Hesari tietää kertoa meille tänään piljoonan ketään kiinnostamattoman urheilutuloksen seassa, että on tehty gallup siitä, kuka olisi hyvä presidentti Halosen jälkeen. Oikeasti kuka hyvänsä on hyvä presidentti Halosen jälkeen, mutta se ei kuulu nyt tähän.

Lista on tavallaan mielenkiintoinen. Niinistön ykkösasema ei yllätä eikä edes sen vahvuus. Stubbin nousu tuntemattomasta ja pepsodenthymyilevästä europarlamentaarikosta listan kolmoseksi on yllätys. Listan demaritkin ovat jossain määrin yllättäviä, sillä sinne tyrkytetään vain Tuomiojaa ja Lipposta ja kumpikaan ei liene käytettävissä ensi vaaleissa.

Kokoomuksella näyttäisi olevan tässä valossa kaksi suosittua poliitikkoa, kepulla yksi sohvauuniperuna ja demarien ehdokkaasta emme tiedä vielä mitään. Niinistön kiinnostuksesta ei osaa kukaan sanoa mitään, eikä myöskään siitä, kantaako viime vaalien noste enää seuraavissa vaaleissa vai käykö kuten Elisabeth Rehnille, joka pärjäsi hyvin Ahtisaarta vastaan ja marginalisoitui kuudessa vuodessa pikkupuolueen marginaaliehdokkaaksi.

Stubbin suosio yllättää, sillä miehen ruumiinkieli on enemmänkin amerikkalaisen konsultin kuin suomalaisen vakavamielisen ja hiirenharmaan poliitikon. Itse äänestin muistaakseni Stubbia tutun suosituksesta eu-parlamenttivaaleissa, mutta suoraan sanoen en olettanut hänen tulevan valituksi edes sinne, sillä ajattelin mainitun ruumiinkielen ja ulosannin herättävän lähinnä kiukkua ja herrakaunaa. Jos Stubbin suosio kestää, hänestä kuulemme vielä. Jos ei seuraavissa vaaleissa niin viimeistään sitä seuraavissa. Kokoomuksella on näin pullat aika hyvin uunissa, sillä Stubbilla on aikaa oikeastaan noin viisien presidentinvaalien ajan.

Demareilla alkaa sen sijaan olla kiire. Olettaisin, että SDP vetää pakasta Erkki Liikasen, joka on jo kasvamassa korkoa Suomen pankissa. Sitten nähdään miten virkamiesbroileridemari pärjää SDP:n kannattajien edessä. Käytännössä Erkki Liikasen suhde SAK-duunariin on siinä määrin etäinen, että jos häntä aiotaan vaaleissa käyttää, profiilinkohotuskampanja olisi pitänyt aloittaa jo. Toistaiseksi SDP kuitenkin vaikenee suunnitelmistaan.

Jos SDP:n ehdokas ei ole Liikanen, kuka se sitten voisi olla? Puolue on pahasti ukkoutunut huolimatta puheenjohtajavaihdoksesta ja SDP:n nuoret kyvyt mahtuvat samaan taksiin kun nuoriso on enemmän vihersosialismiin kuin ay-korporaatiovaltaan kallellaan. SDP:stä puuttuu karismaattinen sisäpiirin poliitikko käytännössä kokonaan, ja kun vaalit ovat kerta kerran jälkeen enemmän hömppään ja ulosantiin painottuvia kuin ulkopoliittisiin asiakysymyksiin, harmailla virkamiehillä on ongelma.

On se kuka hyvänsä, nyt alkaisi olla aika tehdä jotakin. Tietysti ehdokkaan nimeäminen nyt on ennenaikaista, mutta siinä, missä Vanhanen on itsestäänselvä Kepun ehdokas ja Kokoomuksen ehdokas on Niinistö jos lähtee ja Stubb jos ei lähde, SDP joutuu tiukan paikan eteen jos sen ehdokas, kuka hän sitten liekin, nimetään vasta vaalien alla ja hän joutuu aloittamaan kampanjoinnin tyhjästä.