Hyvitysmaksu kännyköille

Tässä se nyt taas nähdään.

Kun kerran on annettu tekijänoikeusmafialle periksi ja lupa rahastaa tyhjästä, käy juuri kuten peloteltiin: rahastuksen perusteet hukataan ja maksusta tulee itsenäinen olio, jota pitää laajentaa jatkuvasti uusille alueille.

Hyvitysmaksun taustahan oli se, että ensin tyhjillä c-kaseteilla ja sittemmin myös tyhjillä cd-levyillä oli lisämaksu, joka perustuu siihen, että näitä medioita käytetään kuitenkin musiikin laittomaan kopioimiseen, joten keräämällä niistä pieni kertasumma, hyvitetään oletettu tappio.

Sittemmin tuota on onnistuttu laajentamaan mp3-soittimiin, ja jatkuvasti yritetään saada sitä kovalevyihin, ja nyt siis myös kännyköihin. Perusteena kännyköiden hyvitysmaksulle on se, että "niillä on yli 90 miljoonaa musiikkikappaletta". Mutta mistä nuo musiikkikappaleet ovat oikein peräisin?

IMG_0x87
Minun kännykässäni ja mp3-soittimessani on musiikkikappaleita, mutta yksikään ei ole laiton kopio, vaan laillinen kopio omistamastani cd-levystä tai Itunesista ostamastani popista. Luku 90 miljoonaa ei siis kerro meille mitään perusteeksi kelpaavaa, sillä se ei erota laillista ja laitonta kopiota mitenkään. Tämä on tekijänoikeusmafian tarkoituskin.

Tuo kelmien kerho on ajat sitten alkanut hämmentää termistöä puhumalla vain "kopiosta" ja antamalla ymmärtää, että kopiot ovat pahaa piratismia ja Herran silmissä iljetys. Tekijänoikeusmafiaa hiertää Suomessa erityisesti se, että valtaosa musiikista tehdyistä kopioista on itse asiassa laillisia. Kun tuo mafia ei viitsi sanoa ääneen "teillä on 90 miljoonaa laillista ja kertaalleen maksettua teosta, joista haluaisimme mielellämme rahat toiseenkin kertaan ilman mitään muuta perustetta kuin pohjaton ahneutemme", on lähdetty käsitteiden hämmentämisen pimeisiin metsiin, jotta ei tarvitse sanoa tätä vaan voidaan vain puhua kopioiden määrästä, antamalla ymmärtää, että kyseessä olisi rötös ja saamatta jäänyt tulo.

Hyvitysmaksulle olisi peruste vain, jos voitaisiin näyttää, että kännyköitä käytetään erityisen paljon nimenomaan laittomien kopioiden tekemiseen. Nyt mitään tällaista näyttöä ei esitetä, ja koska sitä ei esitetä, voin aivan yhtä perustellusti väittää, että tällaista näyttöä ei ole olemassakaan ja ettei kännykkä ole mikään kovin laaja piratismin kanava.

Itse perustelen väitettäni sillä, että ainakin minun omistamissani kännyköissä on tarvittu joku kännykkävalmistajan softa, ennen kuin pääsen käsiksi puhelimen sisältöön ja voin kopioida sinne roinaa. Jos kaverillani on erimerkkinen kännykkä ja tuota softaa ei ole, pitäisi ensin asentaa kaverin atk:lle mainittu softa ja sen jälkeen kopioida sinne tauhkaa. Paljon vaivattomampaa on polttaa poppi levylle, lähettää piratisoitava kama sähköpostin liitteenä tai käyttää muistitikkua. Jotkut kännykät toimivat lisäksi sangen huonosti kahteen eri koneeseen kytkettynä, ja esimerkiksi omani ei suostu synkkaamaan musiikkia kuin yhden koneen kanssa. Tämän pystyy kiertämään asentamalla lisää softaa ja puliveivaamalla, mutta vaiva on kohtuuton verrattuna muihin kopiointitapoihin.

Tekijänoikeusmafian esityksessä ei näytetä millään tavoin, minkä suuruinen ongelma on kännykän muistin kautta suoritettava piratismi. Tuskin asiaa on edes tutkittu. Sen sijaan jokaiselle on selvää, että valtaosa tuosta 90 miljoonasta kappaleesta on peräisin täysin laillisia ja kertaalleen maksettuja kanavia pitkin, ja kun tämä keskeinen elementti sivuutetaan täysin, on lupa pohtia koko ehdotuksen mielekkyyttä kahteen kertaan rahastamisen valossa.