Afrikan unioni on lyönyt viisaat päänsä yhteen ja saanut aikaiseksi Afrikan tavoitteet johonkin ilmastonmuutoskonferenssiin.

Yhteinen kanta on ollut hukassa pitkään, ja nyt sitä keräännyttiin sorvaamaan a-ketjun voimin, ja ponnistus tuotti tulosta. Afrikan kanta ilmastonmuutokseen on se, että länsimaiden pitää antaa niille 47 miljardia lisää vuosittain.

Tämä vaikuttaa aika turhanpäiväiseltä näkemykseltä. Rahaa osaa kerjätä kuka hyvänsä, ilmastonmuutosta ei osaa torjua juuri kukaan. Jos ainoa Afrikan anti on se, että niille pitää antaa paljon enemmän kuin nyt annetaan, syistä jotka Herra yksin tietää, epäilen, ettei Afrikan ääni tälläkään kertaa kuulu kovin kovaa.

Olisihan siellä voitu keksiä kaikkea muutakin. Yhteenliittymä, joka tuottaisi runsaasti aurinkoenergiaa Saharassa ja myisi sitä Eurooppaan, tienaisi tuon 47 miljardia vuodessa aivan normaalin kaupan keinoin ja siinä sivussa vähentäisi päästöjäkin. Tällainen hanke ja sopimus kulujen ja voittojen jaosta olisi ollut jotakin uutta, mutta kun mihinkään rakentavaan ei kyetä, pyöritetään samaa kerjäläisoopperaa kuin aina ennenkin.

Ilmastonmuutos ei siitä ratkea, että Afrikkaan syydetään lisää vastikkeettomia miljardeja. Sen sijaan hiukan nykyistä yhtenäisempi ja rauhaisampi Afrikka voisi luonnonvarojensa takia näytellä merkittävääkin osaa eurooppalaisten päästöjen vähentämisessä, mutta tämän tien valitseminen edellyttäisi uusia ajatuksia ja todennäköisesti myös uusia ajattelijoita.

Nykyiset Afrikan johtajat tuntuvat olevan lähinnä jonkunlaisia kepulaisen ja Erkki Tuomiojan risteytyksiä, joiden ainoat lahjat ovat rahan kerjääminen ja Helsingin herrojen/länsimaiden syyttäminen kaikesta ja omien naapurien kampitus aina, kun ne meinaavat saada aikaiseksi jotain rakentavaa.