Olen huomannut julkisessa keskustelussa viime aikoina, että ihmisten tietoisuus siitä, mikä on kiellettyä ja sallittua, on laskusuunnassa.

Tyyppiesimerkki on muutama päivä sitten linkittämäni SPR:n kampanjaläystäkkeeseen livahtanut ankka, jossa joku hengen jättiläinen kertoo rasismin olevan rikos. Ei se ole rikos eikä ole koskaan ollutkaan, mutta jostain syystä asiassa tehdään tämäntyyppisiä virheitä. Hiukan samantapainen juttu löytyi jostain vuoden takaa tms. kun joku sääliö piti natsien hakaristilippua parvekkeellaan. Lehdistössä kuultiin kummallisia puheenvuoroja siitä, että olisi tapahtunut rikos. Ei natsilipun käyttäminenkään mikään rikos ole, mutta yllättävän moni tuntuu luulevan tai väittävän, että on.

Sananvapauden periaatteita ei tahdota muistaa silloin, kun kyse on poliittisesti epämiellyttävästä puheesta. Valtakunnansyyttäjä käy uljaasti taistoon sananvapautta vastaan vedettyään pakasta jotain viharikosteemoja.

Vaikka yksittäiset asiat ovat pieniä, on kokonaisuus hiukan huolestuttava. Kun lehtimiehet syytävät meille puppua siitä, että kaikki mikä on heidän mielestään epämiellyttävää on myös rikollista, osa ihmisistä sisäistää tämän potaskan ja tulee samalla luopuneeksi osasta perusoikeuksiaan aivan vapaaehtoisesti. Maailma tuskin muuttuu huonommaksi paikaksi jos pellet eivät pidä natsilippua parvekkeellaan, mutta maailma muuttuu huonommaksi paikaksi jos ihmiset kuvittelevat, etteivät he saa pitää parvekkeellaan natsilippua.

Maailma, jossa ihmiset kuvittelevat moral majorityn vastustamien asioiden olevan kiellettyjä, on piilofasistinen. Se ei ole avoimen fasistinen, ja diktaattori ei pakota ihmisiä Siperialla uhaten toistamaan oikeaoppisia opinkappaleita, mutta ihmiset tekevät vapaaehtoisesti niin kun kuvittelevat sen olevan pakollista.

Tiedotusvälineiden roolia tämän yhteiskunnan rakentamisessa on syytä korostaa. Mediaväki huutaa kuin palosireeni, jos pääministeri kehtaa selvityttää oikeusistuimessa, saako lehdistö kirjoittaa hänen yksityiselämästään aivan mitä hyvänsä. Sananvapaus mukamas vaarantuu jos Vanhasen uuniperunareseptit eivät päädy oitis iltapäivälehdistön sivuille. Samalla kuitenkin syvä hiljaisuus vallitsee kun yhteiskuntaan levitetään mainittua piilofasismia.

Syykin tähän on ilmeinen: siinä, missä yksityiselämää koskevien tietojen levittämisen rajoitukset ovat mediataloille huonoa bisnestä, ihmisten alistuminen kuvattuun piilofasismiin on mediatalojen keino vaikuttaa. Kun ihmiset kuvittelevat väärän keskustelun ja väärien ilmaisujen olevan kiellettyjä, valta siirtyy sille, joka kertoo ihmisille, mikä on väärää ja mikä on oikeaa, eli tiedotusvälineille.

Älykkäiden ihmisten on syytä nähdä tämän lävitse ja puolustaa myös epämiellyttäviä asioita laukovien ihmisten oikeuksia.

Sitä kutsutaan sivistykseksi.