Parin päivän aikana olen huomannut termin “vasemmistopopulisti” kahden eteläamerikkalaisen antisankarin titteleinä.

Tähän mennessä populismi on yhdistetty lähinnä maahanmuuttovastaisiin kannanottoihin, joita on kutsuttu oikeistopopulistisiksi. Populismi on kai aatteena jotakin sellaista, joissa kerrotaan ihmisille, mitä he haluavat kuulla, ja unohdetaan reaalimaailma siitä ympäriltä. Tästä syystä vallan antaminen populisteille on yleensä virheellinen veto, vaikkakin heitä tarvitaan yhteiskunnan varaventtiileinä kertomaan vakavasti otettavien puolueiden poliitikoille, mihin asioihin heidän kuuluisi keskittyä pahimmät terät niistä pois hioen.

Tähän asti populismi on lähinnä yhdistetty tuohon mainittuun “oikeistoon”, jolla tosin ei ole mitään tekemistä poliittisen oikeiston kanssa. Mutta koska populisti on sangen negatiivinen termi, sitä on jostain syystä käytetty aika säännöllisesti kun on kirjoitettu “hyvää” tekevistä Etelä-Amerikan änkyröistä. Suomessa on eletty tiedotusvälineissä ja siellä täällä muuallakin 70-luvun ihannetta, jossa USA on paha ja kukaan USA:ta vastustava ei voi olla läpeensä paha.

Kun Etelä-Amerikassa Venezuelan Chavez ja Bolivian Morales ovat kunnostautuneet USA:n arvostelijoina, heitä on jostain syystä kohdeltu sangen helläkätisesti, vaikka varsinkin Chavez on jonkunnäköinen puolihullun rajatapaus. Kumpikin on puhdasoppinen populisti, mutta tuota termiä heihin ei ole kovinkaan usein liitetty, sillä populistihan on paha ja USA:n vastustaja ainakin aika hyvä.

Nyt kuitenkin näyttää ainakin HS:ssä kielenkäyttö muuttuneen ja populisteja kutsutaan populisteiksi eikä “vasemmistolaisiksi”. Sinänsä termi joilla heitä kutsutaan on yhdentekevä, mutta puhdasoppisen populismin kutsuminen sellaiseksi nostaa hiukan minun käsitystäni tiedonvälityksen tasosta ja herättää pienen toiveen siitä, että 70-luku olisi viimein Suomen lehdistössä pikku hiljaa käsitelty.