Tuoreet puolueiden kannatusluvut kahdestakin lähteestä ovat ikävää luettavaa Kepun vinkkelistä.

Kannatus on alle 20 prosentissa ja suunta on ollut alaspäin jo pitkään. Kehitys ei sinänsä yllätä, koska puolue on edelleen ainakin imagollisesti vahvasti maaseutu- ja maakuntapuolue ja ei väite aivan tuulesta temmattu ole kun katsoo Suomen kunnallisvaalikarttaa. Melkein koko Suomi on pinta-alallisesti kepun väristä, paitsi pienet läiskät siellä täällä. Mutta noissa läiskissä asuu valtaosa suomalaisista. Maaseutu puolestaan tyhjenee, joten kannattajat vähenevät kun uusia ei kaupungeista tunnu löytyvän.

En voi sanoa, että tuntisin erityistä ikävää tämän kehityksen johdosta. Kepu on aluepolitiikkapuolue ja sellaisena se on ollut sössimässä suomalaista politiikkaa vuosikymmenet. Maltillista oikeistoa ja maltillista vasemmistoa tarvitaan, kuten myös pieniä mutta kovaäänisiä ääripuolueita, mutta maltilliselle maaseutupuolueelle on vaikea nähdä mitään suurta roolia niissä pöydissä, joissa mietitään tai ainakin kuuluisi miettiä, millainen Suomi pärjää maailmassa 25 vuoden kuluttua. Maaseutuelinkeinot kukoistavat tai ovat kukoistamatta, mutta niiden varaan ei rakenneta Suomen tulevaisuuden strategiaa muun kuin huoltovarmuuden osalta jos siltäkään osin.

Eihän kannatuksen lasku ole jäänyt muilta ja puolueelta itseltäänkään huomaamatta. Analyysejä on esitetty, mutta ne menevät nähdäkseni pieleen. SDP selittää laskevaa kannatustaan sillä, että äänestäjät mukamas jäävät kotiin kun oli hyvä tai huono sää ja tämäkään analyysi ei kestä tarkastelua. Kepun selitys on se, että pääministeriys ja Matti Vanhanen ovat kannatuksen laskun syyt. Yhteistä näille selityksille on se, että niissä ei nähdä mitään vikaa puolueessa tai sen ohjelmassa vaan siirretään vastuu joko säätilalle tai yksittäiselle henkilölle.

Minua oikeastaan hirvittää sanoa tämä, mutta mielestäni Matti Vanhanen on ollut aivan kelvollinen pääministeri. Asiat ovat järjestyneet ja hallitusohjelmassa on pysytty, ja puheenjohtajana hän on potkinut omiaan perseelle kun mopo alkaa keulia liikaa. Suomen pääministerit eivät ole ennenkään olleet mitään karismaattisia supliikkimiehiä vaan virkamiesmäisiä asioiden hoitajia, ja siinä Vanhanen on pärjännyt aivan tyydyttävästi. Vanhasen ongelmat liittyvät yksityiselämään ja siihen, että niistä on tehty valtakunnan ykkösuutisia, mutta poliitikkona hän on nähdäkseni aivan tyydyttävää keskitasoa kuten valtaosa muistakin. Ei sen kaksinaamaisempi kuin poliitikko yleensäkään eikä myöskään riidanhaastaja.

Näin ollen tuntuu hölmöltä syyttää puolueen kehnosta kannatuksesta Matti Vanhasta, sillä vaikka puheenjohtajana olisi kuka, nykyinen sekava linja, jossa kaksinaamaisesti väitetään oltavan kaupunkilaisen asialla ja käytännössä kuitenkin keskitytään alueellistamispuuhasteluun, ei vetoa kaupunkilaiseen. Tietysti puheenjohtaja on jäsenistölleen vastuussa ja Vanhanen varmasti vaihdetaan heti kun tilaisuus tarjoutuu, mutta on väärin kuvitella, että vaihtamalla puheenjohtaja toiseen puolueen ongelmat poistuisivat.

Itse asiassa puolueen ongelmat saattavat korostua jos se valitsee puheenjohtajaksi karismaattisen ja julkisuudessa viihtyvän henkilön, sikäli kun Kepussa sellaisia on.

Puolueen elämä on pitkään ollut nuorallatanssia maaseudun ydinkannattajakunnan ja kaupunkien prosentuaalisesti pienten mutta äänimäärällisesti merkittävien kannattajajoukkojen välillä. Jälkimmäisissä on puolueen tulevaisuus jos puolueella ylipäätään on tulevaisuus, mutta ensimmäisiä ei saisi hätistää Perussuomalaisiin, kuten jo nyt näyttää tapahtuneen pienessä määrin.

Vanhasen kaltainen virkamieslähestymistavan hyvä puoli on se, ettei se ärsytä kovinkaan monia liikaa. Tasapainoilu voi jatkua kun puheenjohtaja ei avoimesti ja näyttävästi kannata kumpaakaan leiriä. Jos puolue valitsee vahvan ja karismaattisen maakuntamiehen, kaupunkien kannatukselle voi heittää hyvästit kun väki näkee puolueen ankeat agraarikasvot. Jos taas puolue valitsee vahvan ja karismaattisen kaupunkilaispoliitikon, joka viis veisaa maaseudun vaalisilloista, maaseudun väki jää kotiin tai vaihtaa persuihin. Kummassakin tapauksessa eduskuntavaalikannatus laskee reippaasti.

Ihmeitä pitää tapahtua, jos Kepu ponnistaa seuraavissa vaaleissa kakkoseksi. Hallituspuolue siitä voi silti tulla jos Kokoomus ja SDP tulehduttavat täysin välinsä keskinäiseen riitelyyn. Tätä on yritetty viime vuodet kun SDP on pistänyt kaikki oppositiokritiikkipaukkunsa nimenomaan Kokoomuksen nälvimiseen, mutta saa nähdä onnistutaanko sotakirves hautaamaan vaalien alla. Kannattaisi, sillä oikeastaan SDP ja Kokoomus eivät pahemmin tappele samoista kannattajista ja päällekkäisyyttä on lähinnä joissain julkisen sektorin pienipalkka-ammateissa.

Mutta Kepu tarvitsee ymmärtääkseni pitkän oppositiokauden, uuden ohjelman ja pitkälti myös uudet kannattajat ennen kuin se kykenee nousemaan pääministeripuolueeksi uudelleen. Jos ylipäätään kykenee. Nykyiset eväät on syöty, ja siihen ei puheenjohtajavaihdoksista suurta apua ole.