Edellisessä kirjoituksessa mainittu hesarin uutinen oli päivittynyt, ja nyt siellä oli jotain nettirasismielementtejäkin, ja silti pää ja häntä jäävät puuttumaan.

Kuten muudan JS ansiokkaasti havainnoi, tämä kappale on mielenkiintoinen: Työryhmä muistuttaa, ettei sananvapautta saa polkea rasismin vastustamisen nimissä. Laissa pitää täsmentää ne alueet, joilla sananvapaus on erityisen suojattu. Näitä ovat tiede ja taide sekä ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostaminen. "Toimittajan saattaminen vastuuseen muiden antamista haastattelulausunnoista voi vaarantaa sananvapauden käyttämistä ja estää keskustelua yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista"

Tässähän sanotaan suoraan, että sananvapautta pitää kaventaa yksityisten henkilöiden tapauksessa ja suosia sitä Virallisen Median tapauksessa. Tämähän haiskahtaa suoraan lehdistön tilaustyöltä. Yhteiskunnallista keskustelua ei enää käydä lehdistössä sen määräämistä teemoista ja sen suodattamin keinoin vaan sitä käydään kaikkialla. Tässä ilmastossa lehdet eivät ole enää politiikan kuninkaantekijöitä, sillä vaikka ne kuinka yrittävät vaientaa epämieluisaa ainesta, mokomat saavat kuitenkin äänensä kuuluviin ja vielä äänivyörynkin kuten Jussi Halla-aho osoittaa. Jos nyt yksityinen keskustelu on jatkuvasti poliisin syynissä valtakunnansyyttäjän johdolla ja lehdet pääsevät taas dominoimaan keskustelua, ne saavat takaisin jotain menneen maailman vallastaan. En voi sanoa, että pitäisin asiaa erityisen positiivisena.

Miksi kukaan ei ole huomaavinaan, että sananvapauden pitää olla itsessään “erityisen suojattu”, koska se on yksi tärkeimpiä tai tärkein perusoikeuksistamme? Jos tämä olisi yleinen tulkinta, ei tarvittaisi mitään erityissuojeluspoikkeuslainsäädäntöä koskemaan Erkon mediaa, vaan sananvapaus kuuluisi muillekin. Eipä tunnu kuuluvan enää.

Rasismi näyttää syrjäyttäneen lapsipornon suomalaisen yhteiskunnan keskeisimpänä ongelmana. Tuntuu siltä, että rasismi, ilmastonmuutoksen torjunta ja terrorismin torjunta ovat asioita, joilla voi nykyään ehdottaa kiellettäväksi aivan mitä hyvänsä, tässä tapauksessa siis sananvapauden. Aikaisemmin lapsiporno oli tässä asemassa, ja vaikka lapsipornoa ei näy eikä kuulu ja muutama hassu pedofiili pääasiassa vankilassa paitsi jos ovat lestadiolaisia, sillä saattoi perustella silti minkä hyvänsä järjettömänkin hankkeen. Ajatelkaa lapsiamme.

Nyt “nettirasismi” on tällainen epämääräinen vihollinen. Kukaan ei oikein tiedä, missä sitä esiintyy, ja koska sitä ei näytetä mitenkään, ei voida ottaa kantaa siihen, onko nykyinen lainsäädäntö aivan riittävä selkeiden rikollisten tapausten käsittelyyn vai onko tarpeen oletusarvoisesti poistaa sananvapaus ja vasta erikseen perustelemalla myöntää jollekin kirjoitukselle sananvapauden suoja jos voidaan näyttää sen olevan ajankohtaisten ja historiallisten tapausten selostamista.

Kun annetaan ymmärtää, että internet on väärällään nettirasismia ja viitataan mainitun Halla-ahon kirjoituksiin, joista poliisi, syyttäjä ja oikeusistuin eivät ole löytäneet mitään viitteitä rasismista, saadaan aikaiseksi kummallinen konstruktio, jossa torjuttavaa asiaa ei tunnu olevan olemassakaan, mutta jos vastustaa ehdotettuja toimenpiteitä, tulee kuitenkin helposti kannattaneeksi tätä pimentoon jäävää pahaa. Samaa temppua käytettiin silloin, kun lapsipornokortti pesi perusoikeusvaltit tuosta vain. Ei lapsipornoa koskaan löydetty, mutta jos meni vastustamaan sensuurilistoja, joutui vastaamaan kysymykseen siitä, kannattaako tämä henkilö kenties lapsipornoa.

Sananvapaus on arvokas asia. Nykyään sitä joutuu taas vaihteeksi puolustamaan vähän väliä, kun uskovaiset, hullut, hyvää tarkoittavat hölmöt, Virallinen Media ja tympeimmät poliitikot yrittävät sitä pienin askelin kaventaa.