Ei ollut yllättävää, että Vasemmistoliitto ja Vihreät alkoivat heti mussuttaa kun vallankahva kieltäytyi liittymästä rypäleammussopimukseen, koska käpykaartilaiset mussuttavat aina kaikesta, mikä liittyy maanpuolustukseen.

Nähdäkseni päätös oli hallitukselta ja Haloselta oikea, vaikka paine liittyä kieltosopimukseen olikin kova erityisesti Halosen taustajoukoissa. Halonen ei ole presidenttikaudellaan ihan hirveästi pisteitä minulta kerännyt, mutta tässä tapausessa viirin myöntäminen lienee paikallaan.

Sopimukseen voi liittyä aivan hyvin joskus myöhemmin sitten kun tiedetään, millaisella järjestelmällä rypäleammukset korvataan. Niin kauan kuin ei tiedetä, ei pidä Suomen maantieteellä luopua yhdestäkään sellaisesta kanuunasta, jolla voidaan edesauttaa itärajan sulkemista.

Se tilanne, jossa suomalaiset kylvävät minkään merkkisiä pommeja maastoon, on sellainen, että maailma on jo valmiiksi aika vinossa. Koska se tarkoittaa sitä, että Venäjä on hyökännyt Suomeen. Historia on osoittanut, että niitä vastaan on pakko sotia eikä huiskuttaa valkoista lippua, jos haluaa välttää maan venäläistämisen myöhemmin.

Tässä tilanteessa on yksikäsitteisesti pienempi paha, että söpöt karhut saattavat kävellä miinaan tai jopa se, että sodan jälkeen tulevina vuosina 42 hellyttävää pikkulasta kävelevät miinaan. Sellaista sattuu, mutta sota on aina aika ruma asia. Tiedämme, että Suomi ei nykytilanteessa aloita sotaa ketään vastaan, eikä ole edes jäsenenä sotilasliitoissa, joiden kautta sotiin saattaisi vain ajautua.

Kyse on siis hyökkäyksestä Suomeen, ja arvaamalla hyökkäyksen tulosuunnan ei vielä pääse maailman suurien auguurien aikakirjoihin. Jos sodan ja sen jälkeisen ajan uhreihin pitää löytää joku syyllinen, se on hyökkääjä eikä Tarja Halonen tai "kokoomuslainen" puolustuspolitiikka, joka ilmeisesti eroaa vihervasemmistolaisesta puolustuspolitiikasta lähinnä siten, että vihollista vastaan on tarkoitus taistella.

Vihreiden ja vasurien ydinajatus on "mitähän ne nyt meistä ulkomailla ajattelevat". Eivät tämän perusteella yhtään mitään. Yksikään kännykkä tai paperirulla ei jää myymättä tämän päätöksen takia, joten asia on imagoarvollisesti täydellisen merkityksetön. Jos taas Suomi ei taistele vaan antautuu, Suomesta ei ajatella 50 vuoden päästä sitäkään vähää, koska koko maata ei ole enää olemassa. Ymmärtäisin viherväen rypäleammusvastustuksen, jos he samalla kannattaisivat määrärahaa puolustusvoimille korvaavan järjestelmän ostamiseksi, mutta tietysti sama sakki vastustaa näitäkin ehdotuksia.

Ne maat, joilla ei ole maarajaa minkään epäluotettavan valtion kanssa, voivat tietysti liittyä sopimukseen ja hymistellä oman maantieteensä erinomaisuutta, mutta tyhjät tynnyrit ovat ennenkin kumisseet eniten.