Joku "viisaiden" kerho on miettinyt, miten verojärjestelmää pitäisi uudistaa, mikä on kiertoilmaisu verojen korottamiselle.

Salaisuus on verovähennysten poistaminen. Suomessa niitä ei sinänsä ole kovin paljon muutenkaan, mutta niistä luopumisella on kerrannaisvaikutuksia, jotka jätetään käsittelemättä, joten asia on syytä käsitellä tässä nyt. Kyllähän veroja korottaa voi ja todennäköisesti näin pitääkin tehdä, mutta aivan mikä hyvänsä tapa korottaa veroja ei ole järkevä eikä oikeudenmukainen, mikä lie tältä komitealta hieman päässyt unohtumaan.

Vaikka se monen mielestä onkin ikävää, asuntolainojen korkovähennysten poistaminen on eri asumismuotojen pistämistä samalle viivalle. Tätä ei tosin voine tehdä takautuvasti koskemaan niitä, joilla on vanhaa velkaa, sillä kalliita asuntoja ostaneet nuoret ovat laskeneet verovähennykset mukaan muutenkin niukkaan elämäänsä. Asunnon myyntivoiton verottomuus ei sinänsä kaipaa säilyttämistä sekään. Se on ihan kiva kansankapitalismin lisä, mutta asuntojen hintaanhan se vain puhaltaa ilmaa kun asunnonvaihtajalla on enemmän rahaa käytössään. Tämän vastapainoksi tosin pitää säätää joku mekanismi, jossa myyntitappion saa vähentää jostakin niin pitkällä aikajänteellä, että siinä ehtii vielä vaihtaa asuntoa kerran, ja tämä puoli on maagisesti unohtunut työryhmältä.

Mopo ottaa kuitenkin kierroksia, ja etupyörä kohoaa ilmaan:
Yksi poistettavaksi esitettävä vähennys saattaa olla remonttien teettämiseen tai siivoojan palkkaamiseen tarkoitettu kotitalousvähennys.

Tämän tuen poistamisessa kannattaa miettiä hetki sitä, miksi tämä vähennys alun alkaen keksittiin. Sen ensisijainen tarkoitus ei ollut tukea palkansaajia vaan kitkeä harmaata taloutta, joka rehotti valtoimenaan kotityössä. Siivoojille maksettiin pimeästi kuten myös kaikenlaisille hanslankareille. Kun työn tilaajalle tehtiin verovähennyksen kautta motiivi vaatia ALV-rekisterissä olevaa palveluntarjoajaa, bisnes siirtyi verolliseksi, ja tämä rakennelma ei maksa suurensuuria. Jos tämä verovähennys poistuu, palataan harmaaseen talouteen, ja kun veroja olisi kautta linjan tarkoitus korottaa, saamatta jäävän rahan määrä kasvaa. Tähän vähennykseen kajoaminen vaikuttaa ennen kaikkea jonkunnäköiseltä kateustoimenpiteeltä eikä niinkään fiskaaliselta tempulta, joskin harmaan talouden haitat ovat hankalasti laskettavissa.

Kaksitahtikone ärjäisee lisää:
Työryhmä aikoo puuttua pääomatulojen verotukseen ainakin siltä osin, että ansiotulojen tahallinen muuttaminen pääomatuloiksi yritetään estää.

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa? Jos palkkatulot muuttuvat pääomatuloiksi vahingossa, ongelmaa ei olekaan, mutta jos se tehdään tarkoituksella, ongelma on valtaisa? Tähän ei esitetä mitään keinoja, ja tuntuu siltä, että tähän ei keinoja ole olemassakaan. Ongelma on olemassa niin kauan kuin palkkatuloja ja ansiotuloja verotetaan eri tavalla, ja kun työryhmä esittää ansiotuloista tehtävien vähennysten vähentämistä, velalliselle on hyödyksi, jos hänellä on pääomatuloja, sillä vähennykset näistä toiminevat kuten ennenkin ja tarkoitus on vain pistää palkansaaja lopullisesti kyykkyyn.

Käytännössä pitäisi tehdä joku sellainen rakennelma, jossa yrityksen kautta ei saisi myydä työtä ensinkään vaan ainoastaan tavaraa. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdoton toteuttaa, sillä työtä myydään joka paikassa, on kyse sitten ökykonsultoinnista tai parturista. Yhden miehen osakeyhtiöt voidaan tietysti purkaa ja siirtää tuloverotuksen piiriin, mutta tähän on helppo ratkaisu, että kaksi henkilöä vain liittoutuu ja perustaa yhteisen firman. Tällä firmalla on useita asiakkaita ja ainakin kaksi työntekijää, joten mihin vedetään raja?

Jos asia jätetään verottajan jälkikäteen käytettävän mielivallan armoille, yrittäjäksi ryhtyvä ottaa kohtuuttoman riskin. Jos vaikkapa perustaa osakeyhtiön, ostaa sinne roinaa kymppitonnilla ja sitten alkaa myydä jotakin ja tienaa myös rahaa ja verottaja toteaa jälkikäteen kyseen olevan halpa-arvoisesta veronkierrosta, mitä tapahtuu? Yrityksen tapauksessa yritys olisi maksanut veroa voitostaan, eli tulot miinus kymppitonni. Palkansaajan tapauksessa veroa olisi maksettu koko tulosta todennäköisesti kovemman prosentin mukaan, ja tuota kymppitonnia ei saisi edes vähentää mistään muuten kuin tulonhankkimisvähennyksen maksimin osalta. Tämä ei voi mitenkään olla oikeus ja kohtuus.

Sen sijaan ehdotus siitä, että listaamattoman ja listatun yhtiön osinkoja kohdellaan samalla tavalla verotuksessa, ei vaikuta aivan täydellisen älyttömältä, vaikkakin se nostaa pienyrittäjän maksamia veroja. Tämän voisi toteuttaa myös niin, ettei kummastakaan makseta veroa, mutta nyt yhtiön pörssistatus vaikuttaa verotukseen, mikä ei vaikuta erityisen loogiselta.

Sitten se tapahtuu. Kulkupeli lähtee lapasesta sitä vauhtia, että se temmeltää jo Limpopon tuolla puolen:
Kaikkien vähennyksien hävittämistä työryhmä ei aio esittää. Esimerkiksi suurin verotuki eli oikeus asua omistusasunnossaan ilmaiseksi jää todennäköisesti rauhaan eikä ilmaisasumisen hyötyä panna verolle. "Tavalliset ihmiset eivät kyllä ymmärrä sitä, että omassa asunnossa asuminen on jotain tuloa, ja että se tulo pantaisiin verolle", Hetemäki myöntää.

Osaako Hetemäki tai joku muu näennäisintelligentsian edustaja kertoa, miksi omistusasuminen on "ilmaisasumista"? Se, että asunto on oma, ei tee siitä ilmaista, vaan se on maksettu nettopalkalla tai muuten asianmukaisesti verotetulla tulolla.

Takana oleva ajatusmaailma on täydellisesti mieltä vailla, sillä siinä lähdetään siitä, että jos kerran verotettua omaisuutta pistää sukanvarteen, tämän rahan käyttäminen onkin maagisesti "ilmaisen" rahan käyttämistä ja jos sitä ei veroteta jälleen kerran, se onkin "verotuki". Rinnasteisesti ajatus on siis sellainen, että jos ostan kaupasta paketillisen meetwurstia, siinä kohtaa kun syön sen, saan "verotukea", koska syön aivan täydellisen ilmaista meetwurstia. Meetwursti ei tietenkään ollut ilmainen kun sen ostin vartti sitten, mutta se tulkitaan syöntihetkellä ilmaiseksi, koska en lapioi kenellekään rahaa juuri sillä hetkellä kun mätän makkaraa tuulensuojaan.

Tämä ajatusmaailma kannattaa panna merkille. Jos verottajaa lähellä olevat tahot saavat tämän ajatusmaailman vyörytettyä eteenpäin, se tietää huonoa kaikenlaiselle säästämiselle jos säästöön pantava raha verotetaan kertaalleen ja sitten toisen kerran kun säästön käyttää.

Ehdotuksen tekijäkin myöntää tämän kohdan älyttömyyden, mutta perustelut eivät vakuuta. "Tavallinen ihminen" ei kuulemma ymmärrä, miksi oman tavaran käyttäminen olisi "verotukea" ja vain vuokratun omaisuuden hyödyntäminen tukematonta. Se on aivan totta, sillä tätä rakennelmaa ei voi ymmärtää paitsi jos on epätavallinen ihminen.

Tämän sortin epätavallisia ihmisiä tapaamme tosin kutsua hulluiksi.