Olkiukkoja maahanmuutosta
14/01/11 19:43
Otetaanpa taas sananen tästä asiasta.
Ei niinkään siksi, että minulla olisi jotain suunnattoman uutta sanottavaa vaan siksi, että muillakaan ei tunnu olevan.
Tämä jonkun Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaan pläjäys on mitä tyylipuhtain osoitus siitä, mikä valtaosassa vihreää maahanmuuttopolitiikkaa on niin täydellisesti perseellään. Kaikki tämän kirjoituksen fraasit on kuultu sataan kertaan ja jälleen kerran yksi kirjoittaja käy uljaasti taistoon olkiukkometsissä
vaaniskelevia petoja vastaan. Metsissä vaaniskelee myös hölynpölyn peikko, ja tälläkin kertaa peikko näyttää voittaneen.
Osa suomalaisista antaa ymmärtää, että rajan takana ovat sankat joukot odottamassa suu auki ja silmät pyöreinä, että milloin voi päästä nauttimaan tämän maan tarjoamista herkuista, varsinkin taloudellisessa mielessä. Näin ei kuitenkaan ole. Maahanmuuttopolitiikan kritiikki kuitenkin kääntyy helposti maahanmuutajien kritiikiksi, vieroksumiseksi ja jopa vihaksi.
Aloitetaan tästä. Rajan takana on todellakin noin pari miljardia ihmistä, jotka ovat valmiita muuttamaan aivan mihin vain, jos siten tienaa noin sata- tai tuhatkertaisesti siihen, mitä nykyään tienaa. Monelle tietysti unelma on pettymys kun myös kustannustaso on kovempi, mutta sosiaaliturvan varaan tulijat eivät maailmasta lopu. Eivät ne lopu Suomestakaan, minkä vuoksi on keksitty erilaisia kepiltä haiskahtavia menetelmiä motivoimaan ihmisiä tekemään jotakin, jos jotain tekemistä on tarjolla.
Entä mitä tarkoittaa lainauksen viimeinen virke? Onko meillä jotain näyttöä siitä, että maahanmuuttopolitiikkakritiikki kääntyy maahanmuuttajien kritiikiksi, vieroksumiseksi tai jopa vihaksi? Jos tällaista näyttöä ei ole, väite on tuulesta temmattu eikä perustu mihinkään. Ja jos väite pitää paikkansa, entä sitten?
Jos tällainen yhtymäkohta on olemassa, siitä seuraa joko se, että maahanmuuttopolitiikkakeskustelu pitää lopettaa sen takia, että se aiheuttaa ei-toivottuja lieveilmiöitä jättäen tämän asian täysin politiikan ulkopuolelle tai sitten se, että asia vain todetaan sitä sen kummemmin noteeraamatta. Kummassakaan tapauksessa ei ole aihetta toimenpiteisiin, sillä kysymys on poliittinen ja sitä kuuluu sellaisena käsitellä. Jos politikointi ei miellytä Gutiérrez Soraista, kannattaa ehkä pysytellä politiikan ulkopuolella.
Käteen jää helposti kirjoituksessa lausumaton ajatus siitä, että maahanmuuttopolitiikkakeskustelua tulee jotenkin suodattaa, jotta päästään eroon haitallisista puheenvuoroista ja jäljelle jätetään vain harmittomat, epäilemättä kirjoittajan omaa poliittista kantaa lähellä olevat näkemykset.
Pitäisikö sanoa jokaiselle, joka harkitsee muuttoa Suomeen, että lähiaikoina maahanmuuttopolitiikkakin voi muuttua, eikä vain myönteisempaan suuntaan? Jos on perheellinen, pitäisi varoittaa, ettei lapsi vahingossa joudu sellaiseen kouluun, jossa on lapsia, jonka vanhemmat ovat paenneet ”ghetoista”, koska maahanmuuttajalapsi voi joutua silmätikuksi. Kadulla voi kuulla solvauksia ja turha on lukea nettikeskusteluja. Hänestä tulee siis pelkkä tilastointikohde, jonka ainut etu ja oikeus on maksaa veronsa.
Tässä on toinen olkiukko, joka on niin sietämättömän yleinen, että Väinämöinen voisi jo käydä viikatteellaan huitaisemassa siltä pään poikki.
Maahanmuuttopolitiikkakritiikki missään sen valtavirtaisessa muodossa nimittäin ei millään tavoin vastusta siirtolaisuutta. Useimmat kriittisiä puheenvuoroja esittävät, kuten esimerkiksi minä, käyttävät runsaasti palstatilaa kirjoittamalla siitä, että ongelma ei ole ulkomaalaisissa vaan turvapaikkaprosessin väärinkäytössä ja sitä kautta tulevassa täysin valikoimattomassa maahanmuutossa.
Varmasti meillä on internetissä jokunen niin voimaperäisesti neekeriä vihaava Fiksu-Petteri, että hän on sulkemassa rajat kaikenlaisilta tulokkailta. Olkoon hänellä tähän oikeutensa, ja jos Gutiérrez Sorainen rakentaa käsityksensä maahanmuuttopolitiikkakritiikistä lukemalla
muutaman hullun kirjoittamia puheenvuoroja, voidaan kysyä, yleistääkö hän hullujen jorinat täyspäisten teksteiksi vain sillä perusteella, että niiden täyspäistenkään sanoma ei vaikuta miellyttävältä, mutta kun siihen ei osata vastata asia-argumentein, annetaan ymmärtää heidän olevan hulluja?
Kaikennäköinen vakavasti otettavaan asuun puettu kritiikki koskee turvapaikanhakijoita, lähtömaan yleisesti ikävän tilanteen perusteella myönnettäviä oleskelulupia, sekä perheiden yhdistämistä. Gutiérrez Sorainen tekee täsmälleen saman virheen kuin puoluetoverinsa ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina tehneet: maahanmuuttoa ei haluta nähdä erillisistä osista koostuvana asiana, jossa yhtä osaa voidaan suosia, esimerkiksi siirtolaisuutta, ja toista osaa haitata, kuten vaikkapa turvapaikkamenettelyn kautta maahan jääviä.
Vihreät mainostaa itseään jonkunnäköisenä avarakatseisten ihmisten näennäisintelligentsiakerhona. Tähän imagoon sopii huonosti kyvyttömyys katsoa asioita hieman pintaa syvemmälle. Omista poliittisista tarkoitusperistä johtuen tämä sakki niputtaa kaikki maahanmuuttajat ja kaikenlaisen maahanmuuton yhteen ja pakottaa ihmiset joko kannattamaan tai vastustamaan tätä kokonaisuutta.
Tulos on lähtökohtaisesti järjetön ja tuottaa lähinnä tässä lainaamani kaltaisia näkemyksiä.
Työperäistä siirtolaisuutta Suomeen harkitsevalle voi aivan hyvin sanoa, että maahanmuuttopolitiikka voi muuttua, sillä hän koulutettuna ihmisenä ymmärtää asian sanomattakin. Kysehän on politiikasta eikä Mooseksen savitauluista ja näin ollen siis muutettavissa olevasta asiasta. On peräti todennäköistä, että maahanmuuttopolitiikka muuttuu, sillä kaikkia muitakin politiikan osa-alueita mulkataan aika ajoin. Eri asia on vain se, miksi tämä itsestäänselvyys tätä henkilöä kiinnostaisi edes etäisesti.
Jos/kun turvapaikanhakijat ghettoutuvat kuten he ovat ghettoutuneet kaikkialla, missä heitä on selvästi Helsinkiä enemmän, miksi senkään kuuluisi tätä siirtolaista kiinnostaa? Eivät Lontoonkaan työperäiset siirtolaiset asu näissä ghetoissa vaan paremmilla alueilla. Miksi he menisivät ghettoon, sillä heillä on varaa asua samoissa paikoissa kuin muukin keskiluokka?
Tietenkin siksi, että Gutiérrez Soraisen "siirtolainen" on itse asiassa turvapaikanhakija maailman kolmesta perslävestä, ja hänet erottaa siirtolaisesta yhtä suuri kuilu kuin erottaa kepulaisen herrasmiehestä.
Ajassa, jolloin kansainvälisestikin muutto paikasta toiseen on lisääntynyt, on turha kuvitella, että maailmassa olisi yksi sarake, johon kukaan ei saa muuttaa ja josta korkeintaan lähdettäisiin. Kansainvälisessä mittakaavassa Suomi ei ole mikään siirtolaisten suosima kohde.
Tässä taas vahvistetaan vain ajatus siitä, että kannattamalla turvapaikkaprosessin lakkauttamista tai muuttamista käytännössä mahdottomaksi tavaksi saada lupaa jäädä maahan, tuleekin kannattaneeksi rajojen sulkemista aivan kaikilta.
Jokainen voi mielessään miettiä, kuinka järkevästä asioiden yhteen nivomisesta on kysymys.
Lähitulevaisuudessa varsinkin Eurooppa tarvitsee veronmaksajia kustantamaan muun muassa vanhustenhoidon laskuja.
Kannattaisiko sitten maahanmuuttopolitiikkaa kehittää niin, että Suomeen muuttaisi
enemmän veronmaksajia ja vähemmän verorahoilla eläviä? Ei varmaan, sillä eihän niin voi tehdä. Joko ei tehdä mitään tai suljetaan rajat kaikilta.
Siirtolaisuudesta eniten hyötyneet maat noudattavat sangen tarkkaa valintaprosessia. Turvapaikkamenettelyssä tätä valintaprosessia ei ole vaan tuloksena on runsaasti väkeä, jolla ei ole mitään käyttöä Suomen tai minkään muunkaan maan työmarkkinoilla. Valikoimalla tulokkaat tarpeen mukaan vähennettäisiin sosiaalisia ongelmia ja lisättäisiin veronmaksajien määrää, minkä lauseen allekirjoittanee valtaosa maahanmuuttopolitiikkakriitikoista.
Ongelma on vain se, että Vihreät ei ainakaan tämän älykkönsä äänellä sitä allekirjoita, sillä siinä esiintyy sana "valikoida", jota ei asiassa kuuluisi olla olemassakaan, sillä tosiasiassa sydäntä lähellä on erityisesti humanitaarinen maahanmuutto, jonka valikointi karsisi vesurilla ensimmäisenä.
Onko siis vihamielinen maahanmuuttonettikeskustelu hyväksi Suomen menestykselle nyt ja tulevaisuudessa?
Ehdottomasti.
Se, että poliittisesta asiasta keskustellaan ja erilaisia näkemyksiä esitetään, edustaa itsessään kategorista hyvää.
Jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita omista asioistaan, valta asiassa jää virkamieskunnalle, jota ei Suomessa tai missään muuallakaan suuresti poliittisesti ohjata varsinkaan kiperissä kysymyksissä, sillä näin poliitikot voivat vältellä vastuutaan. Keskustelemalla asiasta kaikenlaisissa sävyissä pakotetaan lopulta poliitikot ottamaan asiaan kantaa ja kertomaan, mitä he aikovat asialle tehdä vai aikovatko tehdä mitään.
Kun Gutiérrez Sorainen tekee itse omaa vaalityötään maahanmuuttoteeman tiimoilta, tuntuu hassunkuriselta, että hän haluaisi monopolisoida keskustelun omien näkemystensä mukaisiksi siksi, että pitää muunlaista keskustelua haitallisena.
Suosittelen, että ihmiset äänestyspäätöstä tehdessään sivuuttavat tämäntyyppiset ehdokkaat. Emme tarvitse vallankahvaan ketään, joka huutelee norsunluutornista, miten ihmisten pitää ajatella ja kirjoittaa. Tarvitsemme väkeä, joka kuuntelee ja tekee ja ymmärtää olevansa kansalaisten palveluskuntaa.
Silmille hyppivä palvelusväki lähinnä ärsyttää ja ansaitsee vakavat moitteet.
Ei niinkään siksi, että minulla olisi jotain suunnattoman uutta sanottavaa vaan siksi, että muillakaan ei tunnu olevan.
Tämä jonkun Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaan pläjäys on mitä tyylipuhtain osoitus siitä, mikä valtaosassa vihreää maahanmuuttopolitiikkaa on niin täydellisesti perseellään. Kaikki tämän kirjoituksen fraasit on kuultu sataan kertaan ja jälleen kerran yksi kirjoittaja käy uljaasti taistoon olkiukkometsissä
Osa suomalaisista antaa ymmärtää, että rajan takana ovat sankat joukot odottamassa suu auki ja silmät pyöreinä, että milloin voi päästä nauttimaan tämän maan tarjoamista herkuista, varsinkin taloudellisessa mielessä. Näin ei kuitenkaan ole. Maahanmuuttopolitiikan kritiikki kuitenkin kääntyy helposti maahanmuutajien kritiikiksi, vieroksumiseksi ja jopa vihaksi.
Aloitetaan tästä. Rajan takana on todellakin noin pari miljardia ihmistä, jotka ovat valmiita muuttamaan aivan mihin vain, jos siten tienaa noin sata- tai tuhatkertaisesti siihen, mitä nykyään tienaa. Monelle tietysti unelma on pettymys kun myös kustannustaso on kovempi, mutta sosiaaliturvan varaan tulijat eivät maailmasta lopu. Eivät ne lopu Suomestakaan, minkä vuoksi on keksitty erilaisia kepiltä haiskahtavia menetelmiä motivoimaan ihmisiä tekemään jotakin, jos jotain tekemistä on tarjolla.
Entä mitä tarkoittaa lainauksen viimeinen virke? Onko meillä jotain näyttöä siitä, että maahanmuuttopolitiikkakritiikki kääntyy maahanmuuttajien kritiikiksi, vieroksumiseksi tai jopa vihaksi? Jos tällaista näyttöä ei ole, väite on tuulesta temmattu eikä perustu mihinkään. Ja jos väite pitää paikkansa, entä sitten?
Jos tällainen yhtymäkohta on olemassa, siitä seuraa joko se, että maahanmuuttopolitiikkakeskustelu pitää lopettaa sen takia, että se aiheuttaa ei-toivottuja lieveilmiöitä jättäen tämän asian täysin politiikan ulkopuolelle tai sitten se, että asia vain todetaan sitä sen kummemmin noteeraamatta. Kummassakaan tapauksessa ei ole aihetta toimenpiteisiin, sillä kysymys on poliittinen ja sitä kuuluu sellaisena käsitellä. Jos politikointi ei miellytä Gutiérrez Soraista, kannattaa ehkä pysytellä politiikan ulkopuolella.
Käteen jää helposti kirjoituksessa lausumaton ajatus siitä, että maahanmuuttopolitiikkakeskustelua tulee jotenkin suodattaa, jotta päästään eroon haitallisista puheenvuoroista ja jäljelle jätetään vain harmittomat, epäilemättä kirjoittajan omaa poliittista kantaa lähellä olevat näkemykset.
Pitäisikö sanoa jokaiselle, joka harkitsee muuttoa Suomeen, että lähiaikoina maahanmuuttopolitiikkakin voi muuttua, eikä vain myönteisempaan suuntaan? Jos on perheellinen, pitäisi varoittaa, ettei lapsi vahingossa joudu sellaiseen kouluun, jossa on lapsia, jonka vanhemmat ovat paenneet ”ghetoista”, koska maahanmuuttajalapsi voi joutua silmätikuksi. Kadulla voi kuulla solvauksia ja turha on lukea nettikeskusteluja. Hänestä tulee siis pelkkä tilastointikohde, jonka ainut etu ja oikeus on maksaa veronsa.
Tässä on toinen olkiukko, joka on niin sietämättömän yleinen, että Väinämöinen voisi jo käydä viikatteellaan huitaisemassa siltä pään poikki.
Maahanmuuttopolitiikkakritiikki missään sen valtavirtaisessa muodossa nimittäin ei millään tavoin vastusta siirtolaisuutta. Useimmat kriittisiä puheenvuoroja esittävät, kuten esimerkiksi minä, käyttävät runsaasti palstatilaa kirjoittamalla siitä, että ongelma ei ole ulkomaalaisissa vaan turvapaikkaprosessin väärinkäytössä ja sitä kautta tulevassa täysin valikoimattomassa maahanmuutossa.
Varmasti meillä on internetissä jokunen niin voimaperäisesti neekeriä vihaava Fiksu-Petteri, että hän on sulkemassa rajat kaikenlaisilta tulokkailta. Olkoon hänellä tähän oikeutensa, ja jos Gutiérrez Sorainen rakentaa käsityksensä maahanmuuttopolitiikkakritiikistä lukemalla
Kaikennäköinen vakavasti otettavaan asuun puettu kritiikki koskee turvapaikanhakijoita, lähtömaan yleisesti ikävän tilanteen perusteella myönnettäviä oleskelulupia, sekä perheiden yhdistämistä. Gutiérrez Sorainen tekee täsmälleen saman virheen kuin puoluetoverinsa ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina tehneet: maahanmuuttoa ei haluta nähdä erillisistä osista koostuvana asiana, jossa yhtä osaa voidaan suosia, esimerkiksi siirtolaisuutta, ja toista osaa haitata, kuten vaikkapa turvapaikkamenettelyn kautta maahan jääviä.
Vihreät mainostaa itseään jonkunnäköisenä avarakatseisten ihmisten näennäisintelligentsiakerhona. Tähän imagoon sopii huonosti kyvyttömyys katsoa asioita hieman pintaa syvemmälle. Omista poliittisista tarkoitusperistä johtuen tämä sakki niputtaa kaikki maahanmuuttajat ja kaikenlaisen maahanmuuton yhteen ja pakottaa ihmiset joko kannattamaan tai vastustamaan tätä kokonaisuutta.
Tulos on lähtökohtaisesti järjetön ja tuottaa lähinnä tässä lainaamani kaltaisia näkemyksiä.
Työperäistä siirtolaisuutta Suomeen harkitsevalle voi aivan hyvin sanoa, että maahanmuuttopolitiikka voi muuttua, sillä hän koulutettuna ihmisenä ymmärtää asian sanomattakin. Kysehän on politiikasta eikä Mooseksen savitauluista ja näin ollen siis muutettavissa olevasta asiasta. On peräti todennäköistä, että maahanmuuttopolitiikka muuttuu, sillä kaikkia muitakin politiikan osa-alueita mulkataan aika ajoin. Eri asia on vain se, miksi tämä itsestäänselvyys tätä henkilöä kiinnostaisi edes etäisesti.
Jos/kun turvapaikanhakijat ghettoutuvat kuten he ovat ghettoutuneet kaikkialla, missä heitä on selvästi Helsinkiä enemmän, miksi senkään kuuluisi tätä siirtolaista kiinnostaa? Eivät Lontoonkaan työperäiset siirtolaiset asu näissä ghetoissa vaan paremmilla alueilla. Miksi he menisivät ghettoon, sillä heillä on varaa asua samoissa paikoissa kuin muukin keskiluokka?
Tietenkin siksi, että Gutiérrez Soraisen "siirtolainen" on itse asiassa turvapaikanhakija maailman kolmesta perslävestä, ja hänet erottaa siirtolaisesta yhtä suuri kuilu kuin erottaa kepulaisen herrasmiehestä.
Ajassa, jolloin kansainvälisestikin muutto paikasta toiseen on lisääntynyt, on turha kuvitella, että maailmassa olisi yksi sarake, johon kukaan ei saa muuttaa ja josta korkeintaan lähdettäisiin. Kansainvälisessä mittakaavassa Suomi ei ole mikään siirtolaisten suosima kohde.
Tässä taas vahvistetaan vain ajatus siitä, että kannattamalla turvapaikkaprosessin lakkauttamista tai muuttamista käytännössä mahdottomaksi tavaksi saada lupaa jäädä maahan, tuleekin kannattaneeksi rajojen sulkemista aivan kaikilta.
Jokainen voi mielessään miettiä, kuinka järkevästä asioiden yhteen nivomisesta on kysymys.
Lähitulevaisuudessa varsinkin Eurooppa tarvitsee veronmaksajia kustantamaan muun muassa vanhustenhoidon laskuja.
Kannattaisiko sitten maahanmuuttopolitiikkaa kehittää niin, että Suomeen muuttaisi
Siirtolaisuudesta eniten hyötyneet maat noudattavat sangen tarkkaa valintaprosessia. Turvapaikkamenettelyssä tätä valintaprosessia ei ole vaan tuloksena on runsaasti väkeä, jolla ei ole mitään käyttöä Suomen tai minkään muunkaan maan työmarkkinoilla. Valikoimalla tulokkaat tarpeen mukaan vähennettäisiin sosiaalisia ongelmia ja lisättäisiin veronmaksajien määrää, minkä lauseen allekirjoittanee valtaosa maahanmuuttopolitiikkakriitikoista.
Ongelma on vain se, että Vihreät ei ainakaan tämän älykkönsä äänellä sitä allekirjoita, sillä siinä esiintyy sana "valikoida", jota ei asiassa kuuluisi olla olemassakaan, sillä tosiasiassa sydäntä lähellä on erityisesti humanitaarinen maahanmuutto, jonka valikointi karsisi vesurilla ensimmäisenä.
Onko siis vihamielinen maahanmuuttonettikeskustelu hyväksi Suomen menestykselle nyt ja tulevaisuudessa?
Ehdottomasti.
Se, että poliittisesta asiasta keskustellaan ja erilaisia näkemyksiä esitetään, edustaa itsessään kategorista hyvää.
Jos ihmiset eivät ole kiinnostuneita omista asioistaan, valta asiassa jää virkamieskunnalle, jota ei Suomessa tai missään muuallakaan suuresti poliittisesti ohjata varsinkaan kiperissä kysymyksissä, sillä näin poliitikot voivat vältellä vastuutaan. Keskustelemalla asiasta kaikenlaisissa sävyissä pakotetaan lopulta poliitikot ottamaan asiaan kantaa ja kertomaan, mitä he aikovat asialle tehdä vai aikovatko tehdä mitään.
Kun Gutiérrez Sorainen tekee itse omaa vaalityötään maahanmuuttoteeman tiimoilta, tuntuu hassunkuriselta, että hän haluaisi monopolisoida keskustelun omien näkemystensä mukaisiksi siksi, että pitää muunlaista keskustelua haitallisena.
Suosittelen, että ihmiset äänestyspäätöstä tehdessään sivuuttavat tämäntyyppiset ehdokkaat. Emme tarvitse vallankahvaan ketään, joka huutelee norsunluutornista, miten ihmisten pitää ajatella ja kirjoittaa. Tarvitsemme väkeä, joka kuuntelee ja tekee ja ymmärtää olevansa kansalaisten palveluskuntaa.
Silmille hyppivä palvelusväki lähinnä ärsyttää ja ansaitsee vakavat moitteet.
blog comments powered by Disqus