Kun kävisin Helsingissä puolitoista viikkoa sitten, kiinnitin huomiota kerjäläisiin.

Kerjäläisongelmasta on puhuttu paljon, ja kaikennäköisiä kieltoja ollaan nyt pikkusieluisesti tehtailemassa. Kieltojen väsääjät tuskin lienevät aikoihin kulkeneet jalan Helsingin keskustassa, sillä muuten he tuskin olisivat päätymässä ehdotettuihin sanamuotoihin.

Romanikerjäläisiä tuntui olleen perjantain ja lauantain aikana keskustassa noin yksi. Hän istui Aleksin ja Keskuskadun kulmassa, selkä seinää vasten ja perse maassa kuten kunnon kerjäläisen kuuluu.

Sen sijaan ns. feissareita oli aivan järkyttävä määrä. Kampin keskukusen ulkopuolella kaksi. Forumin kulmalla seuraava. Sitten Kolmella sepällä sekä kaikissa muissa Aleksin kadunkulmissa paitsi mainitussa Keskuskadun kulmassa. Kadunkulmapartiot olivat tietysti molemmilla puolilla tietä, joten ohi ei päässyt mitenkään.

Kuten linkitetty uutinen kertoo, kyseessä on järhjestäytynyt miljoonabisnes. Vuoroja ja reviirejä jakamalla huolehditaan siitä, että jokaisessa suositussa paikassa on kerjäläinen aina. Minun on vaikea ymmärtää, miksi se kulmassa hiljaa istunut ja kylttiä heiluttanut romani häiritsee ketään, mutta voin helposti ymmärtää, miksi päivittäin kaupungilla liikkuvilta palaa päreet feissarien kanssa. Itse olin aikanaan pörssitalossa töissä ja silloin hiillyin tähän touhuun lopullisesti.

Jos kyse olisi jostain satunnaisesta kampanjasta muutaman kerran vuodessa tai vaikkapa kerran kuussa, se olisi haitta, jonka aivan hyvin voisi sietää. Mutta kun partiot ovat siellä joka päivä ja aina kaikissa niissä kadunkulmissa, joista kulkee ohi päivittäin kaksi kertaa, ja pysäytetyksi joutuu 50 metrin välein mennen tullen joka päivä paitsi hirveimmällä säällä ja silloinkin jos sattuu olemaan joulukuu, minua alkaa pikkusieluisesti jurppia.

Onhan näitä muuallakin, mutta muualla ne hukkuvat massaan. Lontoossa näitä on varmasti pilvin pimein, mutta olen törmännyt feissariin kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana. Helsingissä heihin törmää monta kertaa päivässä, mikä johtuu siitä, että Helsingin keskusta on pieni ja valtaosa keskustan kaupoista, palveluista ja joukkoliikenteestä keskittyneitä Kamppiin, asemalle, Forumiin ja Aleksille. Jos joutuu asioimaan tällä sektorilla, törmää väkisin tähän häiriköintiin, sillä uutisessa kuvattu vuorojärjestelmä huolehtii siitä, ettei missään ole koskaan rauhallista.

Eiväthän nämä ihmiset tylyjä tai epäkohteliaita ole, mutta minä pidän jonkunlaisena kaupunkielämään kuuluvana perusoikeutena ja -asiana sitä, että voin kulkea kaupungin kaduilla rauhassa omissa ajatuksissani ja katsella kaupungin elämää. Kuten ylempänä kirjoitin, jos kyse olisi jostain satunnaisesta tempauksesta, se kuuluisi kuvaan myös, mutta mielestäni päivittäinen jokaisen kadunkulman täyttäminen on liikaa.

En tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä. Sen tiedän, että pelkän romanikerjäämisen kielto ei muuta mitään jos tämä paremmin pukeutunut kerjäläissakki saa jatkaa kuten ennenkin.

Järjestyssäännöllä voitaisiin todennäköisesti rauhoittaa menoa hieman joko vähentämällä päiviä, joina kerjätään, tai rajoittamalla aluetta jotenkin siten, että aukioilla saa kerjätä kun kaarevalla väistöliikkeellä pääsee partion ohitse joutumatta heidän kanssaan mihinkään keskusteluihin, mutta jalkakäytävien tukkiminen jokaisessa Aleksin kulmassa olisi pääsääntöisesti kiellettyä. En ole kuitenkaan varma, onko kategorinen kielto mikään oikea tie.

Tai sitten voitaisiin yrittää jotakin vapaaehtoista tietä ja saada nämä touhua harjoittavat järjestöt itse sopimaan nykyistä pienimuotoisemmasta toiminnasta.

Kadulla kulkeville sen sijaan voin lämpimästi suositella, etteivät anna ikinä mitään mihinkään tarkoitukseen tätä kautta tai liity minkään kerhon kannatusjäseneksi näin. Kiusanhenkien määrä lisääntyy niin kauan kuin kyseessä on kerjäläisille hyvä bisnes. Vaikka joku mainostettu järjestö kiinnostaisi, siihen voi liittyä puhelinsoitolla tai web-lomakkeen täyttämisellä kotonaan. Järjestö saa enemmän rahaa kun ei tarvitse maksaa kerjäläiselle suojelurahaa ja itse asia ei muutu miksikään, eli tuo kannatettu kerho saa rahaa. Mutta jos kerjäläisten ammattikunta ei enää tienaa juuri mitään, heidän määränsä vähenee.