Luin tällaisen Hesarista.

Minulle tulee väkisinkin mieleen, että kirjoittajalla on Missio, ja se on osoittaa suomalaiset miehet jokseenkin kelvottomiksi yksilöiksi. Yleistyksillä ja kummallisilla aasinsilloilla rakennetaan omituinen ja sekava vyyhti, jossa kaiken väitetään johtuvan jostain kulttuurillisesta viasta, muttei sitä pahemmin osoiteta.

Tapausten jälkeen väkivaltaisuuden syitä on etsitty väkivallantekijöiden mielenterveysongelmista sekä yhteiskunnan rakenteista ja välineistä, kuten aselaeista ja internetistä.

Ongelmana on, että emme näe pahaa itsessämme vaan kuvittelemme sen tulevan ulkoa. Keskustelussa ei ole juuri tarkasteltu kulttuurista arvopohjaa tai tekijöiden motiiveja. Olisi kuitenkin tärkeää pohtia, miksi tällaisia tekoja tapahtuu eritoten Suomessa ja minkälaisesta kulttuurisesta taustasta teot kumpuavat.

Minun muistaakseni kouluammuskeluja sattuu kyllä kaikkialla, ja niitä ei Suomessa ollut sattunut ikinä ennen kuin nyt pari hullua ammuskeli väkeä hengiltä. USA:ssa ja Saksassa niitä on käynyt aivan eri tahtiin. Kun jälkikäteen on selvinnyt, että ammuskelijoilla on nimenomaan ollut mielenterveysongelmia, miksi pitää mennä merta edemmäksi kalaan ja syyllistää koko kulttuuri siitä, että pari hullua tekee pahojaan? Sellainen kulttuuri, jossa hullut eivät pääse tekemään ikinä mitään pahaa, on niin kyttäävä ja ahdistava, että sellaista en ainakaan itse toivo nykyisen kaikilta osin täydellisen epäkelvon kulttuurin korvaajaksi, sillä tällaisesta yhteiskunnasta puuttuu vapaus.

Minun on vaikea löytää mitään kulttuurillista arvopohjaa, joka hyväksyy sivullisten ammuskelun koulussa, mutta kirjoittaja ilmeisesti näkee toisin.

Traagiset tapaukset heijastavat äärimmäisellä tavalla suomalaisten miesten sielunmaisemaa, joka on ikiaikaisen miehisen soturikulttuurin arvojen mukainen.

Vika ei siis ole suinkaan yksittäisissä henkilöissä vaan miehissä yleensä, kun peräti kaikkien suomalaisten miesten sielunmaisema on mukamas jonkun soturikulttuurin arvojen mukainen. Miehiä on kaksi ja puoli miljoonaa, ja joukkoon mahtuu kaikenlaista väkeä ja kaikenlaisia arvoja. Yhden osajoukon arvojen nostaminen kaikkien arvoiksi on röyhkeä yleistys, jonka tekijän pitäisi jotenkin perustella se, miksi tämän yleistyksen voi tehdä. Nyt se annetaan meille heittona ja taivaasta tipahtaneena faktana. Itse en taida aivan purematta niellä asiaa, sillä omaan tuttavapiiriini ei kuulu yhtäkään väkivallan ihannoijaa ja jonkun muinaisen soturikulttuurin arvojen kannattajaa.

Jos kyseessä olisi niinkin keskeinen ja määräävä tekijä miestemme kulttuurissa, minun pitäisi maallikkonakin kyetä asia huomaamaan jostakin.

Sotaisa arvomaailma on saanut Suomessa tukevan jalansijan. Esimerkiksi kirjakaupat mainostavat isänpäivälahjaksi lähinnä sotakirjoja.

Halleluja! Sotakirjan lukeminen tai sotaelokuvan katsominen on siis osoitus sotaisasta arvomaailmasta. Kun miettii, kuinka keskeisiä asioita maailmalla sodat ovat olleet rajojen piirtäjinä ja kulttuurin muokkaajina, tuntuu oudolta, että vain suomalaisten miesten kiinnostus sotaa, sen taustoja ja seurauksia kohtaan olisi osoitus sotaisasta arvomaailmasta. Jos teeskentelemme, ettei sotaa ole olemassakaan ja maailma on vain muuten päätynyt nykyisen kaltaiseksi, vakosamettihousuväki epäilemättä hieroo tyytyväisenä käsiään, mutta maailma sodattomasta vinkkelistä näyttää jossain määrin hassunkuriselta.

Kun sodasta saa aikaan helposti vauhdikasta fiktiota, sitä voi nähdäkseni lukea viihteenä ilman suurta sodan ihannointia. Alistair McLeanin lukeminen pikkupoikana lienee jättänyt minunkin sieluuni lähtemättömän vamman, joten nyt pitänee etsiä jostain pyssy ja käyä roiskimassa sivullisia päreiksi. Näin teoria saa täyttymyksensä eikä tarvitse miettiä sitä, miksi valtaosa Tuntemattoman sotilaan lukeneista tai katsoneista ei ole ikinä ampunut ketään.

Arvomaailman taustalla ovat myös toisen maailmansodan aiheuttamat sotatraumat ja niiden periytyminen isältä pojalle. Tämä on osoitettu esimerkiksi Jyväskylän yliopiston ja Åbo Akademin tutkimusprojektissa, jossa tarkasteltiin rauhaan palaamisen ongelmia.

Näin voi olla, mutta miksi asia on erityisesti suomalainen piirre? Toinen maailmansota koetteli koko Eurooppaa, ja Suomen osuus siinä oli lopulta aika pieni verrattuna moneen muuhun paikkaan. Jos sodan traumat olisivat joku suurensuuri selittävä tekijä, meidän pitäisi nähdä ongelmia erityisesti Puolassa ja Saksassa, tai vaikkapa miehitetyksi tulleissa Ranskassa ja Belgiassa. Sota ei voi mitenkään olla erityisen suomalainen juttu asioiden selittäjänä.

Myönteisyys, jolla suhtaudutaan nyrkkitappeluihin, aseisiin ja sotimiseen, on meillä hyväksyttyä – liittyyhän vahva maanpuolustustahtomme samoihin arvoihin.

Mistä kirjoittaja mahtaa ammentaa tätä nyrkkitappelumyönteisyyttä? Jälleen heitto, joka pitäisi vain uskoa sellaisenaan. Minäpä en usko. Enkä muista nähneeni näitä viitattuja lukuisia samanaikaisia nyrkkitappeluja ravintoloiden ulkopuolella, ja minä olen tullut niistä aika monta kertaa sulkemisaikaan. Kun nyt mietin tarkemmin, en ole nähnyt Helsingissä ikinä katutappelua, joten ei niitä nyt aivan valtoimenaan tapahdu. Niitä tapahtuu, Suomessa ja muualla, mutta onkohan ongelman laajuutta kenties hieman liioiteltu?

Suomi ei ole suinkaan ainut paikka, jossa maanpuolustustahto on vahva. Ovatko sveitsiläiset nyrkkitappeluihin suopeasti suhtautuvaa roskaväkeä vahvan maanpuolustustahtonsa takia, vai onko vahva maanpuolustustahtokin sellainen asia, että se selittää vain suomalaisen miehen väärien asenteiden ongelman vähän kuin sotakin, ja muualla kyseessä on Ihan Eri Asia?

Jos tilanne on todella sellainen, että sota, maanpuolustustahto ja sensellaiset universaalit asiat selittävät ongelmat Suomessa mutta eivät aiheuta ongelmia missään muualla, minulle tulee insinöörinä mieleen, että ongelma ei ole sodassa, maanpuolustustahdossa ja sotakirjojen lukemisessa vaan jossain aivan muussa. Jos ongelmat liittyvät Suomeen muttei kyetä löytämään mitään perusteita, jotka olisivat erityisesti ja ainutlaatuisesti suomalaisia, tutkimus on nähdäkseni jäänyt puolitiehen eikä ole löytänyt sitä asiaa, joka väkivallan selittää.

Suomalaista väkivaltaa selittää suureksi osaksi humalajuomisen suurempi määrä viininliristäjämaihin verrattuna. Jos poistetaan rötöksistä ne, joissa tekijä on tukevassa kännissä, jäljelle jää suunnilleen saman verran väkivaltaa kuin muissakin maissa vastaavan poiston jälkeen. Alkoholin käyttökin on kirjoittajan mukaan osoitus mädän soturikulttuurin olemassaolosta, mikä panee miettimään, että ranskanpullat ne vasta sotaisaa sakkia ovatkin, ja vellihousuiset ruotsalaisetkaan eivät tule kaukana suomalaisten perässä.

Väkivallan määrän vähentäminen on haastava urakka kaikkialla, ja homma ei varsinaisesti helpotu siitä, että yleistäen syyllistetään kaikki miehet kahden hullun kouluammuskelijan ja Tuntemattoman sotilaan perusteella.

Jos se vaappuu kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, se voi vaikka olla ankka.