Eilen kerrottiin sopimuksesta, jolla ilmeisesti tulkinnanvaraisesti joistain rypäleaseista luovutaan ja joistain ei.

Suomessa erinäköiset mukamas rauhan asialla olevat kerhot, joiden poliittiset kytkökset ovat huomattavan vihervasemmalle vinksallaan kuten aina ennenkin, ovat vaatineet Suomea täyskieltoon mukaan. Eli aivan sama juttu kuin miinojenkin kanssa. Suomella ei ole yhtään miinaa tai rypäleasetta maastossa vaan ne ovat kaikki varastossa. Niin kauan kuin ryssä ei yritä hyökätä Suomeen, ne pysyvät siellä varastossa ja ovat huomattavan harmittomia rajaseudun ihmisille ja ennen kaikkea söpöille metsän eläimille. Jos ryssä taas aikoo hyökätä Suomeen, ainakin itse kannatan kaikkia mahdollisia keinoja ja asejärjestelmiä, joilla tämä hanke tehdään epämiellyttäväksi toteuttaa.

Miinat ja rypäleaseet eivät ole kovin kivoja aseita. Aseet harvoin ovat muutenkaan. Niissä on tunnetut ongelmat, eli niiden kerääminen maastosta jälkikäteen on hirveä homma, jossa ei päästä sadan prosentin tarkkuuteen. Söpö nallekarhu tai taantumuksellinen ihminen siis saattavat menettää jalkansa niissä jatkossa. Toisaalta tunnettuja ongelmia on ainakin lähialueiden valtioille aiheutunut siitäkin, että ne on "vapaaehtoisesti" liitetty osaksi Venäjän imperiumia. Näissäkin tapauksissa ihmisiä on päässyt hengestään paljon vähäisemmällä vaivalla kuin lähtemällä rämpimään rajan miinakentälle. Vain väärät ajatukset ovat riittäneet. Söpöt nallekarhut puolestaan ovat päätyneet Pomon lautaselle jos ne on saatu kiinni, tai jonkun muun lautaselle muun syömisen puutteessa.

Mutta nyt ei olekaan kysymys siitä, ovatko aseet kivoja vaan siitä, millä toistatuhatta kilometriä itärajaa suljetaan tarvittaessa nopeasti. Rauhanystävien teesi on se, ettei itärajaa tarvitse koskaan sulkea, koska sen takana on ystävällismielinen ja rakastava naapurivaltio. Jos tilanne on tämä, Suomen miinat pysyvät varastoissa eivätkä räjäytä ketään ja niistä luopuminen on jokseenkin tarpeetonta, sillä miina on halpa reservin ase toisin kuin korvaavat järjestelmät, jotka ovat huipputekniikkaa ja kallliita. Ja lisäksi tuontitavaraa emmekä osaa valmistaa niitä itse sodan tullen.

Jos taas mainittu teesi on paikkansa pitämätön ja idästä saattaa joskus kohdistua uhka Suomea kohtaan, silloin meidän on siihen jotenkin varauduttava, ja silloin ei kannata kysyä keinoa niiltä, joiden analyysi maailmanpolitiikastakin on mennyt pieleen suunnilleen joka kerran kun he ovat siitä jonkun arvauksen esittäneet.

Hesarikin oli sen sijaan nostanut Tärkeäksi Uutiseksi sen, että Britannia on päättänyt luopua mainituista rypäleaseista. Täsmälleen samaa huomiota Britannia sai maamiinakeskustelussakin, ja jutun tekijä ei edes viitsinyt sivulauseessa mainita kummassakaan tapauksessa, että maantieteestä johtuen Britannia ei tee näillä aseilla mitään nytkään vaan sen puolustuksen ydin on meripuolustuksessa. Jos hörökorvia yritettäisiin saada luopumaan laivastostaan, epäilen, että pääministeri ei hymynaamaisesti kävisi kertomassa, kuinka Britannia on esimerkkinä kaikille ja toivoo muidenkin seuraavan perässä.

Jotain hassua on siinäkin, että sotilasasioissa Suomelle kelpaa nyt esikuvaksi Britannia. Tuo maa, joka on ollut sodassa jokseenkin jokaista maailman maata vastaan jossain vaiheessa historiaansa, jolla on ydinaseita ja joka tälläkin hetkellä on kaiken kansainvälisen oikeuden ulkopuolella olevassa hyökkäyssodassa toisella puolella palloa.