Uutisissa on lähes päivittäin juttuja tuhansien eurojen laskuja päivässä dataliittymllä tehneistä.

Olen periaatteessa markkinatalouden kannattaja ja karsastan yhteiskunnan liiallista bisnesten sääntelyä, mutta tässä tapauksessa pieni simpautus olisi paikallaan.

Nykykäytäntö on monella tapaa kohtuuton.

Tämän päivän uutisen mukaan Suomessa jossain rajan pinnassa dataklunssi oli hyökännyt ruotsalaiseen verkkoon, jossa veloitus on monituhatkertainen. Tämän olisi kuulemma voinut estää jollain konfiguraatiotempulla, mutta kysymys herää, miksi kuluttajan pitää erityisesti estää tämä, koska en saata kuvitella ensimmäistäkään käyttäjää, joka haluaisi käyttää jo maksetun kiinteähintaisen verkon sijaan tämän päälle laskua generoivaa liikennemääräperusteista verkkoa.

Toinen ongelma liittyy tuohon monisatakertaisen veloitukseen. Dataliittymät maksavat kai nykyään Suomessa suunnilleen kympin kuussa. Jos käyttöä on yhtään enempää, megatavun hinnaksi tulee joitain senttejä. Kun ulkomainen verkko maksaa kymmenen euroa per mega, ero on järjettömän suuri eikä perustu mihinkään kustannusperusteisiin asioihin vaan puhtaaseen rahastukseen. Kun ulkomaandata ei ole kustannusperusteista bisnestä vaan keino ottaa rahat pois maksukykyisiltä firmoilta ja tietämättömiltä, tuntuu huijaukselta myydä pakettia, joka oletusarvoisesti pomppii ulkomaanverkkoihin jos ne sattuvat olemaan signaaliltaan vahvempia. Minun kännykkäni pomppaa eestiläiseen verkkoon jo Suomenlinnassa Valhallan terassilla.

Kolmas ongelma liittyy siihen, että kun kotimaanveloitus on aikaperusteinen (x euroa kuukaudessa), ulkomaanveloitus muodostuu toisella tavalla (kympin per megatavu). Siinä, missä kuluttajan voidaan yleiseen elämänkokemukseen vedoten katsoa ymmärtävän, millainen aikayksikkö on kuukausi, megatavun suhteen tällaista oletusta ei enää voida tehdä. Aikanaan voitiin kun kannettavat, dataliittymät ja sellaiset olivat lähinnä hikinörttien harrastus ja kaikkien harrastajien piti tietää jotain megoista kun kovalevytila oli vielä vastikään mitattu megoissa kuten myös muisti ja näiden kanssa piti painiskella koko ajan.

Nykyään rivikuluttajan ei tarvitse ymmärtää megatavusta mitään. Eivätkä useimmat varmaan ymmärräkään. Joten hinta X euroa per megatavu on kuluttajalle aivan yhtä konkreettinen kuin olisi puhelujen veloittaminen linjalle huudettujen desibelien perusteella tai tekstiviestien veloittaminen bittivirrassa kulkevien ykkösten mukaan.

Neljäs ongelma liittyy siihen, että vaikka käsite “megatavu” olisi tiedossa ja ymmärretty, tieto web-sivujen vaatimasta datan määrästä on hankalasti tai ei ollenkaan saatavissa, varsinkaan etukäteen. Simppelikin sivu voi sisältää pitkät pätkät jotakin kökköä koodia, joka tuupataan sivun lataajalle automaattisesti ja mitään kysymättä, joten liikennemääräperusteinen veloitus on sian ostaminen säkissä. Sama ongelma syntyy sähköpostiohjelmista. Harva niistä on konfiguroitavissa siten, että liitetiedostoja ei ladata automaattisesti jos ollaan mobiilidatan varassa, sillä useimmiten sähköpostiohjelma ei tiedä yhteystavasta mitään.

Kun joku tomppeli lähettää liitteessä muutaman megan suuruisen ja kaikkia huimasti kiinnostavan “Janipetteri leikkii kahluualtaassa pikku Pupsin kanssa” -videon, sähköpostiohjelman käynnistäminen ulkomailla maksaa sata euroa. Ja sisällön huomioon ottaen raha liikkuu väärään suuntaan.

Viides ongelma on nelosen kaltainen. Tietokoneet ja niiden ohjelmistot tarkistavat nykyään päivityksiä verkosta ja lataavat niitä automaattisesti. Ainakin mäkissäni käytäntö on se, että saan kyllä vähäisellä vaivalla pois käyttöjärjestelmän päivitystarkistukset, mutta koska jokainen kolmannen osapuolen ohjelmisto tekee tarkistuksia käynnistyessään, kaiken kääntäminen pois päältä on sangen raskassoutuinen urakka ja edellyttää taas perehtyneisyyttä atk-asioihin eikä välttämättä ole maallikon ydinosaamisaluetta. Joten jos joku softa hakee päivityksiä, se maksaa helposti pari hunttia ulkomailla, käyttöjärjestelmäpäivitys saattaa maksaa tonnin.

Mitään kustannusperusteista ongelmaa valtaville ulkomaanveloituksille ei ole.

Asiaa voi lähestyä sitäkin kautta, että puheluissa on kyetty rajoittamaan EU:n sisällä puhelun minuuttihintaa siten, että se lie noin kuusinkertainen kotimaanhintaan verrattuna, hieman maasta riippuen. Tämäkään ei perustu mihinkään vaan on rahastusta, mutta jos puheluissa pidetään kuusinkertaista veloitusta kohtuuden ylärajana, miksi datassa kuusisataakertainen veloitus ei herätä huomiotamme millään tavoin?

Kun megatavupohjaisessa hinnoittelussa on kuvatun kaltaisia ongelmia, kohtuullista olisi käyttää aikaperusteista veloitusmallia ulkomaanliikenteessäkin. Jos kotimaassa data maksaa kympin kuussa, maksakoon se eu-alueella maksimissaan viisi kymppiä kuussa. Tämä leikkaa tuhansien eurojen kusetusbisneksen pois muttei aiheuta mitään merkittäviä kapasiteettiongelmia dataverkkoihin varsinkin kun operaattorit voivat priorisoida roaming-liikenteen matalalle prioriteetille ja sitä menee läpi vain jos muuta ei ole tarjolla.