkunlainen oikeusopillinen ikiliikkuja. Jos Sepe loukkasi pariasataa ihmistä (vähintään) vuosikymmenen puolessa välissä, saadaan aikaiseksi ikuinen vankeusrangaistus kun ensin syytettiinkin vain pienestä joukosta tapauksia. Näistä kaksi vuotta ja neljä kuukautta koppia ensikertalaiselle, ja nyt kun nostetaan uusi syyte jostain seuraavasta tapauksesta, tuomio voikin jo olla kovempi, koska kyseessä ei olekaan enää ensikertalainen. Kun Sepe sitten joskus vapautuu seuraavasta rangaistuksesta, on jäljellä vielä kymmeniä tai satoja vastaavia tapauksia vastaavalta ajalta.
Olikos se nyt Uoti vai Fryckman, jota yritettiin jahdata täsmälleen samalla tavalla. Ensin vankeutta osasta saman tapahtumaketjun asioita ja juuri kun olisi pitänyt vapautua, vedettiinkin pakasta lisää saman ajan samoja tapahtumia ja uusi syyte.
Maallikolle tämä käytäntö tuntuu kummalliselta. Jos on tehnyt runsaasti täysin samantapaisia rötöksiä, ne pitää käsitellä kaikki samalla kertaa ja vaikka sen jälkeen mukamas “löytyisi uutta tietoa”, mikä olisi tutkinnanjohtajan automaattinen rutiinivalhe, se on sitten voi voi. Ei mitenkään voi olla kohtuullista, että jonkun rötöksen enimmäisrangaistusta kierretään siten, että ensin syytetään osasta rötöksiä ja heti kun vapauden pitäisi koittaa, vedetään pakasta lisää samoja syytteitä. Jos ne olisi käsitelty kerralla, tuomio olisi ollut Sepelle todennäköisesti aivan sama kuin mitä hän nytkin sai, mutta nyt onkin tulossa lisää.
Välillä kohtuuttoman pitkiä vangitsemisaikoja “tutkinnan turvaamiseksi” perustellaan tarpeella tehdä tämä työ huolellisesti kenenkään häiritsemättä. Jos nämä huolelliset tutkimukset eivät kykene paljastamaan koko rikosvyyhtiä, se on heidän oma vikansa eikä syytetyn. Seppo Lehdon tapauksessa kyvyttömyys paljastaa koko kuviota on lisäksi osoitus henkisestä laiskuudesta sikäli kun kyse ei ollut tahallisesta teosta.
blog comments powered by Disqus