Viimeksi tänään Unkaria on varoiteltu, tällä kertaa suuresta sosiaalisesta kriisistä. Unkarin viimeisessä 20 vuodessa on paljon sangen opettavaista meillekin.

Maa teki hyvin erilaisen ratkaisun kuin muut Itä-Euroopan maat kommunismin kaatumisen jälkeen. Unkariin ryhdyttiin rakentamaan vahvaan julkiseen sektoriin perustuvaa hyvinvointivaltiota, kun taas muut valitsivat matalan verotuksen ja ketterän yksityisen sektorin tien. Näiden teiden paremmuus ja huonommuus on ikuinen nykyisen oikeiston ja vasemmiston kiistakapula enkä käsittele sitä, vaikka minulla siitä tunnettu mielipide onkin.

Mielenkiintoinen näyttäisi sen sijaan olevan havainto siitä, että kumpikin valittu tie on johtanut suunnilleen samanlaiseen lopputulokseen. Unkarissa 2008 BKT/capita oi 15500 dollaria ja työttömyysprosentti 8,4. Tsekissä 20700/6%, Puolassa 13856/7,3%. Tämä tukee väitettäni siitä, ettei ole olemassa yhtä oikeaa talouspoliittista tietä rakentaa menestyvä yhteiskunta, minkä Sveitsin ja Tanskan vertaaminen on meille jo kertonut ennenkin. Muissa asioissa tällaisia menestyvän yhteiskunnan reseptejä on toki olemassa. Demokratia näyttäisi sitä edistävän, ja sotilas- ja pappisvalta haittaavan jne. Taloudessa sen sijaan ei näyttäisi olevan merkitystä sillä, rakentuuko maa vahvan vai heikon julkisen sektorin varaan.

Samaten Unkarin esimerkki kertoo meille, että jos valitaan hyvinvointivaltiotie, se pitää rakentaa niin, että sen rahoitus on kestävällä pohjalla. Nyt Unkarissa kassanpohja pilkottaa ja kriisi alkoi jo ennen lamaa. Nyt maa on valuuttarahaston holhouksessa tehtailemassa säästöbudjetteja, ja kun käytännössä hyvinvointivaltiorakenteita joudutaan purkamaan, tuloksena on myös sosiaalinen kriisi talouskriisin lisäksi, koska mitään muita turvaavia rakenteita ei ole.

Tästä kannattaa ottaa opiksi. Suomessa hyvinvointivaltio on Pyhä, ja siihen ei saa koskea, vaikka valtio joutuu tänä ja ensi vuonna lainaamaan joka neljännen törsäämänsä euron ja suunta ei tulevaisuudessakaan näytä olevan parempi. Joskus lainarahan saanti loppuu kuten Unkarille kävi, ja sitten tuloksena on äkkipysähdys, romahdus ja inhimillistä hätää, koska hyvinvointivaltion ikuisuuteen uskottiin ja ihmisillä ei ole omia, korvaavia elatuskanavia.

Se, pitäisikö holhousvaltio ajaa tykkänää alas, on puolue- ja valtapolitiikkaa. Jos ei lähdetä millekään täysremontin tielle, pitäisi nähdäkseni tämän esimerkin valossa tehdä julkisella sektorilla sellaiset säästötoimenpiteet, että rahoitus saataisiin taas uskottavalle polulle. Kun talous sukeltaa 6%, on aivan sallittua lainata joka kahdeskymmenes euro mutta ei joka neljättä. Nämä leikkaukset voidaan tehdä osin organisaatioihin jos halutaan, mutta loppuasiakkaalle näkyviä leikkauksia tuskin voidaan kokonaan välttää.

Se on kuitnekin pienempi paha kuin istua perseellään odottamassa, että koko järjestelmä romahtaa kertarysäyksellä, ja valuuttarahasto tulee tekemään ja hyväksymään leikkausbudjetit, joissa ei enää tehdä paljon mitään muuta kuin hoidetaan velkaa. Jos sopeutus tehdään hallitusti, voidaan yrittää minimoida aiheutuva inhimillinen kärsimys ja luopua etunenässä niistä rönsyistä, jotka eivät ole lähelläkään perustoimeentuloa tai peruspalveluja.