Vuosi Englannissa
21/01/09 18:14
Olen nyt ollut täällä suunnilleen vuoden. Vuosi taisi tulla täyteen eilen.
Hyvinhän tämä on mennyt. Alkubyrokratia keveni oleellisesti kun sain pankkitilin entisen firman kautta järjestymään notkeasti. Kun on pankkitili ja luottokortti, kaikki muu järjestyy aika pian, koska pankista saatu ensimmäinen tiliote kelpasi osoitetodistuksesta joka paikassa.
Normaalisti pankkitili on se iso ongelma, koska sellaista ei saa ilman osoitetta, ja osoitetta taas ei saa ilman tiliä, jolta maksetaan välittäjälle ja josta saadaan suosituskirjeitä kiinteistöhuijareille osoittamaan, että olen ihan äärettömän hieno mies.
Sinänsä pankin lausunto siitä, että hoidan raha-asiani kerrassaan huolellisesti ja mikään maksu ei ole ollut myöhässä ikinä, oli tietysti hieman pompöösi kahden viikon asiakkuuden perusteella, mutta se ei ole minun ongelmani.
Töistäkin saan varmaankin rahaa aivan näinä päivinä. Alkuun töitä etsiessä ei pahemmin tärpännyt missään, mutta tässä nykyisessä hommassa aloitettuani puhelin on soinut muutaman kerran ja joku olisi tyrkyttänyt jotain it-suurvisiirin hommia jossain rahoitusalalla.
Elämä täällä on ollut hyvin pitkälle sitä mitä odotin, enkä minä toki vieraaseen paikkaan tullutkaan vaan olin pienissä pätkissä ollut täällä vuoden päivät jo aikaisemminkin. Tuttuja on ihan mukavasti, pubin olut on mukavan lämmintä, munuaispiirasta ei ole pakko syödä ja kuumavesipullo lämmittää öisin.
Ei tästä nyt vielä ole kiire mihinkään pois, eli tätä nyt katsellaan toistaiseksi. Tallinnasta halusin pois kun en tuntenut sieltä ketään, ja Helsingissä taas olen asunut niin pitkään, että vaihtelu virkistää. Helsingissä sitä paitsi minusta kiinnostuneita naisia oli sangen vähänlaisesti. Ei niitä ehkä täällä sen enempää ole, mutta kahdeksassa miljoonassa asukissa mahdollisuudet lienevät suuremmat, ja niitä jotka ovat jo kertaalleen sanoneet “mene pois sinä kauhea kuvatus”, on paljon vähemmän.
Mutta huolimatta siitä, että olen viettänyt täällä nyt noin kaksi vuotta, en ole edelleenkään nähnyt Buckingham Palacea edes ulkoa muualla kuin telkkarissa.
Hyvinhän tämä on mennyt. Alkubyrokratia keveni oleellisesti kun sain pankkitilin entisen firman kautta järjestymään notkeasti. Kun on pankkitili ja luottokortti, kaikki muu järjestyy aika pian, koska pankista saatu ensimmäinen tiliote kelpasi osoitetodistuksesta joka paikassa.

Sinänsä pankin lausunto siitä, että hoidan raha-asiani kerrassaan huolellisesti ja mikään maksu ei ole ollut myöhässä ikinä, oli tietysti hieman pompöösi kahden viikon asiakkuuden perusteella, mutta se ei ole minun ongelmani.
Töistäkin saan varmaankin rahaa aivan näinä päivinä. Alkuun töitä etsiessä ei pahemmin tärpännyt missään, mutta tässä nykyisessä hommassa aloitettuani puhelin on soinut muutaman kerran ja joku olisi tyrkyttänyt jotain it-suurvisiirin hommia jossain rahoitusalalla.
Elämä täällä on ollut hyvin pitkälle sitä mitä odotin, enkä minä toki vieraaseen paikkaan tullutkaan vaan olin pienissä pätkissä ollut täällä vuoden päivät jo aikaisemminkin. Tuttuja on ihan mukavasti, pubin olut on mukavan lämmintä, munuaispiirasta ei ole pakko syödä ja kuumavesipullo lämmittää öisin.
Ei tästä nyt vielä ole kiire mihinkään pois, eli tätä nyt katsellaan toistaiseksi. Tallinnasta halusin pois kun en tuntenut sieltä ketään, ja Helsingissä taas olen asunut niin pitkään, että vaihtelu virkistää. Helsingissä sitä paitsi minusta kiinnostuneita naisia oli sangen vähänlaisesti. Ei niitä ehkä täällä sen enempää ole, mutta kahdeksassa miljoonassa asukissa mahdollisuudet lienevät suuremmat, ja niitä jotka ovat jo kertaalleen sanoneet “mene pois sinä kauhea kuvatus”, on paljon vähemmän.
Mutta huolimatta siitä, että olen viettänyt täällä nyt noin kaksi vuotta, en ole edelleenkään nähnyt Buckingham Palacea edes ulkoa muualla kuin telkkarissa.
blog comments powered by Disqus