Asevelvollisuuden uudet haasteet
07/03/11 13:04
Presidentti Halonen on avannut tänään maanpuolustuskurssin ja ottanut kantaa asevelvollisuuteen.
Gallupien mukaan "valikoivan" asevelvollisuuden kannatus on kasvussa ja yleisen asevelvollisuuden kannatus laskussa. Halosen mukaan yleisestä asevelvollisuudesta ei tulisi luopua, mutta sitä pitäisi uudistaa, lähinnä armeijan henkilöstötarpeista lähtevistä syistä.
Asia ei ole erityisen helppo.
Viime vuosilta on puolustusvoimien suunnasta ollut tarjolla vähäistä suurempi määrä marinaa siitä, että asevelvolliset ovat nykyään huonokuntoisia. Toisaalta on tunnustettu sodankäynnin muodon mahdollinen muuttuminen teknisemmäksi, tiedustelun tärkeys, nopean liikkuvuuden
joukkojen tärkeys ja satojen tuhansien kiväärimiesten tarve on kyseenalaistettu.
Tämän päivän uutisissa ei ole kerrottu, mitä "valikoiva asevelvollisuus" voisi tarkoittaa. Sen ajatuksena lienee kuitenkin se, että koko ikäluokka on liian suuri armeijan tarpeisiin ja samalla tunnistetaan yleisen asevelvollisuuden mukanaan tuoma resurssien haaskuu kun armeija vain lyhentää miesten työuraa jossain tuottavassa siihen menevällä ajalla ja vähän päälle.
Jos armeijaan menevät vain arvottaisiin, veikkaisin arpaonnen aiheuttavan vähäistä suuremmin pahaa mieltä kun ikäluokat hajoavat osan lähtiessä jatkokoulutukseen tai töihin ja osan metsään pelleilemään. Asia ei ole taloudellisestikaan aivan vähäpätöinen, sillä vuoden saamatta jäänyt palkka on pienipalkkaisissakin töissä paljon rahaa ainakin noin 20-vuotiaalle, ja jos vuosi vähemmän työkokemusta kumuloituu työnhaussa ja palkkauksessa myöhemmin, tähän ilkamointiin arvottava häviää melko suuren summan rahaa verrattuna arpajaisissa paremmin pärjänneeseen ikätoveriinsa.
Tämä pitäisi kompensoida heille jotenkin, mutta miten?
Jos taas valikointi onkin aktiivinen toimenpide eikä passiivinen arpajainen ja sotaväkeen valitaan jollain maagisilla perusteilla väkeä, saamatta jäävän tulon ongelma on tässäkin mallissa. Lisäongelma on siinä, ketä valinnoissa kuunnellaan.
Jos kuunnellaan armeijan edustajia, he haluavat valikoida riveihinsä älykkäät, terveet ja hyväkuntoiset. Eli toisin sanoen suunnilleen sen joukon, joka hakeutuu lukion jälkeen korkeakouluihin, miinus nörtit. Jos taas kysytään sosiaaliviranomaisilta tai muilta hallintovisiireiltä, he haluaisivat lähettää sotaväkeen ne, jotka eivät päätyneet mihinkään jatkokoulutukseen, jotta heille ei tarvitsisi vuoteen maksaa miltään sosiaaliturvamomentilta.
Puolustusvoimien valintaprosessi tuottaisi parasta a-ryhmää olevan reservin, joka kuitenkin rankaisisi vuoden kyrdellä niitä nuoria, jotka ovat eläneet juuri niin hyvin ja kunnollisesti kuin tulevaisuutta ajatellen on parasta. Jos taas kuunneltaisiin sosiaaliturvasetiä, tuloksena olisi pahnanpohjimmaisista koottu reservi, jonka kyky toimia modernissa maailmassa saattaisi sodan tullen olla varsin vähäinen.
Pahnanpohjimmainen reservi kannattaa korvata mieluummin hyvälaatuisella palkka-armeijalla, sillä surkimuksista koottu reservi ei kykene tekemään sitä, mitä sen sodan aikana pitäisi tehdä, joten sellaista ei kannattaisi perustaa ollenkaan.
Parhaan a-ryhmän reservi taas toisi nuorille ihmeellise optimointiongelman. Armeijan palikkatestissä kuka hyvänsä voisi esittää tyhmää, joten lahjakkuus pitäisi käytännössä mitata koulutodistuksista, joita käytetään oppilasvalinnoissa myöhemmin. Koulukas joutuisi siis hankalan optimointiongelman eteen, sillä hänen pitäisi saada niin hyvät paperit, että pääsee haluamaansa yliopistoon, mutta niin huonot, ettei sotaväki ole hänestä kiinnostunut.
Fiksun ainoa taatusti toimiva tapa ratkaista tämä olisi hommata loistava
lukion päästötodistus mutta sitä hommatessaan lihottaa itsensä 150-kiloiseksi hampurilaisilla ja kokiksella. Tämä on taas kansanterveydellisen laskun ja esteettisten seikkojen takia kammottava vaihtoehto.
Olen melko skeptinen sen suhteen, että mikään valikointi voisi tuottaa tulosta, joka kelpaisi puolustustusvoimille, ei olisi kohtuuttoman epäreilu ja jonka kustannukset yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä olisivat järkeviä.
Entäpä, jos asevelvollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi, mutta annettaisiin sen vapaaehtoisesti loppuun saakka suorittaneelle 0,5%-yksikön alennus tuloveroon loppuiäksi? Tämä kompensoisi rahallisen ongelman ja motivoisi sotaväkeen niitä ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi fiksuja tekemään tuon laskutoimituksen ja ymmärtämään tuloksen merkityksen. Se ei kuitenkaan sulkisi ulkopuolelle hyötymielessä muut kuin pahnanpohjimmaiset, sillä käymällä ammattikoulun ja menemällä töihin, saa tuosta asiasta rahallista hyötyä joka tapauksessa, joten armeija ei degeneroituisi pelkäksi rillikomppaniaksi. Tässä kohtaa kuuluisi ajatella myös sukupuolierottelusta luopumista ja tehdä armeijasta avoimen miehille ja naisille tasapuolisesti.
Jos hakijoita olisi enemmän kuin mitä puolustusvoimat tarvitsee, se vain tekisi valinnan haluamillaan mutta syrjimättömillä perusteilla.
Tässä mallissa ainoa ongelma olisi se, miten tuo veronalennus kodifioitaisiin lakiin siten, että sen muuttaminen jälkikäteen olisi melkoisen mahdotonta. Valtaanhan voi aina nousta niuhottava säästämispuolue, jolle jokainen veronalennus on tulilinjalla. Tai sitten voi valtaan nousta tuomiojalaispuolue, jonka mielestä jokainen ihmisille käteen jätetty euro on väärin ja valtiolta pois. Valtaan voi nousta myös halauspuolue, jonka mielestä on ihan väärin ja plää, jos yhteiskunta palkitsee militanttia paskasakkia rahallisella porkkanalla ja risupartaiset runohenkilöt jäävät aivan ilman.
Jos tällainen porkkana tehtäisiin, se pitäisi tehdä niin, että kaikki ymmärtävät sen tarkoittavan elinikäistä sopimusta ja ne, jotka siitä sanoutuvat myöhemmin irti, joutuvat huomaamaan muutoksen mahdottomaksi toteuttaa.
Gallupien mukaan "valikoivan" asevelvollisuuden kannatus on kasvussa ja yleisen asevelvollisuuden kannatus laskussa. Halosen mukaan yleisestä asevelvollisuudesta ei tulisi luopua, mutta sitä pitäisi uudistaa, lähinnä armeijan henkilöstötarpeista lähtevistä syistä.
Asia ei ole erityisen helppo.
Viime vuosilta on puolustusvoimien suunnasta ollut tarjolla vähäistä suurempi määrä marinaa siitä, että asevelvolliset ovat nykyään huonokuntoisia. Toisaalta on tunnustettu sodankäynnin muodon mahdollinen muuttuminen teknisemmäksi, tiedustelun tärkeys, nopean liikkuvuuden
Tämän päivän uutisissa ei ole kerrottu, mitä "valikoiva asevelvollisuus" voisi tarkoittaa. Sen ajatuksena lienee kuitenkin se, että koko ikäluokka on liian suuri armeijan tarpeisiin ja samalla tunnistetaan yleisen asevelvollisuuden mukanaan tuoma resurssien haaskuu kun armeija vain lyhentää miesten työuraa jossain tuottavassa siihen menevällä ajalla ja vähän päälle.
Jos armeijaan menevät vain arvottaisiin, veikkaisin arpaonnen aiheuttavan vähäistä suuremmin pahaa mieltä kun ikäluokat hajoavat osan lähtiessä jatkokoulutukseen tai töihin ja osan metsään pelleilemään. Asia ei ole taloudellisestikaan aivan vähäpätöinen, sillä vuoden saamatta jäänyt palkka on pienipalkkaisissakin töissä paljon rahaa ainakin noin 20-vuotiaalle, ja jos vuosi vähemmän työkokemusta kumuloituu työnhaussa ja palkkauksessa myöhemmin, tähän ilkamointiin arvottava häviää melko suuren summan rahaa verrattuna arpajaisissa paremmin pärjänneeseen ikätoveriinsa.
Tämä pitäisi kompensoida heille jotenkin, mutta miten?
Jos taas valikointi onkin aktiivinen toimenpide eikä passiivinen arpajainen ja sotaväkeen valitaan jollain maagisilla perusteilla väkeä, saamatta jäävän tulon ongelma on tässäkin mallissa. Lisäongelma on siinä, ketä valinnoissa kuunnellaan.
Jos kuunnellaan armeijan edustajia, he haluavat valikoida riveihinsä älykkäät, terveet ja hyväkuntoiset. Eli toisin sanoen suunnilleen sen joukon, joka hakeutuu lukion jälkeen korkeakouluihin, miinus nörtit. Jos taas kysytään sosiaaliviranomaisilta tai muilta hallintovisiireiltä, he haluaisivat lähettää sotaväkeen ne, jotka eivät päätyneet mihinkään jatkokoulutukseen, jotta heille ei tarvitsisi vuoteen maksaa miltään sosiaaliturvamomentilta.
Puolustusvoimien valintaprosessi tuottaisi parasta a-ryhmää olevan reservin, joka kuitenkin rankaisisi vuoden kyrdellä niitä nuoria, jotka ovat eläneet juuri niin hyvin ja kunnollisesti kuin tulevaisuutta ajatellen on parasta. Jos taas kuunneltaisiin sosiaaliturvasetiä, tuloksena olisi pahnanpohjimmaisista koottu reservi, jonka kyky toimia modernissa maailmassa saattaisi sodan tullen olla varsin vähäinen.
Pahnanpohjimmainen reservi kannattaa korvata mieluummin hyvälaatuisella palkka-armeijalla, sillä surkimuksista koottu reservi ei kykene tekemään sitä, mitä sen sodan aikana pitäisi tehdä, joten sellaista ei kannattaisi perustaa ollenkaan.
Parhaan a-ryhmän reservi taas toisi nuorille ihmeellise optimointiongelman. Armeijan palikkatestissä kuka hyvänsä voisi esittää tyhmää, joten lahjakkuus pitäisi käytännössä mitata koulutodistuksista, joita käytetään oppilasvalinnoissa myöhemmin. Koulukas joutuisi siis hankalan optimointiongelman eteen, sillä hänen pitäisi saada niin hyvät paperit, että pääsee haluamaansa yliopistoon, mutta niin huonot, ettei sotaväki ole hänestä kiinnostunut.
Fiksun ainoa taatusti toimiva tapa ratkaista tämä olisi hommata loistava
Olen melko skeptinen sen suhteen, että mikään valikointi voisi tuottaa tulosta, joka kelpaisi puolustustusvoimille, ei olisi kohtuuttoman epäreilu ja jonka kustannukset yhteiskunnalle pitkällä aikavälillä olisivat järkeviä.
Entäpä, jos asevelvollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi, mutta annettaisiin sen vapaaehtoisesti loppuun saakka suorittaneelle 0,5%-yksikön alennus tuloveroon loppuiäksi? Tämä kompensoisi rahallisen ongelman ja motivoisi sotaväkeen niitä ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi fiksuja tekemään tuon laskutoimituksen ja ymmärtämään tuloksen merkityksen. Se ei kuitenkaan sulkisi ulkopuolelle hyötymielessä muut kuin pahnanpohjimmaiset, sillä käymällä ammattikoulun ja menemällä töihin, saa tuosta asiasta rahallista hyötyä joka tapauksessa, joten armeija ei degeneroituisi pelkäksi rillikomppaniaksi. Tässä kohtaa kuuluisi ajatella myös sukupuolierottelusta luopumista ja tehdä armeijasta avoimen miehille ja naisille tasapuolisesti.
Jos hakijoita olisi enemmän kuin mitä puolustusvoimat tarvitsee, se vain tekisi valinnan haluamillaan mutta syrjimättömillä perusteilla.
Tässä mallissa ainoa ongelma olisi se, miten tuo veronalennus kodifioitaisiin lakiin siten, että sen muuttaminen jälkikäteen olisi melkoisen mahdotonta. Valtaanhan voi aina nousta niuhottava säästämispuolue, jolle jokainen veronalennus on tulilinjalla. Tai sitten voi valtaan nousta tuomiojalaispuolue, jonka mielestä jokainen ihmisille käteen jätetty euro on väärin ja valtiolta pois. Valtaan voi nousta myös halauspuolue, jonka mielestä on ihan väärin ja plää, jos yhteiskunta palkitsee militanttia paskasakkia rahallisella porkkanalla ja risupartaiset runohenkilöt jäävät aivan ilman.
Jos tällainen porkkana tehtäisiin, se pitäisi tehdä niin, että kaikki ymmärtävät sen tarkoittavan elinikäistä sopimusta ja ne, jotka siitä sanoutuvat myöhemmin irti, joutuvat huomaamaan muutoksen mahdottomaksi toteuttaa.
blog comments powered by Disqus