Mitä Pohjois-Korealle pitäisi tehdä?

Ei varmastikaan paljon mitään nyt, mutta mitä sille pitäisi tehdä sitten, kun rajat viimein jossain kohtaa aukeavat vallankumouksen, kapinan tai yksinkertaisesti muuttuneen komennon takia. Nykyisestä Pomosta aika jättänee todennäköisesti lähiaikoina, ja seuraajaehdokasta arvuutellaan. Onko 25-vuotiaasta pojasta tuon maan johtoon, vai valuuko valta täysin kenraaleille?

Emme tiedä, mutta tiedämme, kuinka mahdottoman tehtävän edessä kansainvälinen yhteisö on sitten joskus kun nykykomento luhistuu.

Maa on ollut eristettynä niin kauan, ettei siellä ole kovinkaan paljoa väkeä, joka muistaisi, millaista oli ennen, sillä heitä pitää käytännössä hakea 30-luvun alkupuolella syntyneistä, ja silloinkaan ei muisteta vapautta ja markkinataloutta vaan japanilaismiehitys. Maan tiedotusvälineet ovat täysin valtaklikin käsissä, ja maan asukkailla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä muualla maailmassa tapahtuu.

Asiaa voidaan verrata Itä-Saksaan. Berliinin muuri oli pystyssä 28 vuotta. Kun muuri kaatui, maassa oli runsaasti ihmisiä, jotka olivat itse todistamassa Länsi-Saksan sodanjälkeistä talouskasvua ja harppisaksan näivettymistä. Vaikka läntisiä tiedotusvälineitä yritettiin häiritä, se ei käytännössä onnistunut kovin hyvin, joten kun jokaisella oli radio ja useimmilla myöhemmin myös tv, kaikki pystyivät seuraamaan läntisiä tiedotusvälineitä, ja elämästä lännessä oli jonkunlainen kuva.

Siitä huolimatta saksojen yhdistyminen on ollut taloudellisesti hirvittävän kallis ja henkisesti vieläkin raastavampi prosessi monelle. Jo tuossakin ajassa ihmiset ehtivät kasvaa erilleen. 10 tai 15 vuotta muurin kaatumisen jälkeen meille kerrottiin uutisissa, että henkinen ero on siellä edelleen, ja länsisaksalainen menee todennäköisemmin naimisiin turkkilaisen kanssa kuin itäsaksalaisen. Huolimatta siitä, että kieli on sama ja kansa on sama, jo 28 vuoden erilläänolo tuntui tekevän ihmisistä erilaisia, vaikka tietoa toisen puolen elämästä on ollut tarjolla puolin ja toisin.

Pohjois-Korean tilanne taas on se, että mikään ulkopuolinen taho, ei edes Etelä-Korea, ei pysty hallitsemaan tuota maata, vaikka siellä nykyinen komento romahtaisi täysin. Kaikki normaalit läntisen hallinnon elementit puuttuvat, ja nälkiintyneet ja heikosti maailman asioista tietävät ihmiset eivät liene valmiita hallitsemaan itseään, paitsi jos vallankahvaksi kelpuutetaan sotilaita.

Jos joskus ulkomaiset pääsevät maahan vapaasti ostoksille, siellä ostetaan kaikki irti lähtevä muutamalla riisisäkillä, mikä tekee maan asukkaista toisen luokan asukkaita maassaan sitten myöhemmin, koska he eivät omista maassa enää mitään, eivät edes kotejaan tai tonttejaan. Näin ei siis pidä tehdä, mutta jos rajaa ylläpidetään kovinkin jäykästi huolimatta siitä, että se pohjoisen puolelta olisi jo avattavissa, kuulostaa se rangaistusluontoiselta eristämiseltä.

Kun jotain joskus tapahtuu, ratkaisun avaimet lienevät Kiinalla. Maan propagandassa Kiinaa ei ole pidetty vihollisena toisin kuin koko muuta maailmaa, joten todennäköisesti kiinalainen apu kelpaa niin hallinnossa kuin bisneksissäkin, paljon helpommin kuin amerikkalainen tai eurooppalainen.

Tilanne on vaikea, koska maa on onnistunut eristämään asukkaansa ulkopuolisesta maailmasta täydellisesti jämäyttämällä maan teknisesti 50-luvulle tai vieläkin kauemmas. Kun radio on ylellisyyttä, tuontitavaraa kuten ulkomaisia asemia vastaanottamaan kykeneviä laitteita ei ole, internetistä ei ole kuultukaan, ainoa sanomalehti julistaa virallista propagandaa jne, ei maahan saa oikeastaan mitenkään edes neutraalia tietoa siitä, miten muualla eletään, hyvine ja huonoine puolineen.

En kahdehdi sitä, joka saa tehtäväksi aikanaan tynnyrissä kasvaneen kansan aikasiirtämisen 2000-luvulle.