Martti Ahtisaari piti palkintopuheensa ja totesi siellä rauhan olevan tahdon asia.

Yksittäisen konfliktin osalta todennäköisesti näin onkin. Mutta sotien loppuminen maailmasta ylipäätään ei tuntuisi tahdon asia olevan, tai ainakin tahtoa tarvitaan niin paljon, ettei sen löytymisestä unelmoiminen ole erityisen järkevää.

Sotia on (ainakin) kahdenlaisia.

Ensimmäinen ja historiallisesti tyypillinen sota perustuu nälkään. Kun jossain paikassa on nälkä ja jano, into hyökätä naapurimaahan kasvaa silmissä jos siten voi toivoa asian korjaavansa. Tähän sodan tyyppiin voi oleellisesti vaikuttaa huolehtimalla, ettei rahvaalla ole nälkä ja jano, mikä ylikansoitetussa maailmassa on tietysti hieman haasteellinen homma.

Toinen, nykyään tyypillisempi, perustuu etnisiin konflikteihin, historiallisiin vääryyksiin, uskontojen laajenemistaisteluun, maallisten imperiumien ylläpitoon ja sensellaisiin asioihin. Näissä konflikteissa keskeistä on se, että jollakulla on rahaa käydä niitä ja että niihin riittää sotilaita.

Rahalle emme voi pahemmin mitään, ja sissisota tai terrorikampanja ei edes vaadi sitä kovin paljoa. Oikeastaan emme voi tehdä valtaosassa maailmaa mitään myöskään sotilaiden tarjonnalle. Kun tutkitaan konflikteja, jotka on onnistuttu lopettamaan, voimme tutustua esimerkiksi Ulsteriin. Tietysti siellä on tapahtunut paljon kaikennäköistä, mutta yksi keskeinen syy on se, että IRA:lta loppuivat sotilaat, jolloin halu tyytyä hiukan huonompaankin kompromissiin alkoi olla houkutteleva vaihtoehto.

Sotilaita taas ei lopettanut vankila vaan se, että väki kasvoi aikuiseksi ja muuttui perheellisiksi ja nuorisolla oli paikka koulussa tms. sen verran kauan, että kerho ukkoutui. Perheenisällä on ihmeesti hävittävää, eikä pomminheitto elinkautisen riskeeraten enää tuntunutkaan kovin houkuttelevalta. Tapahtui toki paljon muutakin, mutta tämä on mielestäni yksi syy siihen, miksi juuri tuo konflikti on loppunut ja jossain muualla taas nahistelu jatkuu.

Kun tätä laajennetaan maailmalle, huomataan inhottavia asioita. Vaikka voisimme taata koulutusta jne. nuorille ja kenties jotain töitäkin, moniavioisessa maailmassa se, että vaimoja on yhdestä neljään, tarkoittaa väkisinkin sitä, että 50-75%:lle miehistä ei löydy puolisoa. Tämä on ollut aikanaan aivan mahdottoman nerokas tapa saada koottua kalifille sotavoimaa. Lisääntymiseen riittää pienempikin joukko miehiä, joten valtaosan voi vapauttaa tykin tai sapelin ruuaksi.

Tämä rakenne on kuitenkin voimassa tänäkin päivänä. Vaikka saisimme koulutettua ja työllistettyä nuo perheettöminä ikuisesti pysyvät nuoret miehet, he tietävät, että ainoa kosketus naiseen odottaa vasta paratiisissa, koska naisia ei yksinkertaisesti ole. Kun lama vie työn, tykinruokaa alkaa taas olla, koska ihmisillä ei sittenkään ole mitään hävittävää.

Hiukan samanlaista pommia rakennetaan Kiinassa, jossa syntyvyyden säännöstely on käytännössä tehnyt maahan valtavan yksinäisten miesten luokan, josta kuullaan vielä.

Kyllä maailma edelleen henkisesti on aika sotivassa asennossa. Rahaa löytyy, sotilaita löytyy. Motiivien keksimisessä taas ei ole ennenkään tarvinnut olla erityisen luova. Jossain päin maailmaa käy syyksi loukkaus uskontoa vastaan, toisessa paikassa joku tuhannen vuoden takainen ja kostoa odottava vääryys. Kolmannessa paikassa riittää “weapons of mass destruction”.

Eli rauhanneuvottelijoilta eivät työt tule nähtävissä olevassa tulevaisuudessa loppumaan.