Mietin tuossa maailmanvaltaluokan imperiumeja.

Niitähän on ollut kaikennäköisiä. Sotavoimaahan niissä on mukana kaikessa, mutta joku on perustunut pelkkään sotavoimaan, toinen kauppaan, kolmas kulttuuriin, ja useimmat johonkin kombinaatioon näistä.

On tietyllä tavalla eurooppalaista hybristä aloittaa ajanlasku Roomasta, sillä kyllähän Kiinassa, Babyloniassa ja Andeilla on ollut kulttuureja ja sivilisaatioita kauan ennen Eurooppaa, ja nämä ovat olleet omilla maailmankolkillaan tuntemansa maailman valtiaita. Inkavaltio kuitenkin hajosi ensin sisäisesti ja sen jälkeen se valloitettiin, ja Kiina käpertyi sisäänpäin.

Rooma hallitsi Euroopan suunnalla valtaosaa tunnetusta maailmasta. Kauppaa toki käytiin kauempana asuvien barbaarien kanssa, mutta kyseessä oli selkeä monikansallinen ja ylikansallinen imperiumi. Rooman nousu ja tuho ovat niin tuttuja, etten turhaan selosta itsestäänselvyyksiä, eikä se ole tämän kirjoituksen pihvikään.

Rooma hajosi, ja seuraava imperiumintynkä lienee ollut frankkien valtakunta, mutta se oli imperiumina hieman torso, mikä on ymmärrettävää, sillä tuossa imperiumissa oli keskeinen asema niillä, jotka rupesivat myöhemmin kutsumaan itseään ranskalaisiksi, ja jotka osasivat jo silloin sössiä joka asian, mihin ne koskevat. Tämän valtakunnan juuret ja historia olivat oleellisesti Roomassa.

Englanti, sekin Rooman perillinen kulttuurillisesti, hallitsi puolta maailmaa kolmisensataa vuotta. Aurinko ei koskaan laskenut brittiläisessä imperiumissa. Tämä valtakunta oli Euroopassa vain pieneltä osin, mutta ulottui kaikille mantereille ja vei mukanaan lait, tavat ja hallintokulttuurin. Brittiläinen imperiumi perustui ensisijaisesti kauppaan ja vasta varajärjestelmänä sotavoimaan, sillä kaupasta hyötyivät oikeastaan kaikki, ei vain Westminsterin pönäköiden äijien kerho.

Imperiumivaltikka siirtyi USA:lle osittain 1. maailmansodan jälkeen ja lopullisesti 2. maailmansodan seurauksena. USA:n imperiumi perustuu osin sotavoimaan, mutta ennen kaikkea talouteen ja kulttuuriin kun amerikkalainen viihde on suosittua lähes ympäri maailmaa, ja USA on kaikilla mittareilla maailman suurin talousmahti. USA on brittiläisen imperiumin tuotos, joka puolestaan oli Rooman valtakunnan lapsipuoli.

Olemme tässä tänään. Kun maailmassa on joku mahti, se on ollut jollain tavalla Rooman perillinen. USA:n tähti on kuitenkin laskussa ja jonkun itäisen talouden tähti nousussa. Jos asiat menevät kuten ne nyt näyttävät kulkevan, nouseva mahti on Kiina. Jos Kiinassa sisäinen rettelöinti pullahtaa kunnolla pinnalle ja maa ajautuu sisällissotaan, se voi olla Intia, mutten erityisemmin usko tähän, sillä Intia ei ole pahemmin yrittänyt perustaa maailmanvaltaa, toisin kuin Kiina, vyöryttämällä itseään ja bisneksiään Afrikkaan.

Ja mikä tässä oli pihvi? Lähinnä se, että 2000 vuotta olemme eläneet maailmassa, joka on Rooman valtakunta tai sen perillinen. Nähtävissä olevassa tulevaisuudessa maailmanvalta siirtyy sellaiselle taholle, jolla ei ole mitään siteitä tähän imperiumiin. Seuraako tästä jotakin ja jos, niin mitä?

Olen ajatellut, että siitä voi hyvinkin seurata kaikenlaisia asioita. Ns. ihmisoikeuskäsitys on täysin länsimainen rakennelma, joka sekin osoittaa Roomaan. Bisneskulttuuri on brittiläistä perua, joka osoittaa samaan suuntaan. Edustuksellinen demokratia ja vapaa lehdistö ovat jalostuneet tässä samassa prosessissa, ja nämä ovat asioita, joita emme enää kyseenalaista, koska ne ovat syntyneet tässä 2000 vuoden jatkumossa ja maailma toimii tällä hetkellä näiden sääntöjen mukaan (mitattavissa määrin, ei tarvitse sanoa Guantanamosta mitään), koska imperiumit toimivat ja ovat toimineet niiden mukaan, ei ainoastaan idealistiset kääpiövaltiot.

Siinä vaiheessa, kun imperiumivaltikka siirtyy USA:lta eteenpäin, mikä sinänsä on luonnon kiertokulku, se siirtyy sellaiseen paikkaan, jossa näille meidän arvoillemme lähinnä nauretaan. Avoimen rasistisille kiinalaisille, joita on aina johdettu hierarkisesti ja autoritäärisesti. Yhteiskuntaan, jossa yksilö palvelee valtiota eikä valtio yksilöä. Siinä, missä nykyisissä kehitysmaissa ollaan helisemässä kun eurooppalaiset ja amerikkalaiset vaativat ihmisoikeuksien kunnioitusta ja vapaita vaaleja ja muuta ikävää, kiinalainen arvomaailma sopii paikallisille diktaattoreille aivan täydellisesti ja imperiumi kasvaa.

Veikkaan, että länsimaissa sopeutumisvaikeudet voivat olla vähäistä suurempia.