Löysin Kauppalehden linkin takaa Turun sanomien kirjoituksen “kansainvälisestä piratismin vastaisesta sopimuksesta”.

Miksi tällaista sopimusta neuvotellaan salassa, emmekä tiedä, mitä siellä oikein syntyy? Mitä ja kenen etua palvelee tällaisen työn salaaminen?

Emme tiedä, mutta arvata voimme. Neuvotteluista tihkuneiden tietojen perusteella USA olisi vaatimassa kovinkin järeitä toimenpiteitä, ilmeisesti siksi, että viihdejäteistä iso osa on nimenomaan amerikkalaisia yhtiöitä, ja erheellisesti kuvitellaan, että ne saisivat enemmän rahaa, jos kaikki olisi kielletty ja estetty. Euroopassa lainmuutoksia edellyttävät toimenpiteet ovat olleet huonossa huudossa, joten salailu voi korkeintaan edistää sitä, että ensin tehtäisiin salainen sopimus, joka edellyttäisi suuria ja periaatteellisia lainmuutoksia, ja tämän jälkeen eurooppalaiset poliitikot vain joutuisivat selittämään kansalaisille, että nyt on pakko tehdä kietolakeja, koska on kerran sovittu niin.

Tällaisten sopimusneuvottelujen salaamiselle ei tunnu olevan mitään järkevää perustetta, sillä asiat eivät liity kansalliseen turvallisuuteen tai oikeastaan mihinkään muuhukaan tärkeään. Vaikka sopimusneuvotteluja käytäisiin avoimesti, kukaan ei voisi hyödyntää taloudellisesti mitenkään näiden neuvottelujen kulkua. Kun järkeviä perusteita ei tunnu löytyvän, on oletettava järjettömien perusteiden olemassaoloa.

Kansalaismielipide ei tunnu oikein missään Euroopan maassa taipuvan viihdeteollisuusjättien propagandaan, vaikka tätä on yritetty vuosikymmeniä c-kasettien keksimisestä alkaen. Aina kun tekijänoikeusmafia yrittää kasvattaa omia oikeuksiaan antamatta mitään kenellekään vastalahjaksi, kansalaisjärjestöt suhtautuvat asiaan penseästi, ja mukana on tahoja, jotka saavat helposti äänensä kuuluviin internetissä. Minäkin suhtaudun tällaisiin hankkeisiin erinomaisen penseästi, sillä näen viihdejätit markkinasegmentointeineen kulttuurin järkevänhintaisen saatavuuden esteenä.

Nyt haiskahtaa epäilyttävästi siltä, että kansalaismielipide on yritetty pitää näistä neuvotteluista poissa. Jos poliitikot jossain suuressa maassa pakotettaisiin sanoutumaan irti vaalien alla kaikennäköisistä yksilön oikeuksia kaventavista sopimuksista ja lisäkyttäyspöytäkirjoista, sopimus kaatuisi ainakin USA:n tavoitteiden mukaisena paperina siihen.

Hallintokulttuurillisesti ajatus on kammottavan huono, jos ainoa syy salata neuvottelut on estää niiden kulkua kohtaan esitettävä kritiikki.