Umayya Abu-Hanna avautuu Talouselämässä ja vaatii “siirtolaisille” kiintiöitä vähän sinne tänne, ja paljon kaikkea muutakin. Katsotaanpa, mihin kaikkeen hän tällä kertaa pystyy. Tämä pläjäys on omasta vinkkelistäni niin täydeliisen järjenvastainen, että se kaipaa tämän verran huomiotamme.

Omista lähtökohdistani sen verran, että vastustan rotu-, kieli- ja sukupuolikiintiöitä periaatteellisista syistä. En usko niiden tuottavan ratkaisua, jossa syrjintä kokonaisuutena vähenee, se vain siirtyy paikasta toiseen. En myöskään usko, että kiintiöperusteen jatkuva esilläpito edistää tuon perusteen muuttumista merkityksettömäksi valintakriteeriksi pitkällä tähtäimellä. Lisäksi kiintiöistä on vaikea hankkiutua eroon kun ne on kerran keksitty, sillä niitä pidetään saavutettuina etuina.

Aloitan siitä ainoasta virkkeestä, joka mielestäni on huomattavan järkevä havainto: ”Suomessa naiset ovat omineet tasa-arvon käsitteen. Yhteiskuntaan ei sisälly ajatusta etnisyydestä ja etnisestä oikeudenmukaisuudesta.”

En usko, että naiset ovat varsinaisesti “omineet” mitään, mutta naisasiaa on pidetty esillä kauan, naisvaltainen toimittajakunta antaa sille julkisuutta ja kaikennäköisiä julkisen vallan periaateohjelmia ja työryhmiä perustetaan. Tasa-arvo tarkoittaa ihmisten mielissä helposti juuri sukupuolten välistä tasa-arvoa, ja samalla helposti unohtuvat etniset vähemmistöt, seksuaaliset vähemmistöt tai vaikkapa vammaiset. Itse asiassa moni ymmärtää tasa-arvon vieläkin kapeammin, ja se nähdään lähinnä sukupuolten välisenä palkkatasa-arvona, sillä juuri tämä asia on se, jota pidetään jatkuvasti esillä osin valheellisessa ja propagandistisessa sävyssä osoituksena tasa-arvon toteutumattomuudesta.

Tämä on osa ajan henkeä. Ei asialle tarvitse tehdä mitään, mutta havainto sinänsä on oikea.

Mopo on kuitenkin pääasiassa karkuteillä, joten lähtekäämme sitä jahtaamaan:
”Somalinaiset saavat keskimäärin 4,5 lasta. Viidentoista vuoden päästä Suomessa on 20 000 somalia vaikka maahan ei muuttaisi yhtään uutta somalia”, Abu-Hanna laskee.
Ja uusiakin siirtolaisia tulee, varmasti ja pian. Muuta vaihtoehtoa ei ole, kun vanhojen hoidettavien määrä kasvaa.”

Ensinnäkin, yleishavainto Abu-Hannan vapautuneesta käytöstä sanalle “siirtolainen”, jolla halutaan niputtaa kaikki maahantulijat yhteen ja saada heidät työperäisen siirtolaisuuden mielikuvan alle. Abu-Hanna on yleisesti huolissaan “siirtolaisten” työllistymisestä ja siksi heille pitäisi luoda kiintiöitä, joihin palaamme hieman myöhemmin.

Työperäiset siirtolaiset eivät kuitenkaan tarvitse mitään kiintiöitä, sillä heillä on työpaikka valmiina. Abu-Hannan siirtolaiset lienevät siis oikeasti turvapaikanhakijoita, sillä työn perässä Suomeen muuttanut saksalainen tai inkkari ei tarvitse mitään kiintiöitä päästäkseen leivänsyrjään kiinni.

Sen sijaan ihmetyttää, kuinka moneen polveen maahanmuuttajuus sekä pigmenttipohjaisen erityiskohtelun tarve oikein periytyy. Kirjoittajan laskelmien mukaan Suomessa on 20000 uutta somalia tulevaisuudessa siksi, että näiden syntyperäisten Suomen kansalaisten äiti sattuu olemaan somali. Seuraavassa sukupolvessa somaleja on jo 50000, ja erityiskohtelua vaativien määrä kasvaa silmissä. Eikö somalius jynssäydy ihmisestä ikinä pois ja muutu suomalaisuudeksi, jos ihminen on syntynyt Suomessa, kasvanut Suomessa ja käynyt koulunsa Suomessa suomeksi tai ruotsiksi?

Ei varmaan, ainakaan jos siten saa lypsettyä etuja ja erityiskohtelua, ja tämä on juuri yksi pigmenttikiintiöiden ongelma.

Abu-Hannan mielestä siirtolaiset pitäisi nyt vain tunkea kaikkialle sinne, missä heitä ei ole. Valtion ja kuntien virkamiehiksi, opettajiksi ja muiksi vaikuttajiksi. Vaikka erillisillä kiintiöllä, aivan kuten naiset ja ruotsinkieliset. Myös pätevyysvaatimuksia joihinkin tehtäviin on syytä muuttaa, niin, että esimerkiksi epätäydellinen kielitaito ei olisi siirtolaiselle etenemisen este.

Minä karsastan ajatusta siitä, että opettajiksi pitäisi tunkea epäpäteviä, epäsopivia ja kenties jopa kielitaidottomia vain siksi, että nuoriso saadaan altistettua Abu-Hannan agendalle. Kirjoittajan mallimaana pitämässä Britanniassa on käytännössä ajat sitten luovuttu vaatimuksesta, että opettajan pitäisi osata englantia täydellisesti, sillä englantia hyvin osaavat opettajat eivät enää hakeudu etnisesti rikkaiden asuinalueiden julkisiin kouluihin.

Tästä on seurannut se, että näissä kouluissa ei enää opita englantia kunnolla, ja eväät jatko-opiskelua varten ovat kehnot. Lopputuloksena koululaitos eriytyy hyviin yksityiskouluihin ja huonoihin julkisiin kouluihin, ja äveriäiden vanhempien lasten polku on huomattavasti helpompi kuin köyhien vanhempien.

Tietysti pätevyys- ja kielitaitovaatimuksia voidaan miettiä uudelleen esimerkiksi jonkun viraston vahtimestarin osalta. Jos tehtävänä on sulkea ovet iltaisin ja sammuttaa valot, ei hommaan tarvita kaksistakaan kielitaitoa. Samaten voidaan hyväksyä aivan hyvin se, että asiakaspalvelutehtävissä on ihmisiä, jotka puhuvat suomea murtaen. Se ei haittaa mitään kunhan asiat pystyy hoitamaan. Opetuksessa sen sijaan ei kannata joustaa opettajien korkeasta tasosta, sillä sen tien päässä on yksityiskoulu, kuten kaikissa tätä kokeilleissa maissa on käynyt.

Käsitys demokratiasta pitää laajentaa etnisyyteen.”
Abu-Hannan mielestä rekrytoinnissa pitäisi voida kysyä ihmisen etnistä taustaa ja näin korjata siirtolaisten aliedustusta.
”Tämä on Suomessa tabu. ”Etnisyyden” määrittäminen voi olla vaikeaa, mutta kyllä sen voi tehdä

Ja sitten mennään taas.

Minä en edes tiedä, mitä tarkoittaa “käsitys demokratiasta pitää laajentaa etnisyyteen”, mutta se tuskin tarkoittaa mitään sanakirjan tai yleisen elämänkokemuksen antamaa sisältöä demokratialle. “Etnisesti laajennettu demokratia” voisi kai tarkoittaa jotain sellaista, jossa oikeudet ja velvollisuudet jotenkin riippuvat etnisestä taustasta. Tällaista mallia toteutetaan käytännössä esimerkiksi Umayya Abu-Hannan entisessä kotimaassa Israelissa, ja jostain syystä Abu-Hanna on halunnut sieltä pois siksi, että on edustanut sitä etnistä ryhmää, jonka yhteiskunta asettaa toissijaiseen asemaan.

Nyt hän haluaisi asettaa Suomessa oman etnisen viitekehyksensä ensisijaiseen asemaan, mikä kertoo minulle siitä, ettei hän ole oppinut muualla tehdyistä ja itse koetuista virheistä mitään.

Juuri kun on saatu aikaan hienoja lakeja siitä, että ihmisten etnisen taustan käyttäminen mihinkään esimerkiksi työhönotossa on ankarasti kielletty, haluaa tämä Ajatuksien Jordan-virta peruuttaa tämän kaiken. Totta on, että nykyisin käytännössä tasa-arvo ei toteudu työnhakuprosessissa, mutta ei ratkaisu mitenkään voi olla epäreilun kohtelun laillistaminen ja pigmenttiasian ottaminen työhönottoperusteeksi.

Abu-Hannakin tunnustaa, että etnisyyden määrittäminen on vaikeaa. Siitä huolimatta sitä pitäisi suosia. Etelä-Afrikassa lienee nykyään jokseenkin työttömänä entinen rodunmääritysvirasto, joten voinemme ostaa konsultointia sieltä. Jostain ihmeen syystä Etelä-Afrikassakin päätettiin heittää moisella virastolla kuikkaa ja kirjoittaa lainsäädäntö niin, ettei se ota eikä anna mitään rotu- ja ihonväriperusteella.

Umayya Abu-Hannan kirjoituksesta paistaa omana tulkintanani se, että etnistä taustaa pitäisi korostaa joka paikassa, jotta voimme vakuuttaa kaikki siitä, ettei etninen tausta varmasti merkitse mitään.

Unohtakaa ensimmäinen siirtolaissukupolvi, me olemme jo katkeroituneet. Mutta seuraavaan sukupolveen pitäisi panostaa, pian”, Abu-Hanna sanoo. ”Toivottavasti ilmapiiri Suomessa muuttuu. Nyt se on pelottava

Ja taas olemme siinä tilanteessa, että Suomessa syntyneet ovat edelleenkin siirtolaisia. Eivät ole, he ovat suomalaisia.

Ensimmäinen siirtolaissukupolvi on tullut Suomeen satoja vuosia sitten. Heidän katkeruudestaan emme tiedä tuon taivaallista, mutta aina meille kerrotaan, että ainakin joku Finlayson ja Veijo Gutzeit olivat ihan äärettömän tarpeellisia siirtolaisia.

Abu-Hanna puhuu siis jälleen ensimmäisestä turvapaikanhakijasukupolvesta, mutta käyttää toista sanaa.

On aivan totta, että nämä ihmiset eivät ole menestyneet ja pärjänneet keskimäärin läheskään yhtä hyvin kuin valtaväestö. Abu-Hanna näkee tämän yksinomaan suomalaisen yhteiskunnan ja valtaväestön muodostamana ongelmana, joka pitää kostaa valtaväestölle syrjimällä heitä etnisen taustansa perustella.

Varmasti valtaväestön asenteet ovat olleet ja ovat edelleenkin osa ongelmaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Abu-Hanna ei anna mitään painoa sille, että kouluttamattomat ja kielitaidottomat eivät Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa ole mitään menestyvää sakkia. Heille ei ole edes vertailuryhmää, sillä Suomen kotoperäisilläkin vähemmistöillä, vaikkapa romaneilla, on kuitenkin hallussaan maan valtakieli, ehkä jopa molemmat.

Abu-Hanna haluaa rakentaa samanlaisen lopputuloksen huolimatta erilaisista lähtökohdista, mikä tarkoittaa lahjakkuuden syrjintää lahjattomuuden kustannuksella. Kun lähtökohdat eivät turvapaikanhakijoilla ole samat kuin syntyperäisillä suomalaisilla, meidän pitää hyväksyä se, että lopputulos on erilainen, ja lopputuloksen erilaisuus ei johdu yksinomaan valtaväestön rasismista.

Loppuhuipennuksena pakollinen tahallisen väärinymmärtämisen helmi:
Suomesta lähti paljon väkeä elintasopakolaisina Australiaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Ruotsiin.
Moniko heistä on yhä maailmalla? Pitäisikö Ruotsin palauttaa suomalaisensa Suomeen, koska Suomi on turvallinen maa ja matka on lyhyt?

Tätä suomalaisten työperäistä muuttoa Ruotsiin töihin ja sen vertaamista somalien eksodukseen, on ilmeisesti tarpeen toistaa vähän väliä, ettei valhe pääsisi unohtumaan.

Suomalaiset Ruotsiin, Kanadaan ja USA:an työluvalla tai vapaan liikkuvuuden alueella lähteneet ovat verrannollisia niihin somaleihin, jotka ovat tulleet Suomeen työluvalla töihin. Heitä ei tosiasiallisesti ole lähettämässä maasta pois juuri kukaan, vaikka työt loppuisivatkin ja he joutuisivat työttömyyskorvausten varaan. He ovat tienanneet veroja maksamalla oikeuden näihin korvauksiin ja myös oikeuden oleskella pysyvästi maassa.

Turvapaikanhakijoina maahan tulleet eivät ole verrattavissa mainittuihin ihmisryhmiin siksi, että Suomi ei ole millään tavoin indikoinut haluavansa näitä ihmisiä myöntämällä heille etukäteen oleskelulupia. Jos kyse ei olisi turvapaikkaprosessista ja turvapaikanhakijoina maahan tulleet saisi potkaista pois jos eivät ole parissa kuukaudessa työllistyneet, Suomessa ei olisi montaakaan somalia. Heidän ainut maassaolon edellytyksesä on se, että heidät on pakko ottaa vastaan sopimusten, EU-käytäntöjen ja lepsun lainsäädännön takia. Heillä ei ole mitään pakkoa elättää itseään toisin kuin USA:an muuttaneilla ja muuttavilla suomalaisilla.

Tällaiset pienet erot eivät kuitenkaan häiritse. Väliin turvapaikanhakijat ovat menneiden vuosien teollisuusparonien vertaista arvotavaraa, ja väliin Suomesta siirtolaisina muualle lähteneet ovat täysin samaa sakkia kuin turvapaikanhakijoina maahan tulevat somalit.

Joka veto voittaa.