Maahanmuuttokeskustelusta
02/05/10 19:05
Maahanmuuttokeskustelu-metakeskustelua käydään runsaasti. Jotkut sanovat, että Suomessa ei saa puhua maahanmuutosta ja jotkut toiset taas sanovat, että siitähän puhutaan koko ajan.
Minun nähdäkseni ongelma on laadussa eikä määrässä.
Edes vakavasti otettavien (tai no, kyse on Jutta Urpilaisesta) tahojen kannanotot eivät kelpaa paitsi yhdessä sävyssä, ilman, että ryhdytään syyttämään rasistiksi tai ulkomaalaisvihaajaksi.
Tästä hyvä esimerkki on SDP:n sisällä tapahtunut pieni kuohahdus. Jutta Urpilainen sanoi toivovansa “maassa maan tavalla” ja Eero Heinäluoma taas halusi säilyttää nykyisen kaltaisen työlupakäytännön sen sijaan, että sitä merkittävästi kevennettäisiin ja luovuttaisiin tarveharkinnasta, sillä työttömyys on sangen suuri ongelma nytkin.
Näitä kommentteja ei mitenkään voi pitää erityisen vihamielisinä kenellekään tai muutenkaan erityislaatuisina. Normaalia yhteiskunnallista keskustelua ja asiallisia puheenvuoroja. Siitä huolimatta rasistikortti on heilahtanut kummallekin, ja on nähty hysteerisiä “en voi enää kuulua SDP:hen kun se on hirveä natsikerho” -purkauksia. Näitä on riittanyt, ja muut puolueet, Vihreät ja Vasemmistoliitto etunenässä, ovat yrittäneet ratsastaa tällä ulkomaalaisvihamielisyyssyytöksellä. Pehmeitä puheita on kuultu runsaasti ja vakuutteluja, että en minä ainakaan ole rasisti vaikka puolueen johtohenkilöt ovatkin tällaisia iljettävyyksiä suustaan päästäneet.
En ole kuullut ensimmäistäkään puheenvuoroa, jossa jotenkin keskusteltaisiin näistä esitetyistä asioista. Jonkun verran lienee ollut puhetta siitä, mitä “maassa maan tavalla” oikein tarkoittaa, mutta emme ole käyttäneet tilaisuutta keskustellaksemme siitä, millaista
integraatiota me oikein ulkomaalaisilta toivomme ja odotamme. Heinäluoman kommentti ei ole houkuttanut puoleensa yhtäkään asiaan keskittynyttä puheenvuoroa. Kukaan ei ole miettinyt, millainen työlupakäytäntö olisi tarkoituksenmukainen, sillä on helpompaa kertoa Heinäluoman olevan rasismin airut.
Ymmärrän, ettei kukaan viitsi käydä keskustelua hullujen vouhotusten perusteella, sillä hullujen kanssa ei kannata ryhtyä väittelemään mistään. Nyt kuitenkin näkemyksiä saatiin perinteisen puolueen terävimmältä kärjeltä, ja jos eri mieltä olevilla olisi ollut tosiasiallista halua käydä asiallista keskustelua maahanmuutosta, he olisivat keskittyneet sanoman sisällön kritisoimiseen eikä ainoastaan valtoimenaan rehottavan rasismin paljastamiseen.
Kun tällaisia puheenvuoroja ei ole kuulunut, joudun toteamaan, ettei maahanmuuttokeskustelun huono taso johdu siitä, että sitä käydään pitkälti ääriainesten välillä vaan siitä, etteivät vakavasti otettavat tahot viitsi käydä sitä missään muussa kuin julistavassa ja propagandistisessa sävyssä. Kun järkevät ja kyseenalaistavat puheenvuorot loistavat poissaolollaan, palstatilaa saa masentavin persuänkyröinti ja tympein vihersönkelöinti.
Koko asia tuntuu olevan sellainen, että jotain agendaa palvelee parhaiten asioista vaikeneminen ja esitettävien asioiden valikoiminen niin, että asiasta muodostuu yksipuolinen ja valheellinen kuva. Aikaisemmin tämä oli erittäin myöntekisesti turvapaikanhakijoihin suhtautuvien tahojen kansanhuvi kun yksittäisiä menestystarinoita esiteltiin keskiaukeamilla ja rikos- ja työttömyystilastoista ei puhuttu puolta sanaa. Näitäkin puheenvuoroja oli harvinaisen vähän, sillä laissez-faire tuotti maahan jatkuvasti enemmän toivottuja somaleja ja afgaaneja.
Nyt asia näyttää kääntyneen sikäli päälaelleen, että tämä sakki on lähinnä puolustuskannalla. Asioista vaikenee tällä hetkellä sangen kriittisiä ajatuksia suosiva väki, sillä ihmisten vastenmielisyys turvapaikkajärjestelmää ja sen väärinkäyttöä kohtaan tuntuu keräävän vauhtia, vaikkei kukaan tee mitään.
Ilmeinen haluttomuus ja kyvyttömyys muovata Suomelle järkevä siirtolaispolitiikka ja reilu mutta kustannustehokas pakolaispolitiikka tarjoaa tilaa kaikennäköisille äärimielipiteille, ja tuloksia voidaan katsoa muualla Euroopassa kun yksi maa kieltää minareetteja ja useampikin maa on ryhtynyt kirjoittamaan lakeja siten, että mustaan pussilakanaan pukeutuminen on kielletty.
Minun nähdäkseni ongelma on laadussa eikä määrässä.
Edes vakavasti otettavien (tai no, kyse on Jutta Urpilaisesta) tahojen kannanotot eivät kelpaa paitsi yhdessä sävyssä, ilman, että ryhdytään syyttämään rasistiksi tai ulkomaalaisvihaajaksi.
Tästä hyvä esimerkki on SDP:n sisällä tapahtunut pieni kuohahdus. Jutta Urpilainen sanoi toivovansa “maassa maan tavalla” ja Eero Heinäluoma taas halusi säilyttää nykyisen kaltaisen työlupakäytännön sen sijaan, että sitä merkittävästi kevennettäisiin ja luovuttaisiin tarveharkinnasta, sillä työttömyys on sangen suuri ongelma nytkin.
Näitä kommentteja ei mitenkään voi pitää erityisen vihamielisinä kenellekään tai muutenkaan erityislaatuisina. Normaalia yhteiskunnallista keskustelua ja asiallisia puheenvuoroja. Siitä huolimatta rasistikortti on heilahtanut kummallekin, ja on nähty hysteerisiä “en voi enää kuulua SDP:hen kun se on hirveä natsikerho” -purkauksia. Näitä on riittanyt, ja muut puolueet, Vihreät ja Vasemmistoliitto etunenässä, ovat yrittäneet ratsastaa tällä ulkomaalaisvihamielisyyssyytöksellä. Pehmeitä puheita on kuultu runsaasti ja vakuutteluja, että en minä ainakaan ole rasisti vaikka puolueen johtohenkilöt ovatkin tällaisia iljettävyyksiä suustaan päästäneet.
En ole kuullut ensimmäistäkään puheenvuoroa, jossa jotenkin keskusteltaisiin näistä esitetyistä asioista. Jonkun verran lienee ollut puhetta siitä, mitä “maassa maan tavalla” oikein tarkoittaa, mutta emme ole käyttäneet tilaisuutta keskustellaksemme siitä, millaista

Ymmärrän, ettei kukaan viitsi käydä keskustelua hullujen vouhotusten perusteella, sillä hullujen kanssa ei kannata ryhtyä väittelemään mistään. Nyt kuitenkin näkemyksiä saatiin perinteisen puolueen terävimmältä kärjeltä, ja jos eri mieltä olevilla olisi ollut tosiasiallista halua käydä asiallista keskustelua maahanmuutosta, he olisivat keskittyneet sanoman sisällön kritisoimiseen eikä ainoastaan valtoimenaan rehottavan rasismin paljastamiseen.
Kun tällaisia puheenvuoroja ei ole kuulunut, joudun toteamaan, ettei maahanmuuttokeskustelun huono taso johdu siitä, että sitä käydään pitkälti ääriainesten välillä vaan siitä, etteivät vakavasti otettavat tahot viitsi käydä sitä missään muussa kuin julistavassa ja propagandistisessa sävyssä. Kun järkevät ja kyseenalaistavat puheenvuorot loistavat poissaolollaan, palstatilaa saa masentavin persuänkyröinti ja tympein vihersönkelöinti.
Koko asia tuntuu olevan sellainen, että jotain agendaa palvelee parhaiten asioista vaikeneminen ja esitettävien asioiden valikoiminen niin, että asiasta muodostuu yksipuolinen ja valheellinen kuva. Aikaisemmin tämä oli erittäin myöntekisesti turvapaikanhakijoihin suhtautuvien tahojen kansanhuvi kun yksittäisiä menestystarinoita esiteltiin keskiaukeamilla ja rikos- ja työttömyystilastoista ei puhuttu puolta sanaa. Näitäkin puheenvuoroja oli harvinaisen vähän, sillä laissez-faire tuotti maahan jatkuvasti enemmän toivottuja somaleja ja afgaaneja.
Nyt asia näyttää kääntyneen sikäli päälaelleen, että tämä sakki on lähinnä puolustuskannalla. Asioista vaikenee tällä hetkellä sangen kriittisiä ajatuksia suosiva väki, sillä ihmisten vastenmielisyys turvapaikkajärjestelmää ja sen väärinkäyttöä kohtaan tuntuu keräävän vauhtia, vaikkei kukaan tee mitään.
Ilmeinen haluttomuus ja kyvyttömyys muovata Suomelle järkevä siirtolaispolitiikka ja reilu mutta kustannustehokas pakolaispolitiikka tarjoaa tilaa kaikennäköisille äärimielipiteille, ja tuloksia voidaan katsoa muualla Euroopassa kun yksi maa kieltää minareetteja ja useampikin maa on ryhtynyt kirjoittamaan lakeja siten, että mustaan pussilakanaan pukeutuminen on kielletty.
blog comments powered by Disqus