Tämä on jo toinen kirjoitus lyhyen ajan sisään, jossa alaikäisistä turvapaikanhakijoista leivotaan kategorisesti sotalapsia ja annetaan ymmärtää, että kyse on samasta asiasta kuin oli Suomen sotalasten tapauksessa. Eroja on toki vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei nyt tässä yhteydessä haluta nähdä. Se, mitä tämä propaganda oikein palvelee, on minulta pimennossa, sillä se ei vakuuta muita kuin ne, jotka ovat jo valmiiksi vakuuttuneita kaikenikäisten turvapaikanhakijoiden siunauksellisuudesta ja ylevistä motiiveista.

Tämäkin kirjoittaja sen sijaan sortuu sanaa julistaessaan omaan nokkeluuteensa ja kirjoittaa ensin näin:
Yksin tulleita lapsia on julkisuudessa nimitetty ankkurilapsiksi. Tällä tarkoitetaan, että lapsi olisi lähetetty turvapaikanhakijaksi, jotta koko perhe voisi saapua maahan hänen perässään. Todellisuudessa perheenyhdistäminen kestää pitkään ja vain osalla lapsista on oikeus hakea sitä. Lisäksi monen lapsen isä on kuollut tai perhe on kadoksissa.

ja sen jälkeen näin:
Paraikaa on valmisteilla ulkomaalaislain muutos, jonka mukaan perheenyhdistämistä hakevan olisi oltava alaikäinen vielä päätöksen saadessaan. Tähän saakka on ratkaissut hakijan ikä hakemuksen vireillepanohetkellä.

On epäoikeudenmukaista, jos viranomaismenettelyn kesto vaikuttaa lapsen mahdollisuuteen elää perheensä kanssa. Lisäksi lainmuutoksen seurauksena saattaa olla, että turvapaikanhakijaksi lähetetään entistä nuorempia lapsia ja pakomatkasta tulee heille yhä vaarallisempi.

Olenko ainoa, joka näkee tässä aivan päivänselvän ristiriidan? Toisaalta kerrotaan, etteivät ankkurilapset nyt toki mitään perheen yhdistämistä hae ja se ei ole matkaan lähettämisen motiivi ensinkään. Heti perään kerrotaan, että jos melkein-täysi-ikäiset lapsoset eivät enää olekaan oikeutettuja perheen yhdistämiseen kun pysyvää oleskelulupaa odotellessa ehtii inhottavasti täysi-ikäistymään, lapset laitetaan matkaan nuorempana.

Eikö kirjoittaja implisiittisesti tunnusta jälkimmäisellä väitteellään, että hänen ensimmäinen väitteensä on palturia? Jos motiivi ei ole perheiden yhdistäminen anteliaan sosiaaliturvan Suomessa, miksi ihmeessä lapset laitettaisiin matkaan nuorempina, sillä siihen ei ole mitään motiivia?

Tämäkin kohta hieman haiskahtaa:
Palauttaminen saattaa johtaa kohtuuttomuuteen, koska turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja turvapaikkamenettely vaihtelevat EU-maissa suuresti. Esimerkiksi Kreikassa, Italiassa ja Maltalla turvapaikkapuhutteluja ja -päätöksiä ei tehdä asianmukaisella tavalla, lasten koulunkäynnistä ei huolehdita, tulkkeja ei käytetä riittävästi eikä oikeusapua tarjota.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänäkin vuonna kymmenissä tapauksissa kieltänyt Suomea käännyttämästä turvapaikanhakijoita näihin maihin. Silti käännytyspäätöksiä Italiaan ja Maltalle tehdään jopa lapsille.

Väite "kymmenistä" Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tulevista tuomioista kuulostaa oudolta. Kun muut ihmisoikeustuomioistuimen langettavat tuomiot kyllä tunnutaan uutisoivan, erityisesti pitkittyneiden oikeudenkäyntien tapauksessa, miksi meille ei ole kerrottu näistä kymmenistä tuomioista yhtään mitään? Minä en ole nähnyt yhtäkään asiaa koskevaa uutista, ja pitkittyneiden oikeudenkäyntien tuomioita useita. Se ei tietysti tarkoita, ettei näitä tuomioita voisi olla kymmeniä, mutta ihmeellinen hiljaisuus asian tiimoilta vallitsee.

Väite siitä, että Italiassa ja Maltalla ei tehdä turvapaikkapäätöksiä asianmukaisella tavalla, vaatisi sekin hieman lihaa luiden ympärille. Väite siitä, että Malta ja Italia eivät noudata tekemiään sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä, on koko lailla vahva. Sellaista ei pidä esittää, jos asiaa ei ole valmis näyttämään jotenkin. Se, että Italia ja Malta eivät myönnä turvapaikkoja yhtä avokätisesti kuin Suomi, ei välttämättä tarkoita sitä, että näissä maissa ei käsitellä turvapaikkahakemuksia asianmukaisesti. Esimerkiksi sota ja sisällissota erityisesti eivät ole turvapaikkaperusteita, ja saattaa olla, että Italia ja Malta vain noudattavat tekemiään sopimuksia hieman huolellisemmin kuin suomalaiset.

Jälleen on mahdollista, että Italia ja Malta eivät noudata tekemiään sopimuksia, mutta asia ei tule näytetyksi vain kirjoittamalla pamfletti, jossa väitetään ilman mitään perusteita näin olevan. Samaten outoa on se, että kirjoittaja penää Maltalta ja Italialta huolellista sopimusten noudattamista, mutta samalla paheksuu Suomea, joka noudattaa huolellisesti allekirjoittamaansa Dublinin sopimusta. Ilmeisesti sopimusten huolellinen noudattaminen on tärkeää vain joissain tapauksissa tai joidenkin maiden tapauksessa.

Jos Dublinin sopimus ei toimi, siitä pitää irtautua ja sanoa asia ääneen ja neuvotella parempi sopimus. Asiat eivät tule kuntoon siten, että räksytetään ja jätetään sopimuksia vain noudattamatta ja teeskennellään, että kaikki on aivan täydellisen erinomaisesti.